Suomalainen media ja varsinkin lehdistö pähkäilee talousongelmien kurimuksessa. Syitä haetaan milloin mistäkin mutta eipä juuri kiinnosta miettiä, voitaisiko joitain asioita tehdä toisinkin.
Itse jouduin lehden teossa miettimään usein pääni puhki, miten saisin toisaalta lehteä paremmaksi ja toisaalta kustannuksia alemmaksi. Kustannukset vietiin niin alas kuin mahdollista, eikä palkkaa tai palkkiota maksettu viime vuosina ollenkaan. Edes kulukorvauksia ei maksettu, vaan kaikki tehtiin talkootyönä. Oli siinä hyvätkin puolensa, kun kaikki kantoivat kortensa kekoon täydestä sydämestä. Tosin en tietänyt, mitä selkäni takana puuhattiin mutta sehän ei ollut minusta johtuvaa, jos joku veti välistä. Talous ei ollut tiedossani, koska siitä ei pyynnöstäni huolimatta juuri koskaan kerrottu.
Niinpä sitten keskitin kaiken tarmoni lehden sisällön kehittämiseksi ja onnistuinkin mielestäni kohtuullisesti. Jopa omat kirjoitukseni saivat hyvän vastaanoton, mikä toisaalta auttoi jaksamaan niinkin pitkään kuin seitsemän vuotta tuota hommaa.
Suomessa näyttää siltä, ettei suomalaisille lehdille kelpaa edes ilmaiseksi tehty työ. Jos olisin aloitteleva kirjoittaja, ymmärtäisin tämän mutta, kun nuo aikaisemmat tunnustukset ovat antaneet ymmärtää, etten ole ihan hakoteillä, niin ei ihme, että Suomen lehdistöllä menee huonosti. Olen tarjonnut ystävällisyyttäni ja tukea osoittaakseni aivan kohtuullisia juttuja esimerkiksi Suomen kotipaikkakuntani lehdelle Satakunnan Kansalle mutta eipä kelpaa. Julkaisen tässä blogissani joitain kirjoituksiani myöhemmin. Kaiken maailman nuoret haluavat journalisteiksi, vaikka heillä ei ole tietoa tehtävän vastuusta ja moraalista. Toimittajat tuijottavat ensisijaisesti kirjoittajan yhteiskunnallista asemaa tai sitten ovat muuten frendejä päättäessään jumalallista oikeuttaan julkaisemisen suhteen. Joskus tuntuu, että toimittajat suorastaan närkästyvät, kun heidän rauhaansa häiritsee joku täysi tomppeli, joka ei ymmärrä pysyä ruodussa ja odottamaan kiltisti kuolemaansa.
Näitä taustoja vasten ei ole ihme, että lehdistöllä menee huonosti. Tuntuu, että toimituskuntaa on aivan liikaa, joka sitten maksaa liikaa, eikä mainostulot kata eivätkä tule kattamaan palkka- ja palkkiokuluja. Lehtien johdon ja ennen kaikkea omistajien tulisi havahtua, ettei ongelmana ole niinkään internetin tuoma sähköinen kilpailu, vaan kustannusten oikea jako ja kohdistus. Kyllä tulevaisuudessakin on oma paikkansa paperilla painetulla lehdistöllä. Väitän, että olen oikeassa vai haluaako joku väittää vastaan?
