UUSI AVIOLIITTOLAKI

Huraa, nyt kaikki Suomen ongelmat on kuin pois pyyhkäisty! Suomen uusi avioliittolaki meni Eduskunnassa läpi hirveän lobbauksen tuloksena.

Kaikki Suomen työllisyyteen ja talouteen liittyvät vähäpätöiset päätökset saivat jäädä odottamaan, kun tämä kaiken pelastava laki meni läpi ensimmäisessä käsittelyssä. Yli 100 lakiesitystä jäi alle mutta eihän se mitään, sillä tämä ihmisarvon ja tasa-arvon pelastava kansalaisaloite etenee. Eli kaikki eriarvoisuus on kuin paha muisto menneisyydestä.

Mitä oikeastaan tapahtui? Eipä muuta kuin homot ja lesbot saavat mennä keskenään avioon niin kuin normaalitkin ihmiset, sillä homous on edelleen epänormaalia vaikka kuinka muuta väitettäisi. Valkoisesta ei tule mustaa tai päinvastoin, sehän tiedetään. Homot saivat jo aikaisemminkin rekisteröidä parisuhteensa mutta eihän se riitä, kun piti saada seksuaalinen tasa-arvo. Oikeastaan käytäntöön ei tullut muuta muutosta kuin mahdollisuus siviilivihkimiseen. Adoptio-oikeutta ei tullut - vielä mutta kyllä sitäkin ängetään väkisin läpi. Eli nyt ei oikeastaan tapahtunut mitään käytännön muutosta mutta kansaa oli Eduskunnan edessäkin kuin olisi ollut äänestys vaikkapa Suomen Natoon liittymisestä.

Niin, en ollut mallioppilas koulussa mutta jotain jäi sentään mieleen. Eläinopista muistuu, että suvuttomasti lisääntyvät lajit ovat kaikkein alkeellisimpia! Siksi ihmisten kesken eivät pysty lisääntymään samaa sukupuolta olevat eivätkä esimerkiksi muutkaan nisäkäslajit. Lajin kehitys perustuu juuri eri sukupuolta olevien lisääntymiseen. Keinohedelmöitystä tullaan varmaan yrittämään ainakin lesbojen kesken mutta miehet eivät tähänkään pysty ilman naisten apua. Kansainvälinen adoptio Suomeen vaikeutuu entisestään, kun monet maat eivät halua antaa, täysin ymmärrettävistä syistä, vauvoja homopareille. Varmistaakseen tämän, rajoitetaan adoptiota myös normaalipareille. Outoa, että perheen perustamiseen tähtäävää parisuhdetta ollaan oleelliselta osalta muuttamassa. Perheen perustaminen tarkoittaa normaalisti juuri lasten hankkimista. Siitä perhe muodostuu. Kaikki eivät voi lasta saada ja heille esimerkiksi juuri adoptio on oiva ratkaisu. Muillakin lajeilla on käytössä erilaisia "adoptioita". Jopa eri nisäkäslajit voivat joissain tapauksissa hyväksyä toisen lajin poikasen hoidettavakseen. Näin upeasti on luonto järjestänyt asiat. Tietääkö joku muuten jonkun muun lajin, jossa on homopareja? Aivan, tässä nähdään ihmisten luonnonvastaisuus. Keskinäinen rakkaus on huono peruste luonnonvastaiselle toiminnalle. Seuraavaksi perustellaan samoin löysin periaattein ehkä pedofiilejä.

Yhteiskunnallinen toiminta rapautuu,  kun homoja on yhteiskunnan eri osa-alueilla. Maailmassa on valtava määrä maita, joissa homous on rikos ja siitä langetetaan jopa kuolemantuomio. On surkeaa, kun lähetetään maatamme edustamaan henkilö, joka on homo! Hänethän voidaan vaikka tuomita! Joten nyt joudutaan aina ottamaan valinnoissa tämäkin huomioon.

Tulevaisuuden sukututkijoilla on mahdoton homma edessään, kun ei enää tiedetä, kuka on kenenkin sukulainen? Sukurutsaisuus ja sen vaarat lisääntyvät samassa suhteessa, kun sukulaisuudesta tiedetä mitään. ON IHMINEN TAVATTOMAN TYHMÄ ELÄIN!

Arkkipiispa Mäkinenkin on sitä mieltä ilmeisesti, että homous ei ole syntiä! En tiedä, mitä Raamattua hän on lukenut mutta minun Raamatussani homous on hyvin yksiselitteisesti synti. Monet muutkin lienevät samaa mieltä, koska tänä päivänä ylitettiin 10 000 kirkosta eronneen määrä Mäkisen lausunnon jälkeen. Luonnollisesti eronneet ovat perinteisen kristillisyyden kannattajia, joita on todella vaikea saada takaisin Kirkon piiriin. Kirkkoon liittyy sitten sellaisia ihmisiä, jotka vähät välittävät Raamatun opeista, koska Kirkkokaan ei niistä välitä. Taitaisi olla uuden uskonpuhdistuksen aika!!!!!

TORREVIEJAN SEURAKUNTAKOTI

Minua on moneen otteeseen pyydetty kirjoittamaan otsikon aiheesta. Kun tätä uutta Seurakuntakotia aikoinaan viitisen vuotta sitten hankittiin, kävi jo melkoinen mylläkkä hankkeen ympärillä. Syitä oli monia, joista palautan mieleen vielä joitakin. Sitten menen tämän päivän tilanteeseen, kun edelleen tapahtuu kaikenlaista koko Luterilaisen seurakunnan piirissä.

Niin silloin, kun oltiin hakemassa uutta sijoituspaikkaa Seurakuntakodille, oli hankinnan yhteydessä vähintään omituisia piirteitä. Vuonna 2008 alkoi hyvin tuntemamme lama, joka koetteli myös Espanjaa rankasti. Selvimmin muutoksen tuulet puhalsivat asuntokiinteistöjen hintoja alas. Nyt voisi sanoa, että puhalsi ja puhalsi. Nimittäin ei ne hinnat aina pudonneetkaan kuten olisi voinut olettaa. Nykyistä Seurakuntakodin kiinteistöä oltiin tarjottu jo aiemmin samaan hintaan, kun se sitten laman alettua ostettiin. Outoa oli se, että juuri tähän kiinteistöön ei lama ollut vaikuttanut lainkaan. Minulla ei ole tiedossa, pyrkikö edes silloisen Seurakuntaneuvoston johto saamaan alennusta. Joka tapauksessa muita kiinteistöjä ei tietääkseni edes kyselty, eikä myöskään muihin välittäjiin edes oltu yhteydessä. Näin ainakin muut suomalaiset välittäjät minulle kertoivat. Me hankimme samaan aikaan omaa asuntoa, jonka hinta oli pudonnut noin puoleen! Miksi siis tuon Seurakunnan kohteelle ei vastaavaa tapahtunut ja toisaalta edes etsitty muuta kohdetta, jää ihmeteltäväksi. Myös se sinnikkyys ja kova pyrkiminen juuri tuon kohteen hankintaan jäi ihmetyttämään. Eikö todella muita sopivampia tai edullisempia kohteita ollut tarjolla? Jos tavallisessa elämässä tehtäisi vastaavaa, voitaisi päättäjät todeta joko täysi tyhmiksi tai oman edun tavoittelijoiksi. Minä en tiedä, onko tästä kysymys mutta olisi kiva kuulla ne faktat, jotka lopulta päätökseen vaikuttivat.

Nykyisen Seurakuntakodin sijaintipaikkaa perusteltiin sen läheisellä sijainnilla keskustan kirkkoon nähden. Tosiasiassa se sitä onkin mutta siihen perustelut sitten tyssäävätkin. Seurakuntakotia käytetään suurimmalta osaltaan kahviona ja harrastepiirien pitopaikkana. Kirkossa pidettävä messu on vain kerran kahdessa viikossa mutta se on kuitenkin auki vähintään 10 päivänä samana aikana. Suurempi merkitys on siis sillä, että Seurakuntakoti olisi hyvin saavutettavissa sille suurelle käyttäjäkunnalle, joka kävisi muina kuin kirkkopäivinä. Kirkkokahville tulijat voisivat tulla 200 m kauemmaksikin. Niinhän oli vanhan Seurakuntakodin aikoinakin, eikä kukaan valittanut.

Nykyinen sijainti on tavattoman huono, koska Seurakuntakoti sijaitsee kapean kadun varrella, jolloin rinnakkaispysäköinti on mahdotonta lyhyeksikin aikaa esimerkiksi tavaroiden purkamiseksi. Liikuntaesteisten pääsy on aikaisempaa paljon vaikeampaa, koska heti kadulla on jo portaat. Ilmaiset pysäköintimahdollisuudet ovat käytännössä mahdottomat. Turvallisuuden kannalta toinen kerros on huono, koska mahdollinen murto voidaan suorittaa rauhassa katutasoon verrattuna. Oikea sijainti olisi ollut katutasossa puolisen kilometriä kauempana kuten muillakin suomalaisilla seurakunnilla. Tässäkin näkyy päätöksen ajattelemattomuus.

Seurakunnan käytännön toiminta ontuu muutenkin pahasti. Vaikuttaa siltä, että vapaaehtoisuustoiminta ja sitä tekevien henkilöiden työ halutaan oikein tarkoituksella estää. Juuri pidetty seurakuntaneuvoston vaali oli hyvä esimerkki. Neuvoston varsinaisiksi jäseniksi valittiin pääsääntöisesti henkilöitä, jotka ovat suuren osan toimintakaudesta pois paikkakunnalta. Kun ehdolla olisi ollut myös henkilöitä, jotka ovat paikalla, on käsittämätöntä, ettei heitä voitu valita varsinaisiksi jäseniksi. Tietysti nuo valitut henkilöt ovat erinomaisuudessaan niin korvaamattomia, ettei näin voitu menetellä. Jää nähtäväksi, kuinka kauan nuo varsinaisen vapaaehtoisuustyön puurtajat jaksavat katsella vähättelevää suhtautumista heidän työhönsä. Veikkaanpa, ettei kovin kauaa. Kuka viitsii vain palvella ja passata jatkuvasti mutta eivät kelpaa päättäjiksi. Nykyiset päättäjät eivät taas viitsi vaivautua tekemään käytännön töitä mutta hehän ovat korvaamattomat aivot muiden yläpuolella. Käytännön töiden tekijät tuskin saavat kiitostakaan. Jos ja kun tilanne menee todella huonoksi, vie asian korjaaminen todella pitkän aikaa. Tämä kaikki haittaa kaikkien seurakuntalaisten toimintaa ja myös Seurakunnan taloudellisista vastuista suoriutumista.

VIHREÄ VALHE

Vihreä liike on kaunis nimitys anarkistiselle ja usein myös terroristiselle toiminnalle. Vihreiden kauniit periaatteet tavoittelevat Maapallon ja sen ihmisten, eläinten ja kasvuston hyvinvointia. Onko monikaan tullut katsoneeksi vihreiden naamion taa ja nähnyt sen todelliset kasvot? Tällä naamiolla petetään yhteiskuntamme tulevaisuus eli nuoriso. Nuoret ovat astuneet molemmilla jaloillaan vihreiden miinaan!

Maailman tunnetuimpiin mutta lain suojassa oleviin terroristijärjestöihin lukeutuu Greenpeace. Se tekee valtavasti tuhoa, jonka tavallinen ihminen tavalla tai toisella maksaa rahalla ja usein myös terveydellään. Vihreät eivät todellisuudessa välitä yhtään ihmisuhreista. Uhreja saa olla vaikka kuinka paljon, kun ne vain tulevat Maapallon hyvinvoinnin nimissä. Lopulta hyvin harvalukuinen joukko määrittelee, ketkä uhrataan tuolle pelastuksen alttarille. Sumeilematta annetaan tehtäviä, joista seurauksena on usein naisten ja lasten terveyden ja hyvinvoinnin menetys. Tästä hyvänä esimerkkinä on liikenteeseen kohdistunut terrori. Vihreät vaativat jos jonkinlaisia asioita, jotka muka parantavat ihmisten liikkumista. Helsinkiläisen cityterroristin on helppo sanoa syrjäseudun asukkaille, että käyttäkää polkupyöriä tai julkisia kulkuvälineitä. Niiden käyttö on useimmiten mahdotonta näillä alueilla. Helsinkiläisen vihreän on helppo jaella tuollaisia ohjeita, kun itse ei olla valmiita edes ajattelemaan syrjäisempää asuinaluetta. Oikeastaan helsinkiläisellä vihreällä ei ole muuta vihreää kuin oma kannabisviljelmä.

Jos vihreät tosiaan ajaisivat tavallisen ihmisen asiaa, miettisivät he, mitkä kaksi asiaa ovat tärkeimmät ihmisten ja eläintenkin hengissä pysymiselle? Ensimmäinen on tietysti happi eli ilma ja toinen puhdas juomavesi! Suomessa on maailman mittakaavassa valtavat makean veden varastot. Ne pitäisi siis säilyttää puhtaina mutta mitä vihreät tekevät? Esimerkkinä en ole koskaan kuullut vihreiden vastustavan maanteiden suolausta, joka tehokkaimmin turmelee juomavetemme. Oikeastaan ajoneuvot muuttuvat turvattomammiksi, kun suola tuhoaa esimerkiksi jarrujärjestelmät.

Eräs saksalainen lehtimies kiteytti hyvin vihreän liikkeen nousun Saksassa. Kun DDR kaatui, joutuivat sen etuoikeutetut kommunistit tavallaan tuuliajolle. Heidän piti keksiä korvaavaa toimintaa, jolla terrorisoidaan yritystoimintaa. Kyseessä ei siis ollut tavoitteenakaan mikään luonnonsuojelullinen aspekti, vaan suojelun nimissä tehty kommunistinen toiminta. Siinä se on onnistunut tavattoman hyvin ja se on nähty. Suomessa on aivan samoin. Kun kommunistit joutuivat sielläkin ahtaalle, niin Satu Hassi ja kumppanit lähtivät vihreiden kautta tekemään samaa sabotaasia kuin aiemminkin. Tämä toteutuu kaikissa markkinatalouksissa lähes poikkeuksetta. Tämän kaiken toiminnan maksaa se vähäosaisin kansa. Eivät rikkaat lopulta tästä kärsi eikä suurteollisuuskaan. Nuo entiset kommarit kuuluivat vielä stalinisteihin eli heidänkin ääriliikkeeseensä.

Monet vihreät pitävät taustastaan johtuen matalaa profiilia ja puhuvat kauniisti ympäristön suojelusta jne. Harvat näkevät todellisuuden tuon kuorrutuksen alla. Tuulivoiman kannatus ja ydinvoiman vastustus ovat ihan päällimmäisiä asioita, joita vihreät ajavat vai ajavatko? Jos yksi ydinvoimayksikkö tuottaa 2 TW ja yksi tuulivoimayksikkö 2 MW, niin helpolla laskutoimituksella saadaan, että yhden ydinvoimayksikön korvaamiseksi tarvitaan miljoona tuulivoimalaa!!!!!! Puhutaan sellaisista luvuista, että tulevaisuudessa on tuulivoimala jokaisessa niemessä, notkossa ja saarelmassa. Kuinka moni on tajunnut tämän todellisuuden, kysynpä vain?

Vihreillä on myös sellainen ominaisuus, että yksityishenkilöinäkin he pyrkivät peittämään todellisen minänsä ja tavoitteensa. Usein liian myöhään sitten huomataan, että tämä maailmanparantaja on petturi parhaasta päästä.

RYÖSTÖMURHA

Ihmetellä täytyy Venäjän touhuja, kun sitkeästi vain ajaa kuin käärmettä pyssyyn Ukrainan separatistien puolta. Edelleenkin Venäjä väittää, että Ukrainan armeija ampui alas malesialaisen matkustajakoneen. Nyt on täysin vedenpitävästi todettu, että koneen pudottanut ohjus ammuttiin separatistien miehittämältä alueelta. Miten ihmeessä Ukrainan armeija pääsi sinne sen ohjuksen laukaisemaan, kun sinne ei pääse sotilaat käsiaseenkaan kanssa.

Venäjä väittää yhteen ääneen separatistien kanssa, ettei heillä edes ole sellaisia aseita! Nyt tämäkin väite on todistettu valheeksi kuten venäläisten muutkin höpinät. Motiivia ei tuollaiselle paskan puhumiselle löydy kuin, että Venäjän johto sumuttaa omia kansalaisiaan sisäpoliittisista syistä.

Ehdotan tässä ja nyt, että lopetetaan Ukrainan kapinallisten nimittäminen separatisteiksi. Se on aivan liian hieno sana RYÖSTÖMURHAAJILLE. Tämä on oikea sana roistoille, jotka ampuvat täysin sivullisen matkustajakoneen alas ja vielä ryöstivät kaiken vähänkin arvokkaan omaisuuden uhreilta. Tunteettomuuden täydensi vielä uhrien viemisen estämisen omaisille ja puolueettomien tutkijoiden työn eliminoiminen. Tällaisia roistoja Venäjä puolustaa, hävetköön! Turha puhua mistään demokraattisesta sivistysvaltiosta, kun ei pystytä itse tunnustamaan tekosiaan ja saattamaan syyllisiä vastaamaan rikoksistaan.

Nyt sitten Venäjä edelleen aseistaa lisää näitä murhaajia, että ne voivat tehdä koko Ukrainasta samanlaisen kuin he. Aseistaminenkaan ei riitä, vaan Venäjä lähettää vielä omia joukkojaan valloittamaan itsenäistä valtiota. YK.n Turvallisuusneuvostokin on täysin hampaaton, kun Venäjällä on täysi veto-oikeus päätöksiin. Siksi onkin hyvä, että ollaan viimein saamassa Turvallisuusneuvosto uuteen uskoon, eikä yksi maa pysty estämään päätöksiä. Oikeastaan pysyviä maita ei neuvostossa saisi edes olla.

Siis tuollaiset rikolliset Kansainväliseen tuomioistuimeen vastaamaan teoistaan. Ei kai venäjäkään halua olla pysyvästi niin raukkamainen, että estäisi oikeuden toteutuvan. Jos kapanalliset ovat syyttömiä, niin kyllähän se Haagissa selviäisi. Jos on syytön, niin mitä pelättävää separatisteilla on? Vai väittävätkö venäläiset Haagin tuomioistuintakin puolueelliseksi. Häpeä asua noin raukkamaisen maan naapurina!

BRITANNIA - EU.N LOINEN

Britannia (ent. Iso-Britannia) on taas aiheuttanut harmaita hiuksia muille EU maille temppuiluillaan. Sisäpoliittisista syistä pääministeri Cameron keplottelee EU.n kustannuksella, että pystyisi säilyttämään konservatiivien valta-aseman. Tosin, ei Työväen puoluekaan pääse tästä puhtain paperin, mutta ei ole toki niin pahasti solmussa kuin konservatiivit.

Aikoinaan Margaret Thatcher vaati EU.hun liittymisen ehdoksi älyttömiä erivapauksia. Hän ilmoitti muun muassa, että "I want my money back"! Tämä piti sisällään sen, että Britannia ei minään vuonna maksa EU.lle enempää kuin saa takaisin. Britannia ei siis koskaan ole ollut nettomaksaja, vaikka sillä olisi ollut kuinka hyvät taloudelliset edellytykset siihen. Oikeastaan Britannia on saanut vielä enemmänkin kuin on maksanut, kun otetaan huomioon EU.n  tärkeät toimistot ja palveluksessa olevat henkilöt ansioineen. EU.n tärkeitä päättäjiä kuten ulkoministeri, ovat myös brittejä. Näistä kaikista tulee EU.sta melkoinen nettomaksaja Britannialle.

Nyt sitten Cameron haluaa lisää myönnytyksiä Britannialle entisten lisäksi, kun ei halua maksaa edes sitä olematonta jäsenmaksua, joka heille kuuluu. Kysymys kuuluu, kuinka kauan muut EU maat suvaitsevat tällaista peliä? Eikö muilla mailla ole sen verran ryhtiä, että vaativat Britanniaa samaan rintamaan tai irti EU.sta. EU.n maksamat tukiaiset kyllä kelpaavat, niistä ei olla valmiita luopumaan. On vain yksi ratkaisu riippumatta siitä, mitä Britannian kansanäänestys päättää ja se on täydellinen sitoutuminen sekä sopeutuminen muuhun EU.hun.

Britit esiintyvät muualla Euroopassa edelleen kuin maailman valtiaat. He eivät ole luopuneet mistään, alkaen vasemmanpuoleisesta liikenteestä mittayksiköihin. Ehdotankin, että EU.ssa otetaan yleisesti käyttöön  oikeanpuoleinen liikenne ja mittayksiköt. Tähän ei poikkeuksia myönnetä sopivaa siirtymäaikaa lukuun ottamatta. Sekään ei saa olla viittä vuotta pidempi. Autot, joissa ovat vääränpuoleiset hallintalaitteet voivat saada lisäaikaa hieman enemmän Britanniassa mutta manner Euroopassa ei yhtään viittä vuotta enempää. Oikeanpuoleisilla hallintalaitteilla olevia autoja ei saa rekisteröidä muihin maihin enää lainkaan. Pitäköön Britannia  sitten vastaavan oikeuden itsellään, siitä ei ole haittaa. Mittayksiköiden osalta on meneteltävä samoin periaattein.

Britannia on todellinen loinen ja vapaamatkustaja. Vanhaan brittiläiseen imperiumiin perustuva harhakuva on syytä poistaa, eihän meillä palvota enää Rooman imperiumiakaan. Jos tämä ei kelpaa, ehdotan Britannian kansallisuustunnukselle GB uutta merkitystä GOOD BYE! EU.n taloudellinen tilanne ja voimistuva eheytys ei kestä enää Britannian kaltaisia loisia.

VÄKIVALTA

Rautavaarassa tapahtunut liikennetapaturma on osoittautumassa tahalliseksi teoksi. Vaikka taustalla on henkilökohtaista kriisiä ja muuta vastaavaa, ei tapausta voi todeta muuksi kuin karmeaksi väkivallaksi. Täytyy katsoa asiaa surmansa saaneiden lasten kannalta. Miten näiden lasten oikeus turvalliseen elämään riistettiin väkivalloin. Turhaa yrittää kaunistella asiaa äidin pahanolon kannalta. Ei voi mitenkään puolustella vähintään lapsiin kohdistunutta rikosnimikettä tappona. Se, että äiti samalla tappoi itsensä, ei mitenkään lievennä asiaa.

Viime aikoina ovat juuri lapsiin kohdistuneet väkivallan teot yleistyneet pelottavalla tavalla. Perheväkivallan ollessa kyseessä, tehdään äidistä useimmiten uhri, olipa hän sitten itse tekijä tai ei. Jos isä tekee tällaisen teon, on hän aina syyllinen. Useimmiten isä todetaan syylliseksi siihenkin tekoon, jonka äiti on tehnyt. Suurimmat naisjärjestöt ovat systemaattisesti estäneet tutkimusmäärärahat, joiden avulla tutkittaisi naisten väkivaltaa. Eiväthän naiset edes voi sellaiseen syyllistyä hmmm.

Naishoitajat ovat tulleet vahvasti esiin varsinkin vanhuksiin kohdistuvissa henkirikoksissa. Teot ovat usein hyvin peitelty ja siitä johtunee, että julki on tullut vain jäävuoren huippu. Naisten väkivallan teot poikkeavatkin usein miesten vastaavista juuri siinä, että teot ovat niin hyvin suunniteltu, että niitä on vaikea todistaa. Ulvilan surmassakin on todennäköisesti tehty tarkasti suunniteltu murha. Siksi sen tutkinta on todella vaikeaa. Joutsenlahden osuus on jäänyt pahasti taka-alalle. Kaikkia kiviä ei varmasti ole käännetty mutta varmaa on, että kokenut rikostutkija ei voi tehdä noin alokasmaisia virheitä kuin tahallaan. Suomen oikeuslaitos on saanut pahan kolauksen, kun näinkään selvää tapausta ei pystytä ratkaisemaan.

Kyllä Espanjassakin osataan töpeksiä pahan kerran rikosten selvittelyssä mutta aivan viime vuosina en muista vastaavaa tapahtuneen. Perheväkivallan ollessa kyseessä ei kenenkään syyllisen päätä silitellä ja sanota, että hän on uhri. Surmansa saaneelle on laiha lohtu, että äiti tappoi, kun oli niin stressaantunut. Kun sosiaalitoimen ihmiset ovat myös enimmäkseen naisia, on tällainen touhu todella anteeksiantamatonta.

Lapset saavat yllättävän usein jopa elinikäisiä vammoja äidin tekemästä väkivallasta. Väkivaltarikoskin vanhenee ennen kuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Väkivallan tekijä pääsee kuin koira veräjästä. Tällainen asia tuntuu tarkoitushakuiselta, kun ei olla valmiita lakimuutokseen, jolla syyllinen voidaan tuomita tekoon lapsen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Hän voi silloin toimia asiassa kantajana. Toisaalta, miksi sosiaaliviranomaiset edes halua pelastaa lasta, vaikka selvä näyttö väkivallasta on? Tässäkin usein hyssytellään ja tehdään mahdollisuuksien mukaan myös äidistä uhri.

Jos lapsi jää väkivallan seurauksena eloon, minkälaiseksi hänen elämänsä muodostuu? Tuleeko hänestä seuraavan sukupolven väkivallantekijä? Väkivallan syihin on paneuduttava eikä niinkään seurauksiin. Miksi muuten tällainen maailma on tullut? Mietippä sitä!

ELÄKEIKÄ

Eläkeiästä on jauhettu vuodesta toiseen pieniä taukoja lukuun ottamatta jatkuvasti. Kuluvana vuotena homma nousi taas pintaan ja pölinän päätteeksi saatiin aikaan työmarkkinajärjestöjen työryhmä, joka sai aikaan jonkinlaisen sovun. Eläkeiäksi sovittiin 65 vuotta mutta jo vajaan kahden kuukauden jälkeen tulee uutena asiana, että eläkeikä täytyy nostaa 68 ikävuoteen!

Tuntuu siltä, että noilta päättäjiltä on mopo lähtenyt kokonaan lapasesta. Onko kukaan heistä ajatellut sellaista pikku juttua, että eläkettä kertyy vain tehdyistä työvuosista? Jos joku aloittaa aktiivisen vaikka 20- ja toinen 30-vuotiaana, pitäisi kaiken järjen mukaan nuorempana aloittaneen päästä myös vastaavasti aikaisemmin eläkkeelle. Oletetaan, että ihminen työskentelee elämänsä aikana 40 vuotta. Eikö tällöin ole hirveän helppoa matematiikkaa laskea eläkeikä tällä laskentaperusteella. Eli 20 + 40 = 60 ja 30 + 40 = 70 vuotta. Joku voisi sanoa, että tämä laskentamalli on epäreilu ja kohtelee väärin pitkään opiskelleita. Mutta onko se väärin, jos paljon opiskellut pääsee useimmiten myös kevyempään työhön? Toisaalta vähemmän opiskellut työskentelee raskaammissa töissä. Minulla on omakohtaisia kokemuksia molemmista töistä ja ero on vielä suurempi kuin tuo laskentamalli antaisi olettaa. Työpaikkaolosuhteissa on jo valtavan suuri ero.

Uusi laskentamalli poistaisi tahallaan pitkään opiskelevat ja sen lisäksi, että menevät aikaisemmin työelämään, antavat uusille opiskelijoille tilaa. Suomen veronmaksajat maksavat myös suurimman osan opiskelusta, joten tuokin rasite hieman helpottaisi. Vielä kerran: vain työtä tekemällä karttuu eläke! Jotkut minua viisaammatkin ovat tämän havainneet, kuten esimerkiksi Lenita Airisto menneen kesän Suomi-Areenassa Porissa.

Jos vielä katsotaan eläkkeellä olovuosia, voidaan varmasti todeta korkeammassa sosiaaliryhmässä olevan eläkkeellä pidempään eli elävät vanhemmiksi. Kun tämäkin huomioidaan, voidaan sanoa, että laskentamallini on jopa liiankin mairitteleva lyhyen työhistorian omaaville. Kokonaan toinen asia on nuorten työllistyminen. Nuoret täytyy saada työelämään aikaisemmin ja se on fakta. Jos nuori työkykyinen ei halua työskennellä, on avustusten leikkaus kai kohtuullista. Ajatellaanpa 30 vuotiasta, joka on ketkutellut siihen saakka opiskelun jälkeen työttömäksi, on tässä paljon mätää. Sitten vielä pitäisi päästä saman ikäisenä eläkkeelle kuin paljon kauemmin työskennelleet. Kuka elää siivellä ja kuka maksaa? Mikä on oikeus ja kohtuus? Neuvottelijat ja päättäjät miettikää muutakin kuin otanko neuvottelupöydässä kahvin kanssa voileivän vai viinerin!

ELÄKKEIDEN KOROTUKSET

Nyt sitten tehtiin se vihon viimeinen temppu, kun eläkkeitä ei nosteta 2015 ja 2016 alusta edes elinkustannusindeksin vertaa. Tai ei tämä ehkä ole se viimeinenkään temppu, kun korotusta tulee 0,4%, kun korotuksen tulisi olla 1,1% 2015 alussa. Voisihan sen jättää nollille tai jopa laskea. Nythän on vielä varaa heikentää eläkkeitä, ei tosin paljoa mutta kuitenkin.

Täytyy sanoa, että olen tavattoman tyhmä, kun en tajua, miten Valtion taloudellista tilaa voidaan tuolla korotusleikkurilla parantaa. Lain mukaanhan ei eläkerahastoihin saa koskea, koska ne ovat jo ansaittua palkan osaa. Tähän saakka 170 miljardin eläkepääomasta ollaan käytetty vain sen tuottoa. Tälläkin hetkellä kassojen tuotto on erittäin hyvä, mistä kiitos eläkeyhtiöiden asiantuntemukselle.

No vielä tuohon Valtion talouteen ja sen korjaamiseen. Eikö eläkeläisten ostovoimalla elvytetä parhaiten? Jotenkin tuntuu, että tässä puhuu vain kateus eikä yleinen etu. Erilaiset veroratkaisut olisivat tietysti ne Valtion taloutta kohentavat toimenpiteet mutta useimmiten nekin vain väliaikaisia. Sekä tulo- että välilliset verot ovat pitkäaikaisesti käytettynä huono keino. Molemmilla leikataan ostovoimaa ja lamautetaan taloutta. Lisäksi erilaisilla veroilla on vielä sosiaalinen vaikutuksensa, joilla luodaan yleistä apeutta. Näistäkin välilliset verot ovat todella kehno homma. Kulutuksen verotus vie kaupan ja muun yritystalouden nopeasti syöksykierteeseen. Ihmiset vähentävät aluksi sellaista kulutusta, johon ei välttämätöntä tarvetta ole. Sitten leikataan ruuan ja muun päivittäistavaran kulutusta. Suomessa ollaan jo tässä tilanteessa kuten olemme tänä vuonna havainneet. Kuitenkin nykyinen hallitus, pääministeri etunenässä, on nostamassa välillisiä veroja. Suuret kauppaketjutkin joutuvat jo vähentämään työvoimaansa, koska lihavista voitoistaan ne luopuvat vasta, kun on pakko.

Espanjassa on myös otettu käyttöön erilaiset veroratkaisut Valtion talouden korjaamiseksi. Vaikutukset näkyvät aluksi hitaasti mutta kiihtyvät nopeasti. Kun Espanjan työttömyys on todella korkea, on täälläkin näkyvissä ostovoiman nopea lasku. Varsinkin ihmisten suorat ja välilliset verot ovat nousseet aivan valtavasti ja uusia veroja suunnitellaan. Toisin kuin Suomessa, ei esimerkiksi energian kulutusta veroteta samoin Espanjassa - vielä. Ulkomaisten eläkeläisten kimppuun on käyty Espanjassa oikein todella. Täällä asuvia residenttejä tukistetaan milloin mistäkin. Suomalaistenkin Suomessa olevaa omaisuutta halutaan ilmeisesti jatkossa jotenkin verottaa, koska siellä olevasta asunto- ym. omaisuudesta halutaan selvitys. Jos jollakin on verorästejä tuloistaan, on näihin puututtu kovalla kädellä. Pienenä kädenojennuksena on sitten tarjottu muka ilmoitusmahdollisuutta tämän vuoden loppuun sanktioitta. Todelliset vaikutukset ovat kuitenkin päinvastaiset. Ulkomaiset eläkeläiset häipyvät vähin äänin Portugaliin tai johonkin muuhun matalamman verotuksen maahan. Tosiasiassa nimenomaan Espanjan matala verotus on houkutellut tänne ulkomaisia eläkeläisiä. Jos tällaiset nyt poistuvat, jää Espanjalta saamatta myös välilliset verot. Myös talouden pyöriminen hiipuu, kun ei kulutusta ole.

Tässä on siis sama tilanne kuin Suomessa. Suomestakin lähtevät eläkeläiset pois, koska heidän ostovoimaansa leikataan sekä tulo- että menoratkaisuilla. Kaikki tietävät, että käytettävissä on vain yksi todellinen keino julkisen talouden korjaamiseksi ja se on leikkaus. Menoja on radikaalisti leikattava mutta ei niin, että joka paikasta vedetään siivu, vaan otetaan harkiten sieltä, millä on vähiten vaikutus hyvinvointiin. Joku sanoo, ettei se ole mahdollista mutta kyllä on, aivan varmasti. En tuo tässä esimerkkejä mutta jatkossa ehkä, kun talous on aivan kuralla.

Mielenkiintoisena seikkana voi havaita, että inflaation kehityksessä on valtavia eroja. Euromaiden keskimääräinen inflaatio on 0,3 prosenttia mutta Suomessa 0,9 prosenttia! Suomessa on siis kolminkertainen inflaatio verrattuna keskiarvoon. Tämä kertoo juuri välillisten verojen kovasta kasvusta mutta myös järjettömästä päivittäistavarakaupan hintakehityksestä. Suomessa on vielä inflaatio, kun Espanjassa jo on deflaatio. Väittäisinkin, että Espanjan talous, vääristä ratkaisuista huolimatta, kohoaa nopeammin kuin Suomessa. Aika näyttää, olenko oikeassa.

Espanjassa ei kuitenkaan ole koskettu samalla tavalla eläkeläisten tuloihin kuin Suomessa, vaikka Espanjaa pidetään heikkona taloutena. Täällä siis asetetaan prioriteetit eri tavoin kuin Suomessa. Vieläkin on siis edullisempaa tulla Espanjaan kuin jäädä Suomeen. Sekin vähäinen eläkkeen korotus tuntuu paremmin täällä juuri inflaatiosta johtuen. Tervetuloa!

BESSERWISSER

Tuleepa mieleen eräs näytelmä "Siunattu hulluus", jota aikoinaan näytettiin televisiossakin. Siinä vanhemmat veljekset olivat viemässä nuorinta veljeään "hullujenhuoneeseen". Matkalle mahtui monta mutkaa ja kommellusta, joista eräs jäi mieleeni. Veljekset saapuivat matkallaan maalaistaloon ja mennessään sisään, havaitsivat makuuhuoneen  sängyssä lehmän! Tätä ihmetellen he kysyivät isännältä, miksi sängyssä on lehmä?  Isäntä vastasi, että häntä on pidemmän aikaan kiusannut asia, jonka ajatteli korjata nyt. Hän kertoi, että sanoipa hän mitä tahansa, niin emäntä vastaa siihen "kyllä minä sen tiedän". Emäntä on nyt kirkolla käymässä mutta tullessaan kotiin näkee lehmän ja sanoo, että "täällä on lehmä sängyssä", johon minä vastaan "kyllä minä sen tiedän".

Tavallisessa elämässä tapaamme aina tämän tästä ihmisen, joka sanoo esimerkiksi tietävänsä ja tuntevansa tämän asian paljon paremmin kuin  minä. Voihan se niinkin olla mutta välillä jää ihmettelemään, että miten henkilö, jota tai joka ei paremmin tunne voi näin sanoa. Jos mitään ei entuudestaan tiedä, täytyy olla melkoinen selvänäkijä, jotta tietää keskustelukumppaninsa niin tarkoin, että voi sanoa näin. Minä vetäisin tällaisesta henkilöstä sellaisen johtopäätöksen, että hänellä on valtavan huono itsetunto, jota tarvitsee pönkittää tuollaisella joutavanpäiväisellä itsekehuskelulla.

Tyhmän tärkeilevä ihminen on todella vaikea sekä työpaikalla että vapaa-aikana. Täällä Espanjassakin on henkilöitä, joiden pitää tuoda aikaisempi työhistoria esiin ja varsinkin se ylenpalttinen tieto sekä osaaminen. Huomaamattaan tämä besserwisser esittää olevansa paljon tietävämpi kuin todellisuudessa onkaan. Miksi tällainen ihminen ei sitten todellisuudessa koskaan edennyt urallaan todella pitkälle? Ehkä muille tuli selväksi, ettei besserwisser olekaan sitä. Eläkeläisen on kyllä todella lapsellista mahtailla muille. Siinä tekee vain itsensä naurettavaksi kuten alun lainaukseni osoittaa. Että otetaanpa nyt vain rauhallisesti ja pidetään nykytilanne mielessä. Tuskin kovinkaan moni eläkeläinen joutuu enää työhaastatteluun, jossa pitää korostaa omaa egoaan.

SAMMUTETUIN LYHDYIN!

Meitä ihmisiä on moneen junaan. Olemme muka vaatimattomia itseemme kohdistetuissa asioissa mutta oikeastaan näin ei ole. Korostamme useimmiten omaa erinomaisuuttamme ja niin kai teen itsekin vaikka sitä on vaikea tunnustaa. Yksi hyvä puoli minulla on ja se on, että en aja "sammutetuin lyhdyin". Olen esillä tässä blogissani reilusti omalla nimelläni enkä jonkun nimimerkin takana. Samoin olen asettanut sivuni julkisiksi, koska haluan asettaa itseni ja kirjoitukseni alttiiksi arvostelulle. Se on hyvä siinäkin mielessä, että saan siinä kontrastia itselleni.

En arvosta kovin korkealle luimuilevia tyyppejä, jotka kyllä kirjoittavat ja arvostelevat rohkeasti mutta vain ja ainoastaan nimimerkin takaa. On tietysti asioita, joita ei aina uskalla esittää avoimesti nimellään turvallisuussyistä. Rikolliset tahot eivät aina sääli, kun saavat tietää heille vahingollisia seikkoja leviävän nettiin tai muihin tiedotusvälineisiin. Vielä vaarallisempaa on valtioiden välisten asioiden julkinen repostelu. Snowden on hyvä esimerkki viimeksi mainitusta. Hän on rikollinen, kun uskaltaa paljastaa oman maansa rikollisen toiminnan. Kumpihan mahtaa olla väärässä mutta luulisin ihmisten tulevan vain yhteen johtopäätökseen. USA ei ole koskaan antanut tai sallinut ketään hallituksensa edustajaa joutuvan kansainvälisen oikeuden eteen. Äkkinäinen vetää sen johtopäätöksen, ettei USA.ssa ole ketään, joka rikkoisi kansainvälistä lakia! No, eksyinpä taas La Loman ulkopuolelle ja joku saa näppylöitä näin laajasta asioiden käsittelystä. En tosin koskaan ole maininnut pysyväni vain oman kotikaupunkini piirissä tai edes Espanjan alueella. Jos joku tällaisen kohdan löytää, niin vihjatkoon minullekin.

Joka tapauksessa olen aina valmis verbaaliseen kaksintaisteluun kenen kanssa tahansa, kunhan aika ja paikka sovitaan. Olen myös valmis tunnustamaan erehdykseni, sillä kyllä niitäkin löytyy runsaasti. Käsittelemieni aiheiden sopivuus tai sopimattomuus ei riitä arvostelun pohjaksi yleisellä tasolla, vaan blogistani on löydyttävä ne kohdat, joissa olen väärässä. Siltä pohjalta voidaan jatkaa blogi-keskusteluakin mutta mieluummin "nenäkkäin" sopivassa paikassa. Silloin saamme vuoropuhelusta tehokkaamman ja asiat käsitellään perinpohjin. Tässä tapauksessa asioiden käsittely jää myös kahdenkeskiseksi, joka voi olla joskus parempi. Älä siis pelkää näyttää naamaasi, en minä pure. Laita ainakin arvosteluihin oma nimesi, äläkä aja SAMMUTETUIN LYHDYIN!

PALESTIINAN VALTIO?

Niin tuon asian suhteen tullaan esiin aina välillä. Viimeksi Ruotsin uusi hallitus ilmaisi halunsa Palestiinan valtion tunnustamiseen. No haluja on kaikenlaisia ja tässäkin paistaa vain se, että halutaan selkeää irtiottoa edelliseen hallitukseen. Tavalla, millä se tehdään, ei olekaan väliä kunhan jotain haalitaan kasaan. Mutta oliko pakko tehdä juuri tuollainen esitys, eikö parempaa löytynyt? Sitten Suomi kanssa räpeltää perässä, että me ja halutaan samaa, ettei vain Ruotsi saa etuottoa näin tärkeässä ratkaisussa. Ei luulisi, että eletään 2010 luvulla, kun ulkopoliittisesti tärkein asia Pohjoismaissa on Palestiinan valtion tunnustaminen.

Voisiko joku vaikka kommentoida minulle, mikä on Palestiinan valtio, joka pitäisi tunnustaa? Minulle on täysin epäselvää, mitkä tämän valtion rajat ovat ja millainen valtiomuoto siellä on. Onko Palestiinalla esimerkiksi toimivaa hallitusta, joka perustuu parlamentaarisesti valittuun vaaliin? Minun tietääkseni tuolla alueella on vain kilpailevia terroristijärjestöjä, jotka kilpailevat vain siitä, mikä ärsyttää Israelia tehokkaammin. Se järjestö, joka parhaiten provosoi Israelia, on voittaja! Sitten näytetään itku kurkussa, kun Israel tekee vastaiskuja. Ajatellaanpa Pohjoismaita, jos Norja olisi tuollainen samanlainen popula erilaisia terroristeja ja ampuisi raketteja Ruotsiin. Jos edes neuvottelukumppania ei Norjasta löytyisi, mitä Ruotsi tekisi? Aikaa myöten varmasti tehtäisi tuntuvia vastaiskuja, vai väittääkö joku toisin?

Jäitä hattuun! Ei kansainvälinenkään toiminta saa olla kokoelma erilaista hiekkalaatikkoleikkiä. Vakavasti otettavan hallituksen pitää todistaa, että se on sellainen. Maailmassa on paljon pahempia asioita, jotka pitäisi hoitaa ensin.

EBOLA

On ihmeellistä, etteivät ihmiset tajua tai ymmärrä ajatella tuon otsikkoaiheen vaaraa! Tälläkin hetkellä noille Länsi-Afrikan alueille mennään kuin turistimatkalle. Jos sinne menevät eivät tajua, mistä vaarasta on kysymys, vaikka he ovat terveysalan ammattilaisia, niin on vain hämmästeltävä. Vaikka auttajat suojautuvatkin tartuntoja vastaan, niin koskaan ei voida ottaa kaikkia vaaroja huomioon etenkin, kun ollaan aivan erilaisessa toimintaympäristössä kuin omassa kotimaassa. En ryhdy tässä puimaan niitä erityispiirteitä, koska minäkään en niitä tiedä mutta tiedän varmasti, että niitä on.

Jokaiselle Ebola-alueelle matkustavalle on ensinnäkin kerrottava, että sinne ei missään tapauksessa saa mennä! Jos kiellosta huolimatta sinne matkustaa, on se täysin omalla vastuulla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sairastuttuaan ole oikeutettu saamaan hoitoa omassa kotimaassaan tai muuallakaan Euroopassa. On myös kerrottava, että Ebola-alueelta tullessa on riittävän pitkä karanteeni. Esimerkiksi Espanjaan tuodun sairastuneen papin hoito aiheutti hoitajan sairastumisen. Vain pieni laiminlyönti sai heti uuden uhrin. Tästä huomataan, ettei mistään leikistä ole kysymys. Tämä voi vaikuttaa julmalta puheelta mutta ajatelkaapa vaihtoehtoa. Haluatteko ottaa vastuullenne laajan Ebola-epidemian koko Eurooppaan.

Sitten aivan erillisenä asiana on käsiteltävä kauttakulku esimerkiksi jonkun itäisemmän Afrikan maan kautta. Jos halutaan kiertää ja hämätä, voidaankin tulla Ebola-alueelta vaikka Etelä-Afrikan kautta. Tämän takia on kaikkien matkustavien tehtävä tarkka selvitys matkastaan. Jos siinä on pienintäkään epäselvyyttä, on henkilö laitettava karanteeniin. Jos teko on tahallinen, on määrättävä lisäksi mittavat sanktiot. Oma kotimaa tai muukaan Euroopan maa ei ole velvollinen hoitamaan henkilöä, joka kiellosta huolimatta menee Ebola-alueelle ja sairastuu. Sairastunutta henkilöä ei saa päästää takaisin lainkaan ja, jos sairastuu vasta tultuaan karanteenissa, voidaan hänet jopa palauttaa takaisin hoitoa varten. Tässä kohdassa ei ole mitään merkitystä, tehdäänkö hoitoa yksityisessä vai julkisessa terveydenhuollossa. Rahalla ei saa olla mitään merkitystä, kun halutaan suojautua. Kauttakulkua on valvottava lisäksi muidenkin maiden kautta mahdollisesti tulevia. Aina on oltava valmis tekemään selvitys matkastaan.

Afrikasta tulevat pakolaiset ovat olleet jo muutenkin ongelma mutta nyt erityisesti. Miten varmistetaan, etteivät he ole saaneet tartuntaa. On vain kaksi vaihtoehtoa karanteeni tai palautus takaisin. Viimeksi mainittu on ehdottomasti parempi. Tässäkin tapauksessa palautus on tehtävä erityisen huolellisesti niin, etteivät sitä tekevät henkilöt itse sairastu. Sama koskee tietysti kaikissa karanteenin kanssa olevien henkilöiden turvallisuutta.

Kun USA alkoi pullistella oman sinänsä pienen ja merkityksettömän terrori-iskun jälkeen ja alkoi määrätä koko maailmaan järjettömiä turvallisuusmääräyksiä, on nyt kysymys aivan eri mittaluokan vaarasta. Jos Ebola-epidemia pääsee valloilleen, voidaan enää vain rukoilla, sillä muuta ei ole tehtävissä. Historiassa on aivan riittävästi esimerkkejä kuten Musta surma. Ensin loppuvat hoitajat ja lopuksi hautaajatkin. Muutamat vastustuskykyiset jäävät henkiin mutta nykyinen yhteiskuntajärjestelmä on pitkäksi aikaa mennyttä. Nykyiset taloudelliset lamatkin ovat lastenleikkiä tällaiseen katastrofiin verrattuna.

SUOMI VALTAA ESPANJAN!

Rauhoittukaa, ei tässä mistään sotilaallisesta interventiosta sentään ole kysymys, vaan huomattavasti rauhanomaisemmasta asiasta. Meille suomalaisille kovasti tuttu "lonkero" on nimittäin lähtenyt maailman valloitusmatkalle. Yllättäen on nimittäin huomattu, että "lonkku" maistuu muillekin kuin suomalaisille.

Asian on havainnut ainakin yksi suomalainen yrittäjä Espanjassa ja tehnyt sopimuksen tukkumyynnistä. Ensireaktiot ovatkin yllättäneet kaikki ja suomalaisessa karaokeillassa juomat loppuivat kesken. Samoin on tapahtunut joillakin golf-paviljongeilla.

Lonkeron maittavuus muissakin maissa on yllättänyt kaikki eikä vähiten suomalaiset. Hartwallin kannattaa suunnitella isot laajennukset lonkeron tuotantoon, jos tämä meno jatkuu. Jopa Saksassa monien mielestä lonkero on parempi janon sammuttaja kuin olut! Se on jo lähes tulkoon skandaali. Espanjassakin tällainen kehitys saa ohrapirtelön ystävät kummastuksiin.

Odotettavissa on suoranainen lumivyöryreaktio ja varmasti lähitulevaisuudessa tätä supisuomalaista janojuomaa tuodaan Espanjaankin konttikaupalla. Kannattaa muuten lisensioida tuo nimi, ettei kukaan muu kähmi sitä itselleen.

Tällaisia valloituksia Suomesta kaivataan tulevaisuudessa lisää.

SUOMALAINEN MEDIA

Suomalainen media ja varsinkin lehdistö pähkäilee talousongelmien kurimuksessa. Syitä haetaan milloin mistäkin mutta eipä juuri kiinnosta miettiä, voitaisiko joitain asioita tehdä toisinkin.

Itse jouduin lehden teossa miettimään usein pääni puhki, miten saisin toisaalta lehteä paremmaksi ja toisaalta kustannuksia alemmaksi. Kustannukset vietiin niin alas kuin mahdollista, eikä palkkaa tai palkkiota maksettu viime vuosina ollenkaan. Edes kulukorvauksia ei maksettu, vaan kaikki tehtiin talkootyönä. Oli siinä hyvätkin puolensa, kun kaikki kantoivat kortensa kekoon täydestä sydämestä. Tosin en tietänyt, mitä selkäni takana puuhattiin mutta sehän ei ollut minusta johtuvaa, jos joku veti välistä. Talous ei ollut tiedossani, koska siitä ei pyynnöstäni huolimatta juuri koskaan kerrottu.

Niinpä sitten keskitin kaiken tarmoni lehden sisällön kehittämiseksi ja onnistuinkin mielestäni kohtuullisesti. Jopa omat kirjoitukseni saivat hyvän vastaanoton, mikä toisaalta auttoi jaksamaan niinkin  pitkään kuin seitsemän vuotta tuota hommaa.

Suomessa näyttää siltä, ettei suomalaisille lehdille kelpaa edes ilmaiseksi tehty työ. Jos olisin aloitteleva kirjoittaja, ymmärtäisin tämän mutta, kun nuo aikaisemmat tunnustukset ovat antaneet ymmärtää, etten ole ihan hakoteillä, niin ei ihme, että Suomen lehdistöllä menee huonosti. Olen tarjonnut ystävällisyyttäni ja tukea osoittaakseni aivan kohtuullisia juttuja esimerkiksi Suomen kotipaikkakuntani lehdelle Satakunnan Kansalle mutta eipä kelpaa. Julkaisen tässä blogissani joitain kirjoituksiani myöhemmin. Kaiken maailman nuoret haluavat journalisteiksi, vaikka heillä ei ole tietoa tehtävän vastuusta ja moraalista. Toimittajat tuijottavat ensisijaisesti kirjoittajan yhteiskunnallista asemaa tai sitten ovat muuten frendejä päättäessään jumalallista oikeuttaan julkaisemisen suhteen. Joskus tuntuu, että toimittajat suorastaan närkästyvät, kun heidän rauhaansa häiritsee joku täysi tomppeli, joka ei ymmärrä pysyä ruodussa ja odottamaan kiltisti kuolemaansa.

Näitä taustoja vasten ei ole ihme, että lehdistöllä menee huonosti. Tuntuu, että toimituskuntaa on aivan liikaa, joka sitten maksaa liikaa, eikä mainostulot kata eivätkä tule kattamaan palkka- ja palkkiokuluja. Lehtien johdon ja ennen kaikkea omistajien tulisi havahtua, ettei ongelmana ole niinkään internetin tuoma sähköinen kilpailu, vaan kustannusten oikea jako ja kohdistus. Kyllä tulevaisuudessakin on oma paikkansa paperilla painetulla lehdistöllä. Väitän, että olen oikeassa vai haluaako joku väittää vastaan?

TALOUTTA JA POLIITTISIA RUUMIITA

Suomella menee varmasti todella hyvin, kun sillä on edelleen varaa marssittaa "nappulaliigan" pelaajia päätöksentekijöiksi. Luulin Jyrki Kataisen jo olleen Kokoomuksen pohjanoteerauksen mutta ei. Vielä löytyi "vilttiketjusta" surkeampi tapaus tämä Aleksander Stubb, joka jo ensimmäisten viikkojen pääministerinä olon jälkeen on osoittautunut varsinaiseksi "poliittiseksi ruumiiksi". Kuinka kauan Kokoomuksella on varaa käyttää näitä "pilipali pojuja" miesten hommiin, on varsinainen kysymys? Kuinka kauan taas Suomella on varaa tällaiseen puolueeseen, joka on näin itseään täysi?

Tämä Stubb on todellinen poliitikon irvikuva. Kun miesten hommiin laitetaan tyyppi, joka kerskuu triatlon-saavutuksillaan ja twiittailee, on käsittämätöntä sirkusta. Oikeastaan voisin lainata erään miehen lausahdusta, että touhu on niin kuin tivolissa, koska sirkuksessa on tasokkaampi ohjelma! Luulisi nuortenkin aikuisten käsittävän, ettei maan asioita hoideta twiittaamalla. Siihen tarvitaan jämäkkää osaamista ja päätöksentekoa.

Useasti on niin, ettei omat kyvyt ja tietämys riitä hyviin ratkaisuihin. Se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa mutta ei se, ettei ymmärretä kysyä neuvoja niiltä, jotka osaavat. Julkisuudessa on usein ollut esimerkiksi Sixten Korkman, jonka kaikki ovat huomanneet tietäväksi ja osaavaksi asiantuntijaksi. Onko häntä pyydetty tulemaan avuksi? No, ei vaan pakerretaan vain omalla hiekkalaatikolla muka tietäen, mitä pitää tehdä. Onko kysytty Raimo Sailakselta tai Juhana Vartiaiselta, mitä pitäisi tehdä? Ei heiltäkään, eikä keneltäkään muulta, joka jotain tietää. Jälki kyllä näkyy sitten tuloksissa. Suomalaiset eivät tajua, että alkaa olla viimeiset hetket korjailla talouden suuntaa. Olemme kuvitelleet, että espanjalaiset ja varsinkin kreikkalaiset ovat paljon huonompia maansa asioiden hoitajia kuin me suomalaiset. Kehityksen suunta näyttää nyt siltä, että nuo kaksi surkeaa maata saavat asiansa kuntoon ja me suomalaiset sukelletaan niin syvälle, ettemme selviä siitä millään.

Ei Suomen muutkaan puolueet selviä puhtain paperein, vaikka aivan noin tökeröä touhua kuin Kokoomuksella, ei olekaan. Onko demareillakin niin suuri pelko oman poliittisen uran likaantumisen suhteen, ettei parasta ainesta saada remmiin? Urpilainen oli Kataisen kanssa osapuilleen yhtä surkea tapaus, eikä Antti Rinteestä tiedä oikein vielä, onko hän lintu vai kala. Aika lepsusti on homma ainakin lähtenyt liikkeelle. Uskallus häneltäkin puuttuu, kun pääsi päättäjän paikalle.

Oppositio räksyttää ja sitä syytetään populistiseksi mutta ei se sitä ole. Kepun ja Persujen pitäisi kyllä silti ottaa vähän asiallisempi ote, eikä kiukutella joistain muotoseikoista. Se vaikuttaa enemmän siltä kuin oltaisi loukkaannuttu siitä, kun meiltä ei kysytty.

Tämäkin kirjoitukseni vaipuu varmaan yhtenä mielipiteenä unholaan, koska ei mikään lehti uskalla ottaa leimautumisen pelossa tätä, vaan pelkää myös niin paljon omaa nahkaansa ja Julkisen sanan neuvostoa.

KIEHUNTAA TORREVIEJASSA

Minulta kysyttiin parisen viikkoa sitten, onko tämä "Uusi costa blanca" jossain tekemisissä kanssani? Vastasin heti, etten ole missään tekemisissä ollut enkä ole edelleenkään missään tekemisissä ko. julkaisun kanssa. Seuraava tiedustelu olikin, että kuka tai ketkä ovat lehden julkaisun takana. Vastasin parhaan kykyni mukaan mutta uteliaisuuteni heräsi ja kysyin, miksi hän tällaista tiedustelee? Vastaus oli, että lehden nettisivuilla on ollut henkilökohtaisia herjauksia ja harkinnassa on mahdollinen oikeusjuttu. Jopas sai tämä uusi julkaisu nopeasti äläkkää, johon minä en pystynyt edes seitsemässä vuodessa.

Sähköpostiviestittelymme jatkui, jonka yhteydessä sain vastata siihen, onko tämä julkaisu jotenkin "Julkisen sanan neuvoston" alainen vastuukysymyksissä? Toinen kysymys oli, onko tämä lehti yleensäkään joku varteenotettava julkaisu. Näihin molempiin kysymyksiin jouduin vastaamaan, etten tiedä mutta epäilen hänen aavistuksensa oikeiksi.

Liiketoiminnallisesti ajatellen, olisi varmaan suotavaa vähän ajatella mitä tekee, ettei tee mitä ajattelee. Mikä minä olen silti neuvomaan, kun oma lehteni ja sen kanssa tehty yhteistyö oli kuulemma epäonnistunutta. Näin ainakin nykyinen päätoimittaja Mäkinen väitti.

VENÄJÄN PAKOTTEET

Onpas melkoista näpertelyä nuo Venäjän pakotteet. Putinin lähipiirin ja muun Venäjän johdon matkustuskiellot ovat täysin merkityksetön painostuskeino näille piireille. Niin kauan kuin Putinilla on melkoinen kansan suosio, eivät nuo seikat juuri vaikuta.

EU.n ja USA.n sekä muidenkin maiden ainoa painostuskeino on viisumisulku kaikille venäläisille! Ensimmäinen kuukausi tätä ja sen jälkeen kaikkien jo myönnettyjen viisumien lopetus! Kun venäläisten oleskelu kaikkialla muualla maailmassa estetään, alkaa kansansuosio hiipua nopeaa vauhtia. Tavallinen venäläinen ei kauaa katsele tuon kaltaisia rajoitteita tyynesti. Ensiksi vihat saa tietysti Venäjän ulkopuoliset maat mutta kovalla kampanjalla viha kanavoituu oikeaan kohteeseen. Putinista voisi tarjota myös tapporahan, jolloin hän ei uskaltaisi enää liikkua missään ilman vahvaa vartiointia. Tämä olisi tietysti se viimeinen keino, eikä sitä voisi tarjota mikään maa suoraan mutta bulvaanin välityksellä mikä tahansa taho.

EU.n pitäisi pikimmiten myös estää kaikki venäläisten kiinteistökaupat alueellaan. Tämä pitää tehdä joka tapauksessa. Myös venäläisten muunlainen omistus on tehtävä vaikeaksi tai mahdottomaksi ja luotonanto sekä kaikki virallinen asioiden käsittely niin vaikeaksi, että se on käytännössä mahdotonta.

Venäläiset huseeraavat esimerkiksi täällä Espanjassa kuin Euroopan omistajat. Riehuvat ja häiriköivät kännipäissään miten tahtovat. Miten kauan tuollaista pitää sietää? Venäjän johto ruikuttaa ulkomaista talousapua mutta heti perään ollaan uhoamassa aseiden kanssa. Tämä Ukrainan tilanne vain kärjisti jo olemassa olevan asetelman.

Tietysti muu Eurooppa kärsii ensin alkuun näin rajuista toimista mutta pidemmän päälle siitä on taloudellistakin hyötyä. Venäläinen omistus pitää voida pakkolunastaa jollakin muodollisella summalla ja siitä koituva hyöty käytetään muun talouden kohentamiseen sekä Venäjän vahinkojen korvaamiseen. Jos vahingot ovat suuria, ei korvata mitään. Jos Venäjä menee niin pitkälle, että katsotaan syntyneen sotatilan, pitää Venäjän kansalaiset internoida. Tämähän on perinteinen tapa hoitaa asiat vihollismaan kanssa. Todistettava Ukrainan miehittäminen on jo selkeä sodan julistus.

Ukrainan hallituksen tulee heti hakea NATO-jäsenyyttä ja se tulee myöntää taannehtivasti, jolloin NATO-protokollat suojaavat myös aiempia interventioita. Suomen pitää tehdä sama välittömästi. Ei saa jäädä odottelemaan ensin, että tulee turpaan, vaan nopeata ja tehokasta toimintaa.

TASA-ARVOISUUTTA?

Kaunis sana mutta mitähän se pitää sisällään. Vuosien mittaan on yhä selvemmäksi käynyt, ettei tärkeää ole tasa-arvo, vaan se, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tähän tulokseen pääsee väkisinkin, kun kukaan ei ole valmis luopumaan tasa-arvon nimissä eduistaan mutta vaatimassa itselleen uusia etuja samoin perustein.

Jotta ei nyt heti törmätä pelkästään miesten ja naisten tasa-arvokeskusteluun, voidaan huomata kaikilla elämän osa-alueilla samat pyrkimykset. Demokratia lienee kaunein tasa-arvon ilmenemismuoto mutta jotkut haluavat olla siinäkin demokraattisempia kuin toiset. Björn Wahlroos haluaa enemmän demokraattista päätösvaltaa, koska hän on rikas. Hän haluaa käyttää useampia ääniä  vaaleissa kuin joku tavallinen duunari. Tämä on malliesimerkki jonkun nilkin tasa-arvosta.

Olin yli 20 vuotta luottamusmiehenä ja muissa ay-tehtävissä. Silloin totesin moneenkin otteeseen, mikä on tasa-arvon merkitys työelämässä. Esimerkiksi paljon puhuttu eläkelaki kaipaisi eräiden mielestä sellaisia muutoksia, jotka olisivat tasa-arvon vastaisia. Monet haluavat eläkkeelle vain lyhyen työhistorian jälkeen mutta vastustavat puolestaan sellaisten eläkkeelle pääsyä, joilla on pitkä ja raskas työura takanaan mutta ikää ei ole riittävästi. Niinhän se on, että laki on kaikille sama mutta tuomiot vaihtelee. Kansanedustajat ovat mainio esimerkki toteutetusta tasa-arvosta eläkesäännöissä.

Naisten tasa-arvoa työelämässä mitataan lapsellisesti vain vertaamalla miesten ja naisten palkkoja yleisellä tasolla. Mitään merkitystä ei ole sillä, minkälaista työtä he tekevät. Omalla kohdallani voin sanoa, että luottamusmiehenä pidin huolta naisten eduista aina ja poikkeuksetta, jos he tekivät samaa työtä miesten kanssa. Koskaan ei sitä asetettu kyseenalaiseksi, päin vastoin. Monet työpaikalleni tulleista naisista vaihtoivat työpaikkaa siksi, että naistyöpaikoilla oltiin todella epäreiluja ja työntekijän oikeuksiin vaikuttivat monesti vain henkilösuhteet. Miehiä he pitivät poikkeuksetta reilumpina työkavereina. Mistä tämä kertoo? Todennäköisesti siitä, että jos naiset päättävät yksipuolisesti työelämän säännöistä ja niiden noudattamisesta, tulisi työyhteisöistä pelkkiä suosion kalastelutiimejä. Realiteetit jäisivät taka-alalle. Naisten tasa-arvoajattelu ei ole riittänyt siihen, että naiset hakeutuisivat raskaammille aloille kuten maanalaiseen kaivostyöhön. Niistä maksetaan ansaitusti paljon kovempaa palkkaa mutta enpä ole heitä siellä kertaakaan monien vuosien aikanakaan nähnyt.

Nainen Suomen tasa-arvovaltuutettuna ei näe mitään väärää siinä, että miehet joutuvat monien etujen suhteen syrjinnän kohteeksi. Hän toteaa vain, että seikat eivät täytä syrjinnän tunnusmerkkejä. Naisten kohdalla taas hyvinkin lievät tapaukset saavat arvon virkanaiselta tuomion. Tasa-arvo ei siis toteudu valtakunnan ylimmällä tasollakaan.

Toteutuuko tasa-arvo sitten yksilötasolla? Miesten harjoittamaa perheväkivaltaa on tutkittu todella perusteellisesti. Samaa ei ole tehty naisten kohdalla lähinnä naisjärjestöjen kiivaan vastustuksen johdosta. Miehellä on usein vain velvollisuus tehdä lapsia ja elättää sitten heidät. Lapsen tekoon katsoo nainen olevan aina oikeutettu. Kumma, että parisuhteet todella usein kaatuvat lasten syntymän jälkeen. Tuntuu todella, että miestä ei juurikaan rakasteta mutta se on sitten toinen juttu. Satunnaisessa suhteessa mies voi joutua pilkan kohteeksi, jollei hoida hommaansa. Onpa sellaisiakin tapauksia, että jos mies on käyttänyt tunnollisesti kondomia, on nainen kieltänyt muka varmuuteen vedoten miehen kondomin ja vaatinut omansa tilalle. Erona on vain se, että jälkimmäisestä puuttuu siittiöitä tappava aine! Sitten mies vain nopeasti pois ja kumppani pelastaa elävät siittiöt itselleen, kun mies on poistunut paikalta. Sitten vain toivottu raskaus käyntiin ja onneton uhri elättäjäksi. Humalatila vie usein myös harkintakyvyn ja homman hoito on helpompaa. Muuten, miten käy, jos satunnainen naisystävä yhteisen yön jälkeen vaatii rahallista korvausta palvelustaan? Jos mies suostuu, rikkoo hän lakia ostamalla seksiä mutta voi saada syytteen raiskauksesta, jos kieltäytyy. Älkääkä vain luulko, että naiset ovat aina reiluja ja pyyteettömiä parisuhteissaan. Onneksi olen itse elänyt sellaisena aikana, jolloin lapset olivat lahja ja rakkauden tulos. Nyt tuntuu, että lapset ovat tehokkaan suunnittelun tuote. Anneli Auerinkin juttu saattaa paljastaa vielä melkoisia totuuksia jatkossa. Onko poispotkittu tutkinnan johtaja Joutsenvirta ollut tekemisissä syytetyn kanssa vasta surman tapahtuman jälkeen? Taisin sohaista muurahaiskasaa!

ESA SAARINEN

Oli huolestuttavaa, että joku joutuu puukotuksen uhriksi ja vielä julkisella paikalla. Väkivalta ei ole missään muodossa koskaan hyväksyttävää. Sekin, että ei pidä jostain henkilöstä, ei voi olla perusteltu syy minkäänlaiseen laittomuuteen.

Esa Saarinen on ollut julkisuudessa, eikä vähiten omasta halustaan, jo vuosikymmeniä. Hän on ollut ilmiö mutta ei ollenkaan aina positiivinen. Saarinen on ollut lukuisissa luentotilaisuuksissa kutsuttuna luennoitsijana. Kun on kysymys tällaisesta julkisuuden henkilöstä, ei se ole lainkaan ihmeteltävää. Sitä vastoin on ihmeellistä, että vuodesta toiseen Saarisen vähättelevä ja kuulijoitaan halveksiva asenne vetää puoleensa. Onkohan suomalaisilla suorastaan halua tällaiseen? Kun Saarisen arvokkaat, ei sisällöltään vaan hinnaltaan, olevat luennot ovat huippuluokkaa, täytyy olla joko rikas, julkisuushakuinen tai molempia. Usein Saarisen luennot pitävät sisällään omaan vaimoon tai merkittäviin yrityksiin kuten Nokiaan kuuluvaa itsekehua, ei ihme, että monet kuulijat kyllästyvät tällaiseen. Jos tuo edellinen olisi edes pienenä osana luennosta, voisi kai asian ymmärtää mutta pääsisältönä aivan käsittämätöntä.

Voihan olla, että tuon puukotuksen tekijäkin on joku Esan kehuskeluun tympääntynyt opiskelija. Ehkä rikostutkinta tuo aikanaan valaistusta asiaan. Eräs opiskelija on ottanut ainakin Saarisen opit täydestä ja noudattaa niitä uskollisesti. Pekka Himanen on ollut kuulemma tämän filosofimme oppilaana! Jälki kyllä näkyy, kun Himasesta tehtiin Valtakunnan airut kaikessa viisaudessaan. Kyllä Esa nyt hykertelee käsiään, kun hänen oppilaansa on näin erinomaisessa arvostuksessa. Minusta niin Saarinen kuin Himanenkin ovat varsinaisia itsensä kehujia ja suomalaisia turhapuroja sanan täydessä merkityksessä. Haluaisinpa nähdä nämä pellet verbaalisessa kaksintaistelussa todellisten intellektuellien kanssa. Voisi siinä teennäinen ja väkisin rakennettu julkisuuden viitta rapistua pahan kerran.

KUOLEMANTUOMIO

Nykyisessä sivistyneessä maailmassa on kuolemantuomio yleisesti poistettu. EU.ssa se on ollut ja on  kielletty aina. Jopa Lähi-Idän maissakin kuolemanrangaistus on pääosin poistettu kokonaan. Suomessakin on kuolemanrangaistus ollut käytännössä pois jo 1800-luvulta alkaen.

Juuri saimme kuulla, kuinka USA.ssa eräs kuolemaantuomittu vapautettiin uusien todisteiden perusteella yli 40 vankilassaolovuoden jälkeen. Voidaan vain kuvitella, minkälaista tuollaisen ihmisen elämä vapaudessa on tuollaisen piinan jälkeen. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja poissulkemisjärjestelmät varsinkin.

Aiemmin kuolemanrangaistukset olivat yleistä kansanhuvia ja ne varmasti usein järjestettiinkin vain siksi. Vallantavoittelun yhteydessä esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa toimitettiin mitä irvokkaimpia rituaaleja tuomion toimeenpanon yhteydessä. Esimerkiksi Englannissa saatettiin vallankumouksellinen tuomita "hitaaseen hirteen"! Se toimeenpantiin siten, että hirtettävää vedettiin hitaasti tiukemmalle ja hengityksen lähes tauottua, löysättiin köyttä ja tätä jatkettiin jopa tuntikausia. Lopuksi miespuoliselta tuomitulta leikattiin sukuelimet ja viillettiin vatsasta suolet ulos, hänen vielä tajuissaan ollen. Vallanpitäjät tarjosivat tällaista huvia, kun se oli heille hyödyllistä ja ennen kaikkea halpaa.

Suomessakin kuolemanrangaistus poistettiin jo 1800-luvulla joitain sota-ajan rikoksia lukuun ottamatta. Sota-ajaksi kai laskettiin myös 1918 tapahtunut kansannousu, jota eri tahot nimittivät joko "Vapaussodaksi" tai "Kapinaksi" riippuen poliittisesta vakaumuksestaan. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hyvin kyseenalaisten "tuomioistuimien " toimesta. Minä nimittäisin niitä kaikkia tuomioita murhiksi. Punaisten toimet tällaisiksi mainittiinkin mutta eivät valkoistenkaan toimittamat tuomiot sen kummempia olleet. Valkoisten antamia tuomioita oli valtavasti enemmän mutta ne on jotenkin ohitettu muka hyväksyttävimpinä. Kun vankileiriltä vietiin teloitettaviksi myös lukuisia naisia ja varsinkin pieniä lapsia, voi vain kysyä, olivatko nämä muka lailliset tuomiot oikeutettuja?

Ei ole ollenkaan varmaa, etteivätkö suomalaiset feodaaliherrat ennen noita surulisia tapahtumia itse olisi syyllistyneet jopa surmatekoihin. He eivät vain asemansa vuoksi koskaan joutuneet edes syytteeseen teoistaan. Joka tapauksessa suomalainen torpparijärjestelmä oli käytännössä sama kuin maaorjuus, jota hienommin feodalismiksi sanottiin. Maanomistajat sitten vetivät "puolueetonta" oikeutta, kun punaiset tuomittiin maanpettureina kuolemaan, vaikka kuolemantuomiota ollut käytössäkään. Murhiksi minä nimittäisin niitäkin teloituksia, jotka tehtiin aikuisille taisteluihin osallistuneille. Tuon jälkipyykin peseminen täytyy hoitaa, ennen kuin todellinen yhteiskuntarauha saadaan aikaan. Liian kauan on nuo rumat asiat lakaistu maton alle. Liian kauan on työväestöä syytetty Isänmaan pettureiksi ja vain sulaa ilkeyttään maaherroja vastaan nousseena väestön osana.

Kuolemanrangaistus on aina peruuttamaton ja vetää mielen murheelliseksi varsinkin niissä tapauksissa, kun teloituksen jälkeen onkin tuomittu todettu syyttömäksi. Murhanhimoiset "oikeuden puolustajat" täytyisi itse teloittaa mutta sen vastustajana laittaa loppuiäksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on todella hyvä ratkaisu henkirikoksestakin mutta vankilaolosuhteiden pitäisi vastata rangaistuslaitosta eikä vankeinhoitolaitosta. Ei siis mikään huvipaikka vaan todellinen rangaistus.

NATOON!

Miten voi olla mahdollista, etteivät suomalaiset tajua kannattaa yksimielisesti NATOON liittymistä. "Kylmän sodan" aikainen vastakkainasettelu Lännen ja Idän välillä ei ole Neuvostoliiton hajottua, ollut enää ollut vuosikausiin entisenlaistaan.

Viimeistään Venäjän invaasio Ukrainaan on tehnyt selväksi sen, että Putin haluaa Venäjän (Putinin) uudelleen mahtitekijöiden joukkoon. Jos joku tällaista haluaa, ei kai sille mitään voi mutta näiden ajatusten toteuttamisen suhteen onkin tilanne toinen.

Jos Pietarin entinen katupoika, jota pienikokoisena kiusattiin, haluaa nyt ottaa kaiken kärsimänsä takaisin, ei sille mitään voi mutta tällaiseen fasistiseen menoon on ennenkin löytynyt lääkkeet. Minua surettaa vain kovasti Venäjän kansa, joka joutuu kärsimään tuon pienen suuruudenhullun touhut. On se kamalaa, kun lapsuudenaikaiset traumat purkautuvat nyt nähdyllä tavalla. Ikävää, että Putin on saanut jo niin suuren vallan, ettei häntä muu Venäjän johto pysty enää hillitsemään. Jos Putin on nyt sitten Venäjän uusi tsaari, pitäisi hänen muistaa edeltäjänsä Nikolai II kohtalo. Sellaisenko lopun Putin haluaa itselleen ja kansalleen kaikessa kurjuudessaan?

Suomen NATOON liittymisestä puhuttaessa mainitaan, ettei ole akuuttia tarvetta näin tehdä eikä uhkaa Venäjän taholta ole ilmennyt. Eipä se kauan kestänyt Ukrainaankaan meno. Jos Suomella on sotilaallinen kriisi esillä, on turha kuvitella, että NATO suostuu silloin käynnistämään liittymisneuvotteluja. Eihän sotilasliitto ota kriisimaata jäsenekseen, se on varma.

Koska NATO-asia on niin valtavan tunnepitoinen, ei sitä pidä ratkaista minkään mielipidekyselyn perusteella, vaan sotilaiden ja muiden asiantuntijoiden kannan perusteella. Suomi poisti maamiinatkin sellaisten henkilöiden aloitteesta, joilla ei ollut mitään hajua sotilaallisesta puolustuksesta. Miinathan ovat rauhanaikana varikoilla, eivätkä hyökkää sieltä yhdenkään siviilin kimppuun. Sotilaallisena aseena miinat ovat halpa ja tehokas ratkaisu. Tämänkin ratkaisun takia Suomen puolustus on tullut niin kalliiksi, että siihen ei yksistään Suomen rahkeet riitä vaan tarvitaan NATO jäsenyys, haluttiinpa sitä tai ei.

Voisitte muuten laskeskella iltapuhteiksenne, montako kertaa Venäjä on hyökännyt Suomeen? Sitten voitte nukahtaa rauhalliseen yöuneen.

UUSI COSTA BLANCA

Nyt on tullut niin paljon kyselyjä MEIDÄN COSTA BLANCA lehdestä, että on syytä vähän kertoa tämän hetken tilanteesta. Ensinnäkin ilmoitan, ettei minulla ole mitään tekemistä "Uusi Costa Blanca" lehden kanssa. Sitä tekevät kuulemma Aulikki Mäkinen ja Veli-Matti Kuparinen. Muista tekijöistä ei ole mitään tietoa. Kuparinenkaan ei ole tullut julkisuuteen millään tavoin mutta taustalla kuulemma toimii tosi aktiivisesti. Minun MEIDÄN COSTA BLANCA lehteen hankkimiini kirjoittajiin Kuparinen on ollut yhteydessä pyytäen ottamaan häneen yhteyttä minun sijaani! Että tällaista puuhastelua sitä sitten pidetään, vaikka hyvin voisin itsekin puuhastella samoissa asioissa. Ainakaan Kuparinen ei ole tietoinen, aionko jatkaa lehtityötä edelleen vai en.

Todennäköisesti en jatka lehtityötä vanhan mallin mukaan mutta varmasti näiden blogi-sivujen lisäksi jossain muussa muodossa. Aion kirjoitella suomalaisiin ja mahdollisesti myös muihin lehtiin. Tämän blogi-sivuston tueksi tulee jatkossa kuva-,video- ja ääni materiaalia. MEIDÄN COSTA BLANCA lehdessä harjoittamani sisältö- ja toimitustyyli tulee olemaan se tärkein toimintatapani jatkossakin. Tähän minua ovat kannustaneet nimenomaan ne lukuisat pyynnöt, joita minulle on joko suoraan tai välillisesti tullut. En osannut edes aavistaa kuinka paljon lopulta kirjoituksiani on kaivattu. Lehtikirjoitteluun verrattuna, tämä uusi tyylini on huomattavasti ajankohtaisempaa kuin painatukseen sidottu paperilehti.

Olen edelleen MEIDÄN COSTA BLANCAN päätoimittaja, vaikka lehti ei toistaiseksi ilmestykään. Kun Aulikki Mäkinen on vt. päätoimittaja "Uusi Costa Blanca" lehdessä, hän hoitakoon asiat hänelle sopivalla tyylillä. Jos se sopii lukijoille, niin hyvä mutta kyllä lukijoiden pitäisi saada tekijät ja taustavoimat tietoonsa. Sillä on kuitenkin mielestäni tärkeä merkitys aina, kun puhutaan mediasta. Jos ei näin ole, on syytä olla varovainen niin ilmoittajien kuin lukijoidenkin ja tietenkin myös avustavien kirjoittajien.

Minulta tulee joitain aloitteita tämän lukijoille vielä tänä keväänä mutta niihin palaan myöhemmin. Toivon runsaasti palautteita näille teksteilleni ja olen suunnitellut parhaille myös palkintoa. Jatkan vielä toisten aiheiden parissa tovin tänään.

VENÄLÄISTÄ RULETTIA

Ukrainan tilannetta on varmaan suurin osa ainakin eurooppalaisista seurannut viime päivinä jännittyneenä. Itsekin kiinnostuin siinä määrin, että katselin netistä vähän Ukrainan historiaakin. Se on ollut vaatimattomastikin sanoen värikäs. Venäjä on vuosisatojen aikana enemmän tai vähemmän ollut vaikuttavana tekijänä tuohon historiaan. Toki muitakin valtioita on ollut näissä kuviossa kuten eurooppalaisista maista Puola ja Liettua. Varhemmassa historiassa Ukrainaa pitivät hallussaan mongolit ja heidän johtajansa Tsingis Kaani. Useimmat näistä valloittajista ovat harjoittaneet melkoisia sortotoimia. Venäjä, kuten tunnettua, ei ole ollut mikään poikkeus.

Kun Nikita Hrutsev siirsi Krimin kuuluvaksi Ukrainaan, on se ollut suvereeni osa sitä myös Ukrainan uudelleen itsenäistyttyä. Venäjän politiikkaan on avoimesti kuulunut uhmamielisyys kaikkia niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka kohdistuvat venäläiseen väestöön. Ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri tuo väestön osa on. Venäjä on ilmoittanut, että se voi tarvittaessa ryhtyä sotilaallisiin toimenpiteisiin sellaista maata kohtaan, jonka kokee olevan uhaksi venäläisväestölle. Tästä syystä Virossakin ollaan oltu uusi itsenäisyysaika vähän kieli keskellä suuta, ettei liiaksi loukata venäläisiä. Pieniltä selkkauksilta ei ole vältyttykään tässä 25 vuoden  aikana. Mutta kyllä Venäjänkin täytyy vähän harkita montako kiloa punttisalilla nousee, ennen kuin alkaa liikaa "kalistella sapeleja" minkä tahansa maan kanssa. Espanjassakin on runsaasti venäläisiä, joista suurin osa on sopeutunut hyvin tänne mutta joukossa on näkynyt myös runsaasti votkaa kittaavia räyhääjiä. Tällaiselle toiminnalle on pistettävä piste yhteisellä päätöksellä EU.ssa.

Venäjä voisi esimerkillisellä toiminnallaan aloittaa kansalaisten aseman puolustamisen omasta maastaan. Runsaimmat julmuudet ja muut toimenpiteet tapahtuvat juuri Venäjällä. Mielenkiinnolla seuraamme muualla Euroopassa, miten nämä korjataan. On ymmärrettävää, että monet venäläiset juuri noista syistä muuttavat pois Venäjältä.

Ukrainan ja muidenkin maiden kohdalla on venäläistenkin tunnustettava niiden suvereniteetti. Kansainvälisesti on YK etunenässä valvottava, että näin tapahtuu. Asevoimin tapahtuva voimapolitiikka ei saa olla mahdollista nykymaailmassa.

Euroopan Unionissa on alettava voimakkaasti rajoittamaan ensinnäkin venäläisten muuttoa EU.n alueelle ja varsinkin heidän mahdollisuuksiaan ostaa yrityksiä ja kiinteistöjä täältä. Unionin on pikaisesti ryhdyttävä säätämään näihin liittyvää lainsäädäntöä. Suomessakin on luvattoman paljon annettu siirtyä maa-alueita ja muita kiinteistöjä venäläisille. Nämä juuri antavat jatkossa aiheen Venäjän pullistelulle ja uhkailuille muita maita kohtaan. Venäjähän ei anna muiden maiden kansalaisten ostaa ja omistaa vapaasti vastaavaa omaisuutta siellä.

Tosi asia on, että mitä vaikeammaksi tilanne taloudellisesti ja muutenkin Venäjälle muodostuu, sen johto hakee syntipukkeja Venäjän ulkopuolelta. Levottomuudetkin, jotka tapahtuvat Venäjällä, ovat aina muka muiden maiden syytä. Ukrainan mielenosoituksetkin aiheutuvat kuulemma Länsi-maista. En kyllä tiedä uskooko tuollaista lööperiä edes venäläiset saati muut.

Venäjän pitäisi vähän ajatella, että ei pitäisi rähjätä tänään, kun huomenna jo pyydetään apua muilta.

KILPAILUKYKY/ELÄKEIKÄ

Suomen hallitus pestasi sitten oppositionkin tukemaan surkeasti epäonnistunutta talouspolitiikkaansa. Opposition edustajat eivät tajunneet, että suostumalla yhteisen pöydän ääreen, he samalla hyväksyivät jo tehdyt sekä tulevat päätökset. Eduskunnassa puheiden pitäminen ei auta.

Raimo Sailas on ruotinut Hallituksen toimia kovin sanoin mutta Pääministeri Katainen vain hymistelee, että antaa pojan puhua. Katainen ei huomaa, että hän on pelkkä noviisi Sailakseen ja moneen muuhunkin verrattuna. Onhan selvää, että eivät ministerit tiedä ja osaa tehdä läheskään aina oikeita ratkaisuja. Ymmärrys hoi, äly älä jätä, sanottiin ennen. Hallituksella pitäisi olla sen verran älliä, että ymmärtää kysyä viisaammilta, jos oma äly ei riitä. Suomessa on useita talousalan virtuooseja, jotka voisivat auttaa tässä vaikeassa tilanteessa mutta, kun ei haluta, kyetä tai molempia, kysyä!

Tuohon vakioaiheeseen ELÄKEIKÄ törmätään tämän tästä. Suomen talouden pelastajaksi on keksitty korotettu eläkeikä. Tässä keskustelussa unohtuvat sellaiset tosiasiat kuin työkyky, työvuodet ja monet muut. Jos raskaassa fyysisessä työssä työkyky alenee 40 työvuoden jälkeen jo 60-vuotiaana, pitäisi kai tuo asia huomioida. Eräs virkanainen totesi, että kyllähän esimerkiksi tehdastyössä olevat tekevät raskasta työtä ja tulevat työkyvyttömiksi 2-4 kertaa useammin kuin toimistotyössä. Samalla tämä naishenkilö kyllä totesi, että toimistohenkilönkin työn rasitus on yhtä suuri kuin keskeytymässä kolmivuorotyössä. Näillä toimihenkilöillä kun saattaa olla esimerkiksi pitkiä ulkomaan matkoja, jotka rasittavat samassa mitassa. Luulenpa, ettei ko. henkilö ole edes nähnyt kolmivuorotyöläistä saatikka -työtä.

Kyllä eläkeuudistuksiin voidaan mennä, sehän on selvää. Lähdetään siitä liikkeelle, että pitää olla 40 työvuotta täynnä, ennen kuin voi päästä vanhuuseläkkeelle. Silloin ollaan tienattu jo todennäköisesti tuleva eläkekertymä. Jos näitä työvuosia ei tule täyteen, eikä joudu työkyvyttömäksi, ei eläkekertymäkään täyty. Jos näin tehdään, pyrkivät pitkään opiskelevatkin automaattisesti nopeasti ansiotyöhön.

Työsuhdeturva on kääntynyt itseään vastaan. Se on aikoinaan tehty nimensä mukaisesti turvaksi työnantajien mielivaltaa vastaan. Nyt nuoret työikäiset pitävät toimeentulotukea itsestään selvyytenä. Jos on terve työkykyinen nuori aikuinen, joka ei enää opiskele, on työvelvoite ehdoton. Sellainen "paskaduuni" mentaliteetti on ehdottomasti haudattava. Kaikki rehellinen työ on arvostettavaa mutta laiskana norkoilu ei. Jos työ ei kelpaa, niin rahaakaan ei tule. Suomessakin on tekemättömiä töitä vaikka kuinka paljon. Aikoinaan kolmekymmentä-luvulla oli työttömille järjestetty "topparoikkia", joissa tehtiin mm. ratatöitä. Kyllä nykyäänkin riittäisi yhteiskunnallisen infrastruktuurin rakentamisessa hommia. Jos työkykyinen jää työstä pois omasta syystään, pitää asettaa kovat karenssit avustuksiin. Ylikouluttautuminen ei saa olla este työllistymiselle. Jos joku ei tee työtä elämisekseen, tekee joku muu sen. Onko veronmaksajilla velvollisuus elättää tällaisia luusereita?

Vientikilpailukyvystä puhutaan paljon mutta onko ajateltu, mistä johtuvat Suomen suuremmat työvoimakustannukset kilpailijamaihin verrattuna? Jos verrataan palkansaajien ostovoimaa muihin kilpailijamaihin verrattuna, on Suomi aivan häntäpäässä. Eläminen Suomessa maksaa aivan järjettömästi. Varsinkin elintarvikkeet ja muut päivittäistavarat ovat niin kalliita, että hirvittää. Tämä johtuu näiden tuotteiden onnettomasta kilpailutilanteesta. Kaksi ryhmittymää kiskovat kuluttajilta häikäilemättä, mitä irti saavat. Mikä sitten avuksi? Jos kunnollista kilpailua synny ja markkinatalous pelaa, on ainoana mahdollisuutena hintasäännöstely! On esitetty palkkojen alentamista viidellä prosentilla. Hyvä mutta samalla voitaisi jäädyttää palkat sekä elintarvikkeet esim. kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Siitä sitä kilpailukykyä syntyisi. Kaikki muutkin hinnat ja etenkin verot samoin em. tasolle. Lääkkeiden hinnat ovat moninkertaiset muuhun Eurooppaan verrattuna. Mitäpä, jos nekin määrätään Euroopan keskihintatasolle. Minulle tuli verenpainelääke, jonka apteekkihinta ilman korvauksia on kahdeksan kertaa korkeampi Suomessa kuin Espanjassa. Kysymyksessä on saman valmistajan sama lääke, jossa sama määrä ja pitoisuus. Mitenkäs tämän perustelet, et mitenkään. Valtion menoja ajatellen, menee satoja miljoonia ahneille apteekeille ylimääräisinä Kela-korvauksina.

Sitten vielä omana asianaan kuntien työsuhdeturva kuntaliitosten yhteydessä. Eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun annetaan VIIDEN (5) VUODEN irtisanomissuoja kuntaliitoksen jälkeen! Siis mitään merkitystä ei ole sillä, onko järkevää työtä tai ei, ainoastaan palkkalistoilla olo on pakollista. Jos yksityisessä yrityksessä meneteltäisi samalla tavalla fuusion jälkeen, ei siitä tulisi mitään. Varsinainen yhdistämisen hyöty valuisi hukkaan. Kun kuntatalous on kuralla, ei pitäisi pohdiskella täysin järjettömiä ratkaisuja. Siis ensimmäinen homma jo tänä vuonna ja kiireellisenä, irtisanomissuoja samalle tasolle kuin yksityisellä sektorilla!

Kokoomuksen hellimä harmaa talous (talousrikollisuus) kuriin paljon kovemmin menetelmin. Rehellinen työntekijä tai yrittäjä ei siitä kärsi, päinvastoin. VVM.n mukaan varovastikin arvioiden menee valtiolta 4-5 Mrd euroa vuodessa hukkaan. Todellisuudessa luku lienee paljon suurempi. Hyvin koulutettuja taloustutkijoita voisi palkata provikka-palkalla pistämään nämä hemmot kiikkiin. Siis tutkijoille peruspakan lisäksi hyvät bonukset, niin kaikki paitsi rikolliset voittavat. Tarvittaessa lisää seuraavassa jaksossa.

SATEENKAARIAVIOLIITTO

Kaikenlaisia omituisia keksintöjä tehdään, kun halutaan häivyttää joidenkin asioiden todellinen tausta. Tällaisia ovat jälleen esiin nousseet homokeskustelut ja Suomenkin Eduskuntaan tuotu kansalaisaloite. Tässä aloitteessahan pyritään saamaan avioliitto-oikeus samaa sukupuolta olevien kesken muka ihmisten tasa-arvoisuuteen vedoten.

Tarkastellaan vähän homoseksuaalisuuden historiaa. Ensinnäkin homous oli tuhansia vuosia rikos, josta tuomittiin jopa kuolemaan. Tästä huomataan kuinka vakavasta asiasta on oikeastaan kysymys. Sitten länsimainen kulttuuri keksi hienosti, että homous onkin sairaus, josta ei voidakaan tuomita, vaan laitetaan tällaiset ihmiset hoitoon. Viimeisenä ollaan todettu, että ei se ole sairauskaan, vaan ainoastaan synti. Niin kuin synti olisi jotenkin hyväksyttävissä oleva asia. Ne, jotka eivät usko Raamattuun, voivat tietenkin tehdä sen määräysten vastaisesti mutta he vaativat myös uskovia tekevän samoin. Uskovat eivät saa siis suhtautua homoseksuaalisuuteen syntinä, koska se on tasa-arvoa ja ihmisyyttä loukkaavaa! Eduskuntakaan ei voi samoin perustein estää homoliittoja.

Koulussa aikoinaan opetettiin eläinlajeista, että kaikkein alkeellisimmat lajit lisääntyvät suvuttomasti eli ovat kaksineuvoisia. Näihinkö lajeihin homot haluavat itsensä rinnastaa. Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että Jumalalle on kauhistus, jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan. Monissa Raamatun kohdissa puhutaan "miehimyksistä", joilla tarkoitetaan juuri homoja. Samoin mainitaan, miehen hekumallisesta syttymisestä mieheen ja naisen naiseen. Nämä kaikki ovat syntiä ja niistä tulee pyrkiä eroon. Siis homoseksuaalisuudesta tulee pyrkiä eroon, eikä yrittää saada homouden vastustajia hyväksymään sitä.

Timo Soini on aivan oikeassa siinä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Onko tarkoituksena vain lisääntyminen, on heidän oma asiansa mutta alkuperäinen tarkoitus on, että aviollisen liiton kautta saatetaan uudet sukupolvet maailmaan. Kaikki eivät saa lapsia ja silloin on avioparilla mahdollisuus esimerkiksi adoptioon. Adoptio on hyvin monien lajien käyttämä keino estää jälkikasvua tuhoutumasta. Se ei siis ole luonnon vastaista.

Joku vuosi sitten oli Eurovaalien jälkeen muodostettavaan EU.n komissioon pyrkimässä italialainen ehdokas talouskomissaariksi. Hänen ehdokkuutensa kuitenkin estettiin, kun hän katolisena uskovaisena oli julistanut homoseksuaalisuuden synniksi. Homojen mielestä ei ole ihmisoikeusloukkaus estää tuollainen virka, kun oli pelkästä mielipiteestä kysymys. Kyseisen henkilön uskonnollisella vakaumuksella ei ollut mitään merkitystä.

Toki syntejä on monenlaisia ja ne kaikki ovat tuomittavia. Oikeastaan vain homous halutaan sellaiseksi, joka pitää hyväksyä. Seksuaaliseen suuntautumiseen (varsinainen sanahirviö) pitää suhtautua hyväksyvästi, vaikka tietää sen vääräksi. Jatkossa pitää hyväksyä moniavioisuus, pedifilia, eläimiin sekaantuminen jne. Pitäähän ihmisten saada noudattaa vapaasti seksuaalisia mieltymyksiään.

Raamatussa on esimerkkejä Jumalan vihasta sellaisia kohtaan, jotka kulkevat vain hillittömästi himojensa vietävänä. Loot ei aikoinaan löytänyt Sodomasta edes muutamaa hurskasta, joiden perusteella Jumala olisi pelastanut kaupungin.

Koettelemukset ovat opettaneet ihmisiä ja kansakuntia toimimaan oikein. Me voimme kyllä toimia oikein silloinkin, kun ei näitä koettelemuksia ole, vai voimmeko?

LISÄÄ MEIDÄN COSTA BLANCASTA

Nyt sitten selvisi, että olin aivan oikeassa, että ei ollut tarkoituskaan jatkaa MEIDÄN COSTA BLANCAN julkaisua, vaan saada minut sivuun ja perustaa uusi lehti!

Miksi tämäkin asia piti hoitaa hämärästi? Miksi missään vaiheessa Kuparinen ei sanonut olevansa tyytymätön toimintatapaani? Nyt sitten otettiin se kolmas osapuoli mukaan ja varmuuden vuoksi myös lehdelle uusi nimi ja logo. Oli todella mielenkiintoista, ettei Kuparinen taaskaan keksinyt nimeä itse, vaan hän omi keksimäni nimen. Tai saattoihan se olla sattuma, vaikkakin tosi erikoinen sellainen. Nimen kavalsi joku niistä parista ihmisestä, joille siitä kerroin ja Kuparinen käytti tietysti tilaisuuden hyväkseen.

Aikaisemmasta lehden historiasta vielä sen verran, että vaikka olin vastaava päätoimittaja ja vastasin siis lain edessä koko lehden sisällöstä, ei minulla ollut pääsyä lehtemme sähköpostiin, josta olisin voinut etukäteen tarkistaa tulevia tekstejä. Kuparinen lähetti sitten vain valmiiksi taitetut sivut mutta ei niitäkään kaikkia. Käytännössä vaikutusmahdollisuuteni lehden sisältöön olivat vähäiset.

Kun Kuparisen kanssa tehtyyn yhteiseen sopimukseen kuului, että uusi perustettava yhtiö saa lehden haltuunsa 1.2.2014, niin tuntuu oudolta, että sama lehti uudella nimellä tulee Kupariselta ulos jo runsaan kahden viikon päästä määräajasta. Ei voida millään selittää, että häneltä syntyy tuollainen työ noin nopeasti. Lisäksi tuntuu merkilliseltä, että Kuparinen juuri työmäärään vedoten vetäytyi lehden teosta. Tosin uudessa lehdessä ei mainita lehden tekijöistä mitään mutta kukaan muu ei tee samanlaista taittoa kuin Kuparinen. Muutenkin sopii kuvaan hyvin taas sammutetuin lyhdyin ajaminen, jossa hän ei näy mitenkään. Lehden kustantajaakaan ei enää mainita. Mikähän se mahtaa olla? Virallinen puoli näyttää ontuvan pahan kerran.

Kuparinen oli viime Joulun aikaan Torreviejassa käymässä ja sovimme useaan otteeseen tapaamisesta, kun meillä kerran oli yhteinen projekti. Aikaa ei hänellä ei kuitenkaan millään riittävän yhteiseen palaveriin. Syy alkaa olla nyt selvä. Kuparinen tapasi useasti tytärtään omienkin sanojensa mukaan mutta tuollaisena perhetapaamisena. Todellisuudessa tehtiin juuri epäilemäni komplaus ja siloitettiin tietä uudelle lehdelle. Uusi vt.päätoimittaja Aulikki Mäkinen oli tietysti myös kuvioissa mukana ja hänen kanssaan sovittiin myös tehtävien siirrosta. Aulikki onkin ainoa uudessa lehdessä mainittu vastuutaho! Onpa todella kevyt organisaatio, jos joku uskoo siihen. Härskiä välistävetoa osoitti myös se, että Kuparinen pyysi itselleen edelleen kirjoituksia jo viime vuoden puolella ja koko kuluneen tammikuun, vaikka samalla pelasi uutta lehtiyhtiötä ulos puheistaan huolimatta. Nämä asiat ovat dokumentoituneena minun lisäkseni muutamalla muullakin henkilöllä.

Yhteisenä sopimuksena Kuparisen kanssa päädyimme antamaan hänelle oikeuden saada takaisin lehtemme julkaisuoikeus vastikkeetta, jos lehden julkaisu lopetetaan ennen 30.6.2016. Tämä oli jo melkoinen myönnytys ajatellen uusia sijoittajia ja heidän yritysriskiään. Heillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta korvausta sijoitukselleen, mikä on jo vaikea hyväksyä. Siihen oltiin kuitenkin suostumassa. Ylimääräisenä vaatimuksena tuli Kupariselta täsmennys. "Mikäli lehti ko. päivämäärään mennessä on jäänyt ilmestymättä kuuden kuukauden ajan paperiversiona normaalilaajuisena ja normaalipainoksena, katsotaan se lehden lopettamiseksi". Herää kysymys, mikä on "normaalilaajuinen" ja "normaalipainos" ja kuka ne määrittelee? Jos sen määrittelee Kuparinen, niin käytännössä hän saa lehden milloin tahansa takaisin itselleen. Ei tällaiseen liiketoimintaan voi kukaan suostua, mikä lienee ollut tarkoituskin.

Aivan uutena vaatimuksena tuli se, että "mikäli uusi kustannusyhtiö myy lehden julkaisuoikeuden kolmannelle osapuolelle aikavälillä 1.7.2016-31.12.2018, saa Kuparinen 50% kauppahinnasta. Kauppahinnan tulee kaupantekohetkellä olla julkaisuoikeuden goodwill-arvon mukainen". "Julkaisuoikeutta ei saa myydä tai muullakaan tavoin luovuttaa kolmannelle osapuolelle ennen 1.7.2016". Käytännössä hän rikkoi itse juuri tuota sopimuksen kohtaa, vaikka muuttikin lehden nimeä. Todellisuudessa liiketoiminta jatkuu samanlaisena. Lain mukainen kai tuo on mutta moraalisesti täysin mätä.

"Lehden julkaisuoikeutta ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle muulla tavoin kuin kaupalla ennen 31.12.2018. Julkaisuoikeutta ei siten voi antaa vuokralle, lainata tai muulla tavoin luovuttaa edelleen tilapäisesti tai pysyvästi".

"Kaikki mikä koskee edellä lehteä ja julkaisusopimusta, koskee samoin myös lehden Lehtiluukku-sopimusta".
"Kuparisella on optio tulla myöhemmin uuden kustannusyhtiön osakkaaksi".

Lisäyksenä tuli vielä: "Kupariselle lähetetään maksutta Suomeen postitse jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen yksi lehti 31.12.2014 saakka".
"Kupariselle lähetetään uuden julkaisuyhtiön yhtiökokousten pöytäkirjat ja muut tiedotteet".

Edellä olevissa kappaleissa olevat sitaatit ovat suoria lainauksia Kuparisen teksteistä. Tästä lukijani huomaat varmaan, kuinka vähän hän halusi todellisuudessa luovuttaa lehden julkaisua muille. Vaikka Kuparinen on väitteistään huolimatta korjannut seitsemän vuoden ajalta kaiken taloudellisen hyödyn, on hänellä otsaa vaatia aivan vieraalta yhtiöltä etua, joka ei hänelle kuulu. Toisaalta eihän mitkään osakkaat voi tuollaista hyväksyä.

Sarjassamme outoja kannanottoja Kuparisen taholta on ollut maininnat, että lehden lopettamisen syyt ovat olleet "toimitukselliset erimielisyydet". Näistä erimielisyyksistä hän ei ole minulle koskaan hiiskahtanutkaan. Vaikka Kuparinen tiesi "lopettavansa" lehden julkaisun ja tekemisen 2013 loppuun mennessä, on hän pyytänyt edelleen kirjoituksia lehteen, miksi jos hän ei enää julkaise lehteä? Tuollainen pelleily harmittaa, kun minäkin aivan vakavalla mielellä yritin saada uusia ihmisiä mukaan lehden julkaisuun. Olisi ollut edes sen verran reilu, että olisi kylmästi ilmoittanut, ettei luovuta lehteä.

Esitin itsekin, että alamme julkaista kokonaan uutta lehteä mutta ongelmana oli, ettei meillä tosiaankaan ollut kuin muutaman kirjoittajan yhteystiedot, eikä ennen kaikkea pääsyä lehden sähköpostiin. Niiden tietojen korvaaminen olisi ollut taas aikaa vievää ja hankalaa. Kuparinenhan vahti juuri noita tärkeitä tietoja kuin "kettu jaaran munia".

Tarvittaessa jatkan blogissani tämänkin asian käsittelyä mutta siirryn muuten jo uusien juttujen pariin.

MEIDÄN COSTA BLANCAN TARINA

ERÄÄN LEHDEN TARINA

Joulukuun lopun päivänä 2006 olin aamukahvilla silloisessa Thelman pullapuodissa, joka nykyisin tunnetaan KahVillana. Siinä istuessani sitten tapasin ystäväni Eija Vanhalakan ja istuimme yhdessä pohdiskellen niitä näitä. Tämä siis tapahtui Torreviejan kaupungissa, johon olimme muuttaneet 2002 vuoden lopulla vaimoni kanssa.

Lehden tarina alkoi tästä yksinkertaisesta mutta vaatimattomasta kahvihetkestä. Sattumalta paikalle tuli juuri Aurinkorannikon eräs ilmaislehti, joka kirvoitti keskustelemaan, ettei meidän alueemme asioista kirjoiteta mitään pyynnöistä huolimatta. Mainitsin silloin, että meidän kai pitäisi perustaa oma lehti. Sitä ei olisi pitänyt sanoa, sillä Eija räväytti heti, että perustetaan se.

Tapahtumat lähtivät vyörymään sellaisella vauhdilla, että MEIDÄN COSTA BLANCAN numero 1. ilmestyi jo 2007 helmikuun alussa. Siinä olivat suurena apuna meidän lisäksemme Johanna Loukamaa päätoimittajana, Maria Hammar taittajana ja Veli-Matti Kuparinen taloudesta vastaavana. Aluksi olivat vielä mukana Lindroosin pariskunta vastaten mm. jakelusta. Ilmoitusmyynti ei aluksi ollut oikeastaan kenenkään vastuulla mutta Johanna ja Maria siitä nyt pääsääntöisesti huolehtivat. Minä olin toisena perustajajäsenenä Toimitusneuvoston (Hallitus) puheenjohtaja ja Eija sihteeri. Kuparinen oli sitten neuvoston kolmas jäsen.

Heti alussa saimme valtaisan suosion hyvin tehdystä lehdestä ja jakelukin sujui suomalaisten pisteiden kautta tehokkaasti, olihan lehtemme pitkän aikaa ilmainen. Ilmaisena sitä jaettiin myös Air Finlandian Alicanten lennoilla.

Suurimpana ansiona lehtemme suosiolle olivat kuitenkin vertaansa vailla olevat kirjoittajat, jotka palkkiotta uurastivat ahkerasti. Palkkiotta työtä tekivät myös muut paitsi Johanna ja Maria, jotka kyllä tekivätkin valtaisan urakan. Hipersol S.A. oli lehden virallinen kustantaja, koska näin saatiin lehti nopeimmin julkaistavaksi. Hipersolin omisti nimellisesti Kuparinen mutta lehteä ei kumpikaan. Kuparinen sai itselleen korvauksena kaiken mainostuoton, eikä hän koskaan tehnyt selvitystä näistä tuloista. Emme toisaalta huudeltukaan koskaan näiden korvausten perään, meille oli tärkeintä hyvän lehden tekeminen.

Painopaikkana meillä oli aluksi Alicantessa sijaitseva kirjapaino Quinta Impresion. Sieltä haettiin edelleen talkoovoimin lehdet, joita oli 2500-3000 kpl/numero. Tavalliseen autoon siis melkoinen kuorma, josta noin puolet vietiin lentokentälle lähetettäväksi Air Finlandialla Suomeen. Viisi ensimmäistä vuotta lehteä tehtiin neljä numeroa vuodessa mutta pari viimeistä sitten jo viisi numeroa.

Jo ensimmäisenä vuotena Johanna Loukamaa joutui luopumaan päätoimittajan tehtävistä pelkästään kustannussyistä. Johanna oli kyllä ahkera ja tunnollinen mutta taloutemme niin tiukka, että jouduimme hänestä luopumaan. Uudeksi päätoimittajaksi ryhdyin sitten minä, joka en koskaan ollut missään lehtityössä. Toki olin kirjoitellut jo aikoinaan Suomessakin juttuja mutta sehän oli aivan eri asia kuin ottaa koko toimitus vastuulleen. Ihme kyllä selvisin jotenkin tästäkin hommasta.

Sitten alkoi taas tapahtua vuoden 2011 keväällä, kun Kuparinen halusi lopettaa lehden taiton ja muunkin Marian jäätyä vuorostaan pois aiemmin taittajan tehtävistä. Se oli kyllä melkoinen menetys, koska Marian tuoma taiteellinen ilmeikkyys olisi ollut kadehdittavaa missä tahansa lehdessä. Kuparinen halusi siis lopettaa ja siirtää lehti uuden Espanjaan perustettavan yhtiön hallintaan. Ryhdyin pikaisiin toimenpiteisiin uuden yhtiön perustamiseksi ja se sujuikin aluksi todella hyvin. Halukkaita osakkaitakin ilmaantui mukavasti ja erilaisiin vastuutehtäviinkin löytyi sopivat henkilöt. Kuparisen kanssa sovittiin palaverista tulevana kesänä, jossa sovitaan yksityiskohdista. Palaveri pidettiin ja yhteisymmärrykseen (luulin) päädyttiin. Sovitusti tein palaverista muistion, jonka lähetin Kupariselle. Vastausta en siihen koskaan saanut. Silloin olisi pitänyt hälytyskellojen kilkattaa mutta olin todella hyväuskoinen.

Kuparinen halusi 2011 syksyllä lehden pelkästään nettiin. Se osoittautui virhearvioksi ja ilmoittajat vetäytyivät pois. Silloin keksin, että voisimme antaa niiden, jotka painavat esimerkiksi Ilta-Sanomia, painavan myös meidän lehteämme. Hoidin asiaa täällä ja sainkin asian etenemään siten, että painatus sekä jakelu hoidetaan kuten Iltiksenkin. Lehti tuli nyt maksulliseksi, josta osa meni painatukseen sekä osa myyjälle sekä Kupariselle. Tästä lehden elämän jatkamisesta en saanut edes kiitosta.

Tuo edellinen ei kuitenkaan estänyt uuden yhtiön etenemistä, vaan hieman vaikeiksi osoittautuneet lojaliteettiongelmat. En halunnut riskeerata osakkaiden sijoitusta, vaan puhalsin aikalisän. Mentiin pari vuotta eteenpäin ja viime kesänä 2013 käytiin Kuparisen kanssa palaveri, jossa päivitettiin edellinen muistio. Taas olimme yksimielisiä, vaikka mukana oli vähän vaikeitakin kohtia ajatellen uusia osakkaita. Puolet osakkaista meni vaihtoon, koska eivät enää halunneet mukaan lähinnä henkilökohtaisista syistä.

Kuparinen lupasi tehdä lehteä omalta osaltaan vuoden 2013 loppuun mutta sen jälkeen lehden pitäisi siirtyä uudelle media-yhtiölle vastikkeetta. Näinhän minä luulin mutta toisin kävi. Kuparinen poikkesi täysin meidän jo sopimastamme tekstistä vaatimalla  jo aivan mahdottomia asioita. Uudet pääosakasehdokkaamme eivät niitä voineet odotetusti hyväksyäkään, vaan vetäytyivät hankkeesta.

Vaikuttaa siltä, että Kuparisen kauniit puheet olivat vain sanahelinää, eikä tarkoitus edes ollut antaa ainakaan meidän jatkaa sen tekemistä. Sääli sinänsä, että joudumme lopettamaan ainakin toistaiseksi hyvän lehtemme julkaisemisen. Voi tietysti olla, että Kuparinen haluaakin siirtää lehtemme jollekin kolmannelle osapuolelle kuten tyttärelleen, jolla ei kylläkään ole mitään oikeutta tai edes ansiota sen tekemisessä. On todella outoa, miten Kuparisella voi olla oikeus lehteen, jota hän ei ole perustanut eikä keksinyt edes lehden nimeä. Lehden nimen ja logon on keksinyt Maria Hammar, eikä hän ole luovuttanut tietääkseni tekijänoikeuksia koskaan kenellekään muulle.