VÄKIVALTA

Rautavaarassa tapahtunut liikennetapaturma on osoittautumassa tahalliseksi teoksi. Vaikka taustalla on henkilökohtaista kriisiä ja muuta vastaavaa, ei tapausta voi todeta muuksi kuin karmeaksi väkivallaksi. Täytyy katsoa asiaa surmansa saaneiden lasten kannalta. Miten näiden lasten oikeus turvalliseen elämään riistettiin väkivalloin. Turhaa yrittää kaunistella asiaa äidin pahanolon kannalta. Ei voi mitenkään puolustella vähintään lapsiin kohdistunutta rikosnimikettä tappona. Se, että äiti samalla tappoi itsensä, ei mitenkään lievennä asiaa.

Viime aikoina ovat juuri lapsiin kohdistuneet väkivallan teot yleistyneet pelottavalla tavalla. Perheväkivallan ollessa kyseessä, tehdään äidistä useimmiten uhri, olipa hän sitten itse tekijä tai ei. Jos isä tekee tällaisen teon, on hän aina syyllinen. Useimmiten isä todetaan syylliseksi siihenkin tekoon, jonka äiti on tehnyt. Suurimmat naisjärjestöt ovat systemaattisesti estäneet tutkimusmäärärahat, joiden avulla tutkittaisi naisten väkivaltaa. Eiväthän naiset edes voi sellaiseen syyllistyä hmmm.

Naishoitajat ovat tulleet vahvasti esiin varsinkin vanhuksiin kohdistuvissa henkirikoksissa. Teot ovat usein hyvin peitelty ja siitä johtunee, että julki on tullut vain jäävuoren huippu. Naisten väkivallan teot poikkeavatkin usein miesten vastaavista juuri siinä, että teot ovat niin hyvin suunniteltu, että niitä on vaikea todistaa. Ulvilan surmassakin on todennäköisesti tehty tarkasti suunniteltu murha. Siksi sen tutkinta on todella vaikeaa. Joutsenlahden osuus on jäänyt pahasti taka-alalle. Kaikkia kiviä ei varmasti ole käännetty mutta varmaa on, että kokenut rikostutkija ei voi tehdä noin alokasmaisia virheitä kuin tahallaan. Suomen oikeuslaitos on saanut pahan kolauksen, kun näinkään selvää tapausta ei pystytä ratkaisemaan.

Kyllä Espanjassakin osataan töpeksiä pahan kerran rikosten selvittelyssä mutta aivan viime vuosina en muista vastaavaa tapahtuneen. Perheväkivallan ollessa kyseessä ei kenenkään syyllisen päätä silitellä ja sanota, että hän on uhri. Surmansa saaneelle on laiha lohtu, että äiti tappoi, kun oli niin stressaantunut. Kun sosiaalitoimen ihmiset ovat myös enimmäkseen naisia, on tällainen touhu todella anteeksiantamatonta.

Lapset saavat yllättävän usein jopa elinikäisiä vammoja äidin tekemästä väkivallasta. Väkivaltarikoskin vanhenee ennen kuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Väkivallan tekijä pääsee kuin koira veräjästä. Tällainen asia tuntuu tarkoitushakuiselta, kun ei olla valmiita lakimuutokseen, jolla syyllinen voidaan tuomita tekoon lapsen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Hän voi silloin toimia asiassa kantajana. Toisaalta, miksi sosiaaliviranomaiset edes halua pelastaa lasta, vaikka selvä näyttö väkivallasta on? Tässäkin usein hyssytellään ja tehdään mahdollisuuksien mukaan myös äidistä uhri.

Jos lapsi jää väkivallan seurauksena eloon, minkälaiseksi hänen elämänsä muodostuu? Tuleeko hänestä seuraavan sukupolven väkivallantekijä? Väkivallan syihin on paneuduttava eikä niinkään seurauksiin. Miksi muuten tällainen maailma on tullut? Mietippä sitä!