RUOTSIN MALLI!

Jo edellisen hallituksen aikana mutta varsinkin nyt on valitettu Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvystä tai oikeastaan sen puutteesta. Esimerkkeinä on käytetty lähinnä Saksaa ja Ruotsia. Tässä kirjoituksessani keskityn vertailemaan Ruotsia, koska sen ainakin pitäisi olla ainakin taloutena sopivan kokoinen Suomen kanssa.

Ruotsi ei kuulu Rahaliittoon eli Euroalueeseen. Tämä toki kannattaa huomioida mutta ei se ole kuitenkaan ehkä se oleellisin asia, joka meidät erottaa toisistaan. EK.n ja Sipilän mieliaiheita tässä vertailussa ovat lähinnä työmarkkinat ja niiden toimivuus. Keskitetty tuloratkaisu ja siitä johtuvat ongelmat ovat ne päällimmäiset seikat, jotka tuntuvat närästävän. Tulevana vuotena tulee 75 vuotta kuluneeksi "Tammikuun kihlauksesta". Silloin vuonna 1941 katsoivat molemmat työmarkkinaosapuolet aiheelliseksi estää juuri paikallisesta sopimisesta johtuvat rauhattomuudet työpaikoilla. Suomi pystyi nousemaan sotakorvaustenkin aiheuttamista haasteista juuri vakaiden työmarkkinoiden ansiosta. Silloinkin lakkoiltiin mutta paljon järjestelmällisemmin kuin aiemmin. Erimielisyydet saatiin sovittua nopeammin ja tehokkaammin, kun oli vain kaksi osapuolta eikä liuta eri työpaikkoja.  Vuonna 1956 SAK järjesti yleislakon, jonka seurauksia puitiin jälkeenpäinkin pitkään. Jos tuokin lakko olisi ollut kasa paikallisia työselkkauksia, epäjärjestys olisi kestänyt todella pitkään ja maksanut paljon. Kun sitten 60-luvulla Suomen hallituskin tuli kolmanneksi osapuoleksi rauhoittui tilanne entisestään.

Näin ollaan tehty ja työmarkkinat sekä työtaistelut ovat pudonneet murto-osaan aiemmista vuosista. EK ja Sipilän hallitus kuvittelee nyt, että siirtymällä 80 vuotta taaksepäin, tilanne muuttuisi oleellisesti paremmaksi. Ei luulisi insinöörinkään matematiikalla saavan tuollaisia päätelmiä. Sixten Korkman on uusimmassa kirjassaan "Väärää talouspolitiikkaa" käsitellyt myös laajemmin Suomen talouden hoitoa. En ole vielä tätä kirjaa lukenut mutta Korkmanin mielipiteitä kuullessani, tuskin kovin suuria kehuja löytyy. EK.n ja Sipilän hallituksen mielestä juuri paikallinen sopiminen on merkkinä siitä, miten hienosti Ruotsi on osannut hoitaa työmarkkinat! Tahallaan on jätetty mainitsematta, että esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on huomattavasti enemmän lakkopäiviä kuin Suomessa. Oikea, joskin ainoa tieto on, että Ruotsissa on todella vähemmän lakkopäiviä mutta johtuuko se juuri paikallisesta sopimisesta? Ei niin, vaan koko rakenne on toisenlainen. Ruotsissa "diskuteerataan" eli keskustellaan asioista mutta ei vain työnantajan sanelupolitiikan mukaisesti vaan yhteisesti pyrkimällä tyydyttävään lopputulokseen.

Nyt päästään varsinaiseen sopimisen ytimeen. Ensinnäkin Ruotsissa laki määrää, että yritysten hallituksessa on henkilöstön edustajia! Suomen malli yt-neuvottelukuntineen on naurettava esimerkki muka henkilöstön vaikutusvallasta. Edelleen työnantaja sanelee, miten tehdään. Irtisanomisien yhteydessä käytävät yt-neuvottelut ovat käytännössä vain työnantajan ilmoitus henkilöstön vähentämisestä, eikä asioista varsinaisesti neuvotella. Henkilöstön edustajat voivat todellisuudessa vain esittää eriävän mielipiteensä mutta työnantajan ei tarvitse sitä edes huomioida. Tällä linjalla toimii Suomen paikallinen sopiminen ja sitä EK haikailee. EK ei missään tapauksessa halua tällaista Ruotsin mallia ja Sipilän hallitus säestää kuin enkelikuoro.

Toinen ja ehkä vielä merkittävämpi ero on varsinaisista paikallisista työehdoista sopimisessa. Aiemmin mainittu diskuteeraaminen toimii todella hyvin. Asioista keskustellaan perusteellisesti ja myös yleensä sovitaan ilman työtaisteluja. Niitä ei oikeastaan edes tarvita, koska sopimismenettely on tavattoman tehokas. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, siirtyy päätös työtuomioistuimeen, jossa yleensä erimielisyys päätetään palkansaajan eduksi. Arvatkaapa, ovatko meidän EK ja Sipilä kuoro samoilla linjoilla? No, eivät varmasti, vaan ovat vastustaneet ja vastustavat tätäkin henkeen ja vereen.

Meillä ratkeaisi monta asiaa, jos siirryttäisi Ruotsin malliin. Yhteiskuntasopimuskin olisi pelkkä läpihuutojuttu, eikä tarvitsisi  edes puhua mistään pakkolaeista. Toki palkansaajillekin siirtyy huomattava määrä vastuuta päätäntävallan myötä mutta siihenkin voidaan kasvaa. Nyt nakerretaan perustaa jo vanhastakin sopimismoraalista saatikka, että mentäisi eteenpäin. Kyllä saadaan haaveilla kauan vientikilpailukykymme perään.

Ruotsin mallista vielä, että siellä ulkomainen investoija saa uuden yrityksensä paperisodan hoidettua 2-3 kuukaudessa, kun Suomessa vie 3-4 vuotta!!!! Olisikohan tuossa Sipilällekin aiheellisempi työmaa korjattavaksi?

HYVÄVELIHALLITUS!

Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että hallitus ja muut päättäjät paikkaavat omat taskunsa erilaisten etuuksien muodossa. Tätä kutsutaan yleensä korruptioksi. Espanjassakin sanotaan yleisesti korruptioksi tai lahjuksen ottamiseksi, jos päättäjä saa selvää taloudellista hyötyä, kun tekee "oikean" päätöksen. Suomessakin katsotaan paheksuvasti Etelä-Euroopan maihin, kun mainitaan sana korruptio. Ollaan siis valmiit tuomitsemaan, kun jossain muussa maassa paljastuu erilaista lahjontaa. Onko suomalaisilla sitten puhtaat jauhot pussissa, tässäpä kysymys?

Suomea on totuttu pitämään "puhtaana" maana väärinkäytöksistä puhuttaessa. Näin oli urheilunkin osalla Lahden doping-skandaaliin saakka. Kun totuus paljastui, oltiin aivan ihmeissään, miten tällaista on voinut sattua Suomessa? Myös hallitustasolla on tehty päätöksiä, jotka antaisivat aihetta epäillä joidenkin päätösten motiivia. Joskus tulee mieleen, että päätöstä tehtäessä, täytyy päättäjän olla totaalisen typerä tai, että hän päätöksestään taloudellista hyötyä.

Suomen nykyisen hallituksen touhut ovat nousseet esiin paljon aikaisempaa enemmän. Ennen oli joitain yksittäisiä tapahtumia mutta jo nyt uusi hallitus on noussut otsikkoihin yhä useammin. Viimeksi juuri tänään ministeri Berner selittelee Finavian epäselvyyksiä. Berner esittää taidokkaasti, että on veronmaksajien etu, jos asia tutkitaan perusteellisesti! Sitten silmiin osuu ministerin sanat "oikea foorumi"! Asia pitää käsitellä siis oikealla foorumilla eikä jonkun toisen asettamalla taholla. Tästä tulee mieleen, että "oikea foorumi" on Bernerin asettama taho eli todennäköisesti hänen asettamansa "työryhmä", joka on työstään vastuussa Bernerille. Berner tai hänen nimeämänsä taho tutkii ministeriin kohdistuvia syytöksiä! Tässä voisi sanoa, että laitetaan pukki kaalimaan vartijaksi. Lopputulosta ei tarvitse juurikaan veikkailla, vaan ministeri Berner todetaan täysin syyttömäksi kaikkiin Finavian epäselvyyksiin. Totta kai syyllinenkin pitää löytää ja hän on tietysti joku onneton alemman tason (tai muuten epäsuosiossa oleva) virkamies tai jopa useampi. Toivottavasti olen väärässä ja tehdään rehellinen tutkimus.

Nykyinen hallitus vilisee rötöksiin epäiltyjä ja/tai epäpäteviä ministereitä. Ihmettelen todella, jos Sipilän hallitus saa todella rakentavaa ja uudistavaa tulosta aikaan. Tähän saakka ollaan saatu aikaan vain yhteiskunnallista epäsopua ja sekaannusta. Sipilä rakentaa kovalla työllä muureja eri yhteiskuntaluokkien välille. On siinä taas melkoinen työ senkin pyykin pesemisessä tulevilla päättäjillä. Joissain tapauksissa on sanottu, että olisi yrityksen etu, jos joillekin maksettaisi "palkka kotiin"! Silloin ei ainakaan pääsisi tekemään vahinkoa. Nykyiselle hallitukselle pitäisi tehdä juuri näin.

Varmaan monet ovat ihmetelleet, kun viime vaalien jälkeen Perussuomalaisten kannatuksen pudottua alle puoleen, puheenjohtaja Soini on niin levollisen ja tyynen näköinen. Soinin oma toimet ovat siihen suurimpana syynä. Miksi hän sitten tekee niin, vaikka hyvin tietää puolueensa kannatuksen putoavan? Hyvävelihallituksen toimiin kuuluu, että Soini tekee niin kuin Sipilä ja Stubb sanoo. Korvauksena Soini saa hyvän viran tai muun työpaikan kuuliaisen hallitustyöskentelyn jälkeen, eikä joudu itse kärsimään puolueensa romuttamisesta.

Päättäjien ei tarvitse tehdä päätöksiä tehdessään kuin kaksi kysymystä? Tukeeko tehtävä päätös rehellistä yrittämistä ja rehellistä työntekoa? Mutta, kun jo kysyjäkin on itse epärehellinen, niin miten hän voisi edes tehdä noita kysymyksiä puhtaalla omalla tunnolla?

ONKO SUOMELLA VARAA TÄLLAISEEN PELLEILYYN MUTTA TOISAALTA SITÄ SAA, MITÄ TILAA!

OIKEUSVALTIO SUOMI?

Tuota otsikon tekstiä tulee yhä useammin miettineeksi, kun seuraa kotimaamme touhua. Poliitikkojen lainsäädäntötyö ontuu yhä useammin mutta siihen on kyllä totuttu. Suomi varmasti tarttuu taas kerran EU.n esittämään nuorten some-ikärajaan. Tullaan tekemään laki, jossa tuo somen käyttö ilman vanhempien suostumusta kielletään alle 16 vuotiailta. Yhtään ei mietitä, miten tuota käyttöä valvotaan? Koettakaapa pitää 15 vuotiasta nuorta koko ajan valvovan silmän alla. Somen käyttöön sopivia laitteita kyllä jopa itsellä mutta ainakin kavereilla. Pitäisi ajatella nykymaailman tilannetta ja sopeutua siihen. On siinä EU virkamiehetkin pahasti hakoteillä päästäessään tuollaisia ajatuksia selvin päin.

Suomessa ollaan taas tekemässä kansalaisaloite samaa sukupuolta olevien parien (naisparien) oikeudesta vanhemmuuteen jo ennen lapsen syntymää. En tiedä onko hän sitten toinen äiti vai isä tai kumpikaan! Varmasti äiti ja isä käsitteestä tullaan luopumaan kokonaan tulevaisuudessa, eihän lastakaan saa enää sanoa tytöksi tai pojaksi. Nuo viheliäiset tasa-arvo fundamentalistit sekoavat taatusti jatkossa omaan näppäryyteensä. Nyt jo ollaan siinä pisteessä, etteivät nuo tavoitteet ole enää edes huvittavia vaan suorastaan naurettavia. Joka tapauksessa ei ole näköpiirissä, että yksikään lapsi saisi alkuaan ilman äitiä JA isää. Heidän molempien sukusolut ovat mukana tavalla tai toisella. Se, miten ne yhdistetään, on vain tekninen seikka. Luonnon tarkoittama tapa sopii monille jopa samaa sukupuolta oleville pareille, vaikka muuten inhoaisivatkin vastakkaista sukupuolta. Maailmaan syntyvä syytön lapsi on se pahin sijaiskärsijä, jolta ei kysytä mielipidettä. Sellaisena ajatusleikkinä voitaisi miettiä, jos tuollainen sukusolujen hedelmöittäminen tulisi yleiseksi tavaksi. Silloin olisi yhä suurempi vaara, että läheistä sukua toisilleen olevat saisivat jälkeläisiä! Sen seurauksenahan sitten tulisi sukurutsaisia lapsia, jotka ilman omaa syytään saisivat monenlaisia geneettisiä ongelmia.

Varsinainen tämän jutun aihe on kuitenkin Anneli Auerin oikeudenkäyntiprosessi. Sitä seuratessa on vain ihmeteltävä, miten yleensäkään mitään rikosta pystytään selvittämään. Tutkintaa alussa johtanut Joutsenlahti teki sellaisia mokia heti tutkinnan alussa, että pari dekkaria lukenut peruskoululainenkin olisi ihmetellyt. Pienenä esimerkkinä voisi mainita sen, ettei mitään lähialueen roskista edes tutkittu. Miten se murha-ase oltaisi edes teoriassa voitu löytää? Omituinen piirre oli myös Joutsenlahden uhkaus antaa loparit, jos joku esittää Auerin tutkimista mahdollisena syyllisenä. Kun asunnossa ei ole todettu voivan olla muita kuin Auer ja alaikäiset lapset sekä uhri Lahti ja Auer on todettu nyt syyttömäksi, niin jäljelle jää vain se, että Lahti teki itsemurhan!!!! Ainoa oikea asia on, että syytetty on syytön, kunnes hänet todetaan syylliseksi. Se on aivan kehittyneen yhteiskunnan tekemä ratkaisu. Jos tutkinnassa on möhlitty pahimman kerran, ei se ole syytetyn vika. Oikeusistuimien toiminta herättää kyllä ihmetystä. Käräjäoikeus totesi Auerin syylliseksi kaksi kertaa ja Hovioikeus syyttömäksi kaksi kertaa. Kaikki päätökset olivat äänestyspäätöksiä! Siis asiaa käsiteltiin neljä kertaa oikeudessa, joista tuli yhtä monta päätöstä. Mikään päätöksistä ei tullut Korkeimmalta Oikeudelta! Ensimmäisellä kerralla Korkein Oikeus kyllä käsitteli asiaa mutta ei tehnyt päätöstä. Toisella kerralla se ei ottanut edes käsittelyyn tätä asiaa, eikä antanut valitusoikeutta. Jos alemmat oikeusasteet olivat tehneet äänestyspäätöksen, niin olisi kai Korkeimman Oikeudenkin ollut pakko antaa oma tuomionsa mutta ei. Nyt voisi kysyä, mitä OIKEUSVALTIO SUOMI TEKEE TUOLLAISELLA TURHALLA OIKEUSASTEELLA KUIN KORKEIN OIKEUS???????

NALLEN VAKUUTUS OY/AB

Nallella on oma vakuutusyhtiö, jonka pääasiallisena tehtävänä näyttää olevan vakuutettujen huijaaminen. Aikoinaan yhtiön nimi oli Sampo, joka sentään toimi korvausten suhteenkin paremmin. Meidän suomalaisten tunnus on fi. Tämän vakuutusyhtiön on sama vähän muunnettuna.

Omalle kohdalle sattui matkavakuutuksen perusteella tehty korvaushakemus. Hain aivan peruskorvausta matkan peruuntumisen vuoksi. Matkakumppanini sairastui vakavasti pari viikkoa ennen aiottua matkaa. Sairaus koitui sitten kaverini kohtaloksi ja hän menehtyi viisi päivää ennen kuin olisimme kotiutuneet matkaltamme.

Matka oli ns. omatoimimatka, johon oli ostettu lentoliput ja majoitukset erikseen. Tämä tietysti siksi, että neljän viikon matka Thaimaahan tuli maksamaan vain vähän yli 800 euroa! Tällä tavalla matka tuli siis todella edulliseksi. Onneksi, koska Nallen Vakuutusyhtiö ei korvannut senttiäkään, vaikka matkan peruuntumisen syy oli päivän selvä. Oikeastaan lopullinen korvauksen eväys perustui siihen, ettei matka alkanut Suomesta ja olisi päättynyt Suomeen. Selvityksessä kerroin, että matka alkoi kyllä Suomesta vaikkakin kaksi viikkoa ennen. Missään matkavakuutuksen ehdoissa ei mainittu, mikä on välilaskun enimmäismäärä. Samoin olin valmis käymään Suomessa silloin, kun yhtiö halusi.

Lopulta tämä fi-yhtiö ei suostunut edes selvittämään, mikä oli se lopullinen hylkäyksen syy. Pyytäessäni vastausta, tuli vain muutosilmoitus muuttuneeseen sähköpostiosoitteeseeni. Näitä ilmoituksiakin taisi tulla kaikkiaan kolme. Siis täysin hyödytöntä touhua. Hieno keksintö chattailu-palstakin oli samaa höpö höpö hommaa.

Miettiessäni tätä asiaa, totesin, että olipa hyvä, ettemme ehtineet lähteä tälle matkalle, sillä siellä ollessamme olisi korvaamattomuus tullut todella kalliiksi. Onneksi kaverillani oli matkavakuutus espanjalaisessa yhtiössä, joka sentään korvasi peruuntumisen asiallisesti. Onneksi Suomessakin on muita yhtiöitä, jotka ehkä paremmin vastaavat asiakkaidenkin korvaushakemuksiin. Törkeintä koko hommassa oli se, että muuttaessamme Espanjaan, kysyin nimenomaan matkavakuutuksen korvausehtoja. Yhtiön konttorista kerrottiin, että korvaukset maksetaan, kunhan vahinko ei ole sattunut Suomessa tai Espanjassa. Siis peruutusturvakin olisi tässä tapauksessa olisi pitänyt toimia.

Jatkossa täytyy miettiä, toimivatko omaisuusvakuutuksetkaan Nallen Vakuutuksessa. Kyllä on Nallenkin ideologian punalippu haalistunut 60-luvun vasemmistomarsseista. Eipä hänellä tietenkään ole koskaan ollut kunnon ideologiaa, kun oli rikkaasta perheestä eikä tarvinnut koskaan tehdä rehellistä työpäivää. Sitä vastoin ihmisten huijaaminen ja poliittisen paskan jauhaminen tuntuu olevan Nallella hyvin hallussa. Stalinista riistoporvariksi reitti tuntuu sujuneen oivallisesti. Vaikka olisi kullasta tehty arkku, ei se auta kuoleman jälkeen.

NETTI-TV

Suomalaiset ovat tottuneet käyttämään internettiä monella tavalla. Tässä otan vain yhden sellaisen esille. Ulkomailla ollessa on ollut mukava katsella ja kuunnella suomalaisia ohjelmia. Tähän käyttöön on tullut erilaisia mahdollisuuksia. Tv kanavayhtiöt jakavat ohjelmiaan omien nettikanavien kautta mutta erittäin rajoitetusti.

YLE.n Areena on lähes kaikkien tiedossa oleva palvelu, jonka kautta voi seurata uutisia ja muita ajankohtaisohjelmia mutta ei juuri muuta. Muutkin yhtiöt toimivat samoin periaattein. Näiltäkin osin toiminta on vähintään puutteellista. Tv yhtiöt kertovat syyksi lisenssioikeudet tai oikeastaan niiden puuttumisen. Asiaa ei kuulemma voi korjata edes maksamalla rahallinen korvaus! Siis, aivan oikein, raha ei kelpaa vaikka olisi taloudellisesti kuinka vaikeaa. Ilmeisesti tekijänoikeusjärjestöjen ulkoparlamentaarinen valta on käsittämätön. Tässäkin tapauksessa ne kai pelkäävät, että netin kautta kansainväliseen levitykseen tulevat suomalaiset tv-ohjelmat ovat niin haluttuja, että argentiinalaisetkin katsovat niitä silmät pyöreinä. Kyllä on kivikautista touhua.

Formula-kilpailuja voi seurata ilmaiseksi melkein missä vain paitsi Suomessa ja Pohjois-Koreassa. Ne ovatkin molemmat samalla viivalla yleisessä sivistyksessä. Muut Pohjois-maat tarjoavat lähes kaikki televisio-ohjelmat ilmaiseksi. Niillä lienee erilaiset lisenssimääräykset.

Suomalaisten hätään vastattiin yksityisten palvelun tarjoajien taholta, tosin maksua vastaan. TvKaista oli ensimmäinen merkittävä yritys, joka toimi hyvin, kunnes tämä suurrikollinen saatiin viimein kiinni kammottavasta toiminnastaan. Pahoinpitelijät ja raiskaajat saivat kulkea vapaana, kun tällaiset tekijänoikeusrikkojat saadaan tuomittua. TvKaistan perijäksi ilmoittautui Telkkarista.com, joka jatkoi rikollista toimintaa vielä raskauttavampana. Se nimittäin alkoi lähettää ohjelmia myös suorana. Toimijat olivat jossain Suomen lain ulottumattomissa, joten heihin ei kai päästy käsiksi.

Parin viime päivän aikana on Telkkarista.comkin supistunut kuin pyy maailmanlopun edellä. Ensin putosi pois 4 kanavaa, seuraavana päivänä 8 ja nyt tänään 12 kanavaa eli jäljellä on vain kolme YLE.n kanavaa, jotka poistunevat myös parin päivän sisällä. Telkkarista.com ei vastaa mihinkään sähköposteihin tai vastaaviin eikä ole myöskään ilmoittanut tiedotteissaan mistään ongelmista. Tämä on tavattoman huonoa asiakaspalvelua mutta sopii taudin kuvaan.

Luultavasti tv-kanavat ovat jollain tavoin päässeet sulkemaan reitit Telkkarista.comiin. Ikävää vain, että joillakin saattaa olla paljon maksettua aikaa jäljellä. Kaikista pahinta on se, että aika mukavasti toimiva palvelukonsepti poistuu. Muitakin palvelun tarjoajia on kuten TeeVee.fi. Siitä en tiedä vielä mitään mutta siitä ja muistakin pyrin ottamaan selvää.

Lopuksi vielä, että Telkkarista.com ei siis pysty vastaamaan velvoitteistaan eikä siihen saa mitään yhteyttä. Tosin ne tallenteet, jotka ovat olleet, toimivat vielä ainakin toistaiseksi. Uusien asiakkaiden pitää varmistaa palvelujen toimivuus esimerkiksi koeajalla, ennen kuin tekevät pidempiaikaisia sopimuksia. Puolta vuotta pidempiä sopimuksia on syytä välttää, koska tilanteet muuttuvat nopeaan tahtiin.

YHTEISKUNTASOPU

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Vaikka viime kuukausina on runsaasti keskusteltu Yhteiskuntasopimuksesta, niin tässä ei ole kysymys samasta asiasta. Sipilän hallitus haluaisi kyllä tuon sopimuksen mutta ainoastaan ja vain hänen itsensä sekä tukijoukkojensa mielen mukaisen. Minä nimittäisin sopimuksen sijasta tuota pyrkimystä kiristykseksi. Sopimus tarkoittaisi yhdessä tehtyä ratkaisua, jonka takana molemmat tai kaikki osapuolet ovat. Kaikkien osapuolten tahto tai halu ei ole ollut tärkeää Sipilälle mutta sehän sopii erinomaisesti hänenlaiselleen yksisilmäiselle porvarille. Hän ei kunnioita mitään eikä ketään, joka ei polvistu pyytämään armoa ja suosiota.

Sipilä ei nyt vain kaikessa viisaudessaan ole huomannut sellaista pikkuseikkaa kuin Suomen lait ja varsinkin Perustuslaki. Kaiken kiireen keskellä hän ei ehdi paneutua mokomiin pikkuseikkoihin. Huomaamattaan Sipilä on astunut sellaisen rajan toiselle puolelle, että ei ole edes tajunnut. Näennäisestä uskostaan huolimatta, Sipilä ei edes ottanut pienintäkään selvää suomalaisesta yhteiskuntarakenteesta. Hän kumartaa ainoaa todellista jumalaansa eli rahaa ja valtaa. Sipilä ei ole tutustunut Raamattuun edes sen vertaa, että olisi lukenut siitä Jeesuksen sanat "helpompi on kamelin mennä neulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Taivasten Valtakuntaan". Äidilläni oli tapana sanoa, että hyvä antaa vähästäänkin mutta paha ei paljostaankaan. Sipilän todellinen usko kiteytyy näihin esimerkkeihin.

Otsikossani on se totuus, jonka Sipilän hallitus on tahtoen ja tarkoituksella tehnyt. Vuosikymmeniä on rakennettu eri yhteiskuntaluokkien kesken vaivalla yhteiskuntasopu. Muutamassa viikossa tämä neropattihallitus on lähes tuhonnut tuon ehkä parhaan takeen suomalaisen yhteiskunnan säilyttämiseksi sellaisena kansainvälisestikin arvostettuna kuin se on ollut. Se kuuluisa viennin kilpailukyky perustuu juuri yhteiskuntasopuun ei järjen vastaisesti tavoiteltuun yhteiskuntasopimukseen. Nykyinen hallitus haluaa tahallaan saada yhteiskuntaluokat sotaan toisiaan vastaan.

Suomella on karvaat muistot 1900 luvun alusta, mitä tapahtuu, kun sopua ei ole. Suomessa oli satoja vuosia vanha torpparilaki, joka oli oikeastaan sama kuin yleensä feodaaliyhteiskunnassa. Käytännössä se tarkoitti maaorjuutta. Maan omistajat tekivät maalleen ja siellä työskenteleville, mitä halusivat. Muodollinen sopimus isäntien ja torpparien välillä oli koska tahansa muutettavissa maan omistajien tahdon mukaisiksi. Torppa oli vuokra-asunto, johon kuuluvaa maata sai torppari viljellä, kun teki omistajan vaatimat taksvärkkipäivät isännälle ja antoi vielä torppansa tuotosta suuren osan.

Suomella oli etsikkoaikansa 1906, kun ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin. Suomi oli astumassa demokraattisten valtioiden eturintamaan mutta siinäkin töpeksittiin pahan kerran, kun vaalit eivät sujuneetkaan porvarien tahdon mukaisesti. Parlamentti hajotettiin täysin keinotekoisin perustein ja pidettiin uudet vaalit, jonka työväestö hävisi. Porvarit harjoittivat häikäilemätöntä terrorismia hajottamalla esimerkiksi Suomen suurimman sanomalehden Työmiehen toimitilat ja pahoinpitelemällä sen työntekijät. Demokratian hieno alku mureni alkuunsa. Tuo terrorismihan oli silloisten viranomaisten mielestä täysin oikeutettua. Kun tuli Venäjän vallankumous, niin suomalaiset torpparit ja muut työläiset nousivat myös kapinaan. Porvarit nimittivät tuota Vapaussodaksi mutta mistähän vapautumiseksi? Venäjä oli jo myöntänyt omalta osaltaan Suomen itsenäisyyden, joten siitä ei voinut olla kysymys. Suomessa oli venäläisiä sotilaita mutta hekin olivat lähinnä porvarien kätyreitä, eivätkä uskaltaneet palata Venäjälle bolshevikkien pelosta.

Alkoi toivoton taistelu, jonka punaiset hävisivät, kun valkoisten Saksassa koulutetut palkkasotilaat nujersivat työläisarmeijan. Taisteluissa kuoli monia mutta surkein jälkinäytös oli vasta sen jälkeen. Täysin sattumanvaraisesti vailla kummempia tutkimuksia vangittiin työväestöä, vaikka he eivät osallistuneet edes taisteluihin tai surmanneet ketään. Vankeja sitten telotettiin joko ennen vankileiriä tai siellä syytä ilmoittamatta. Oikeastaan vasta USA.n vaatimuksesta luovuttiin vielä suuremmasta teurastuksesta. Taistelun jälkeisiä tapahtumia ei ole koskaan puitu tarkasti. Oikeiston täytyy tunnustaa surmatekonsa, jotka eivät perustuneet mihinkään voimassaolevaan lakiin. Kuolemantuomioista oli muutenkin luovuttu yli 30 vuotta aikaisemmin. Naisten ja lasten tappaminen oli ja on edelleen valtava häpeä. Pitäisi olla ensin sen verran selkärankaa, että nuo asiat selvitetään ennen kuin aletaan rakentaa uutta yhteiskuntasopimusta saven päälle. Eivät nuo asiat unohdu pelkästään ilmoittamalla, että ne on unohdettu. Yhdenvertainen demokratia vaatii myös taustojen selvittämisen.

Nykyinen yhteiskuntarauhakin on tavallaan välirauha oikeaa rauhaa odotellessa. Tuo selvitystyö vie kyllä aikaa mutta järin kallis se ei ole. Sen verran on olemassa tutkittua tietoa, sellaistakin, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä. Eikö porvareilla ole tuohon rohkeutta? Uskon, että työläisillä on. Katsotaan sitten kaikki uhrit, jotka tulivat taistelujen aikana ja sen jälkeen. Joka tapauksessa punaisia tapettiin kaksin- tai kolminkertainen määrä verrattuna valkoisiin. Punaisista suurin osa telotettiin lain vastaisesti.

Tältä pohjalta rakentamaan yhteiskuntarauhaa, yhteiskuntasopua ja yhteiskuntasopimusta. Muistakaa kuitenkin, että nyt ei eletä torppariaikaa, jolloin porvarit määräsivät mitä ja milloin tehdään!

VAROITUS!

Täällä Torreviejassa on sattunut jo useampia omaisuusrikoksia, jotka noudattavat samaa kaavaa. Asunnon ovelle on tullut jonkin sortin avun tarvitsija, joka haluaa vaikkapa lasin vettä. Yleensä tämä apu edellyttää asukkaan poistumisen hetkeksi ovelta. Palattuaan omistaja huomaa, että eteisestä hävinnyt kaikki mahdollinen omaisuus. Usein tämä omaisuus on vaikka naulakossa roikkunut käsilaukku. Silloin häipyy siinä olleet rahat, pankki-ym.kortit, kännykät jne. Eteinen on nimittäin usein säilytyspaikka juuri tälle tärkeälle omaisuudelle.

Välttääkseen joutumista rikoksen uhriksi, voi sen välttää helposti niin, että sulkee oven ja pyytää odottamaan, pyytää mahdollisen toisen asunnossa olevan hakemaan sen veden, laittaa varmuusketju päälle tms. Aina olisi hyvä pitää  tärkeä omaisuus pois ulko-oven läheisyydestä. Ylivoimaisesti paras keino on olla avaamatta ovea vieraalle ihmiselle. Ovisilmä on halpa ja hyvä keino varmistaa asia.

Ulkonakin voi joutua helposti uhriksi. Markkinat ovat pahin paikka varomattomille. Koskaan ei saisi ottaa sellaista omaisuutta mukaansa, jota silloin varmasti tarvitse. Rahaakin vain tarvittava määrä mukaan ja varsinkin pankki- ym. kortit on jätettävä kotiin, kun ei niitä tarvitse. Mukana oleva omaisuus sijoitettava niin, ettei siihen pääse helposti käsiksi. Esimerkiksi sisätasku on hyvä ratkaisu. Siihen ei pääse mistään ulkopuolelta suoraan, vaan täyty mennä vaikka housunkauluksen kautta. Kaulapussukka vaatetuksen alla ihoa vasten on varma keino, joka tepsii erinomaisesti, jos ei levittele rahojaan. Erilasia kukkien ym. kaupustelijoita ei saa päästää 2 metriä lähemmäksi.

Käsilaukut ja niihin verrattavat on aina oltava kunnolla kontrollissa. Se, että ne ovat näköpiirissä, ei riitä missään tapauksessa. Lentoasemilla on useita riskitilanteita alkaen turvatarkastuksesta, jolloin kukaan ei valvo omaisuuttasi ollessasi itse tarkastuksessa.

Auto ei ole koskaan säilytyspaikka pidempään missään sisällä. Lyhyelläkin ajalla ei käytännössä mitään saa jättää näkyville.

Nämä ohjeet pätevät pääsääntöisesti kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, jossa yhä enemmän sattuu vastaavaa.

Olen joutunut ammatissani turvallisuuspäällikkönä aikoinaan tekemään riskiarviointeja ja suojausohjeita paljon. Riskit eivät ole vähentyneet vuosien mittaan mutta kylläkin monipuolistuneet. MAALAISJÄRKI ON VALTTIA TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ!

ERÄÄN SAUNAN TARINA

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Näinhän sitä lauletaan eräässä lasten laulussa. Aikuisten elämässä vain ihmeellisiä ja hämmästyttäviä asioita tulee eteen ihan hakematta. Tässä seuraavassa kerron eräästä sellaisesta, joka tapahtui armon vuonna 2015 Pori nimisessä kaupungissa Suomessa.

Meille tuli vaimon kanssa täyteen 50 vuotta yhteistä taivalta eli vietimme kesäkuussa Kultahääpäiväämme. Jo 2014 kesällä päätimme toteuttaa erään unelmamme ja rakentaa omakotitalomme pihaan saunan. Sovimme paikallisen yrittäjän Puupoikien kanssa tästä projektista sopimalla tietysti saunan tyypistä, toimitusajasta ja maksusta. Tässä vaiheessa kaikki toimi erinomaisesti ja maksoimme varausmaksun. Saunan toimitusajaksi sovimme toukokuun viimeisen viikon 2015 eli tänä vuonna. Tuo ajankohta oli tarkoin harkittu ajatellen juhlapäiväämme. Kuvittelimme myös, että neljä viikkoa rakennuslupahakemuksen käsittelyyn riittää mainiosti ja tulimme Suomeen Vapuksi hoitamaan käytännön järjestelyt.
Kysymyksessähän oli vain rakennusalaltaan 9 neliön rakennuksesta, kun rakennusoikeutta oli tontilla vielä reilut 40 neliötä. Sauna oli suunniteltu rakennettavaksi ilman perustusta harkkojen päälle. Siihen ei tullut vesi-, viemäri- eikä sähköliitäntää. Saunasta oli tarkoitus tulla hyvin perinteinen mökkisauna, jossa vain käydään rentoutumassa perinteiseen suomalais-kansalliseen tapaan. Pieni modernimpi seikka oli kiuas, joka olisi jatkuvalämmitteinen eikä kertalämmitteinen kuten aivan perinteinen puulämmitteinen kiuas olisi ollut. Nämä nyt olivat sellaisia pieniä yksityiskohtia, joista ei sen enempää.

Minäpä sitten kaivelemaan vanhoja talomme tontti- ja kaavoituskuvia ajatellen, että niistä soveltamalla saamme hyvin lupa-anomuksen tehtyä. Mikään tontilla tai sen ympäristössä ei ollut muuttunut yhtään. Otin siis tontista ja siinä olevien rakennusten piirustuksesta kopion. Sitten lisäsin oikeassa mittasuhteessa kuvaan suunnitellun saunan kaikkine mitta- ja etäisyystietoineen. Merkitsin huolellisesti jopa ilmansuunnat. Seuraavaksi tein mahdollisimman perusteellisen lupa-anomuksen, tosin vapaamuotoisen, josta kuitenkin ilmenivät kaikki vähänkin oleelliset tiedot. Vähä-älyisenä kuvittelin, että mennessämme Porin Rakennusvalvontavirastoon asiat lähtevät rullaamaan ihan rutiinilla. Niin sitä luulisi mutta virastothan on perustettu hankaloittamaan tavallisen ihmisen elämää. Tämän huomasimme, kun menimme viraston infoon jättämään anomuksen. Meitä katsottiin kuin väärään rakettiin eksyneitä marsilaisia! Miten voikin ihminen tuntea olevansa tyhmä noiden älymystöä edustavien virkamiesten joukossa. Siis neuvonnassa neuvottiin kuin ensiluokkalaista, että anomus jätetään käsittelijälle. Me sanoimme, että kyllä se meille sopii, voisitko ilmoittaa siitä jollekin heistä? Säälivän hymyn myötä meille kerrottiin, että eivät he varaa virkailijaa, vaan meidän pitää se tehdä itse soittamalla jonkun virkailijan puhelimeen. Hyvä, saimme listan nimiä ja numeroita (ihme kyllä) ja kaiken huipuksi vielä kerrottiin pari henkilöä, jotka ehkä ovat paikalla. Koska viraston puhelimet olivat kortilla, ryhdyimme siinä neuvonnan sohvalla käyttämään omaa kännykkää. Eipä niitä virkailijoita saanut kiinni, joten jouduimme lähtemään tyhjin toimin papereinemme kotiin.

Seuraavana päivänä saimme erään virkailijan kiinni ja jopa sovittua tapaamisesta, hienoa! Niin mekin luulimme marssiessamme virastoon. Kärsivällinen neuvontavirkailija käski mennä painamaan ovikelloa 10 metrin päässä. Me tyhmät menimme ja katselimme, missä se kilikello on. Ei näkynyt kuin kuluvalvontalaitteen näköinen näppäimistö? Taas kysymään neuvonnasta, missä se ovikello on? Nyt jo selvästi ärtynyt info-neiti kertoi, että juuri se oven vieressä oleva näppäimistö on ovikello, johon pitää laittaa juuri meidän virkailijan numero ja painaa P-painiketta. Virkailija vastaa ja avaa oven (toivottavasti). Nyt pääsimme muutaman päivän taistelun jälkeen jo virkailijan puheille ja jättämään anomuksemme, niinhän sitä luulisi. Tärkätty naishenkilö oli selvästi vaivautunut meidän omatekoisesta anomuksestamme ja kertoi, ettei mikään kelpaa. Teidän on ostettava uusi asemakaavakuvasta otettu kopio (70 euroa) ja täytettävä nämä 5 lomaketta. Varatkaa tämän jälkeen uusi aika! Järkyttyneinä otimme paperit vastaan saamatta selitystä saatikka ohjeita jatkoa varten. Meidän reaktiomme oli kaksijakoinen, vaimo väänsi itkua ja minä aloin nauraa. Minusta tuo toiminta oli kuin jostain halvasta sketsistä, joten väkisinkin nauratti.

Vääntäydyimme ulos ja totesimme yhdessä, että tässäkö tämä nyt oli. Ajattelimme jatkaa saman tien Puupoikiin ja iskeä paperit tiskiin ilmoittaen, että tämä oli tässä. Muutimme kuitenkin mieltämme ja ajattelimme nukkua yön yli. Aamulla lähdimme Puupoikien puheille hieman jo hengitys tasaantuneena. Siellä sitten ystävälliset ihmiset myötätuntoisina kertoivat, ettemme suinkaan olleet ainoat Rakennusvirastossa kaltoin kohdellut. Sieltä tuli myös hyvä neuvo, joka ratkaisi paljon. Meitä neuvottiin ottamaan yhteyttä arkkitehti Mäkiseen, joka oli ollut läheisessä yhteistyössä Puupoikien kanssa. Homma lähti rullaamaan nopeassa tahdissa Mäkisen kanssa. Hän lupasi hoitaa koko paperiruljanssin aina Rakennusvirastoon saakka. Kun palvelun hintakin oli kohtuullinen, olimme iloisia saamasta käänteestä.

Jo parin päivän päästä saimme lomakkeet allekirjoituksia varten ja valmiit kuvat samoin. Kuviin piti saada naapurien suostumus, joka hoidettiin pikavauhtia ja paperit takaisin Mäkiselle, joka toimitti ne Rakennusvirastoon.
Olimme todella iloisia voidessamme ryhtyä viimeinkin käytännön toimenpiteisiin ja aloittaa saunan pohjatyöt, kunnes tuli taas takapakkia. Me onnettomat emme olleet pyytäneet naapureilta suostumusta pieneen poikkeuslupaan, joka koski alueen kaavamääräystä. Olisi pitänyt erikseen ilmoittaa, että sauna on toinen lisärakennus asuinrakennuksen lisäksi. Sijoittelukuvasta näkyi asian olevan näin mutta siitä olisi pitänyt mainita erikseen!! Silloin alkoi minunkin hihat käryämään ja varasin asiaamme käsittelevältä virkailijalta ajan. Kysyin häneltä, luuleeko hän, että naapurimme ovat yhtä tyhmiä kuin hän, eikä tajua selvää kuvaa? No, eipä arvon virkailijarouva oikein osannut tähän vastata mutta sanoi heidän noudattavan vain lakia. Kun sitten paukautin, että rikkovatko ne kunnat, joissa ei olla näin pikkumaisia lakia, ei enää vastausta tullutkaan. Sanoin, että tässä ovat paperit takaisin ja minun osaltani asian käsittely loppuu tähän. Samalla sanoin ja jätin kirjallisen palautteenkin siitä, että on tyhmää palkata veronmaksajien rahoilla virkamiehiä, joiden pääasiallinen tehtävä on haitata tahallaan kaupunkilaisten elämää ja yritystoimintaa. Molemmat tuovat kosolti Porinkin kipeästi tarvitsemia tuloja. Ilmeisesti esitykseni oli sen verran vakavalla naamalla esitetty, että virkailija katsoi asian olevan selvä.

Koko rumba otti aikaa melkein kolme kuukautta. Niistä yksi päivä meni pohjatöihin ja kaksi päivää saunan toimitukseen ja pystytykseen. Valmiiden paperien käsittelyyn ei voinut kulua viittä minuuttia kauemmin leimoineen ja allekirjoituksineen. Rakennusluvan hinta oli 560 euroa mutta ehkä siinä oli mukana nopean toiminnan lisä. Ainakin oli nopean laskutuksen lisä, koska lasku oli päivätty kaksi viikkoa aikaisemmin kuin valitusaika oli mennyt umpeen ja lupapaperit hyväksyttynä kädessämme. Lopullisen luvan leimauksen teki neuvonnan virkailija, joka meitä kovasti ihmetytti, sillä olimme varautuneet ainakin viikon viiveeseen tässäkin asiassa.

Sen sijaan, että olisimme saaneet nauttia Kultahäitämme uudessa saunassa jo alkukesästä, vierähti ensimmäiset löylyt alkusyksyyn. Tosin lopputulos oli hieno, josta kiitos kaikille osapuolille Puupojista maalaustalkoihin osallistuneille.

Jos joku suunnittelee muuttoa Poriin, niin on viisasta varautua virkamiesten kiusantekoon ja siihen, että he pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin estämään hankkeesi. Poriin ei haluta uusia ihmisiä ja vanhatkin halutaan karkottaa. Edellä mainittu ei koske pakolaisia!
HYVÄT LUKIJAT, TÄMÄ TARINA ON TOSI!

EUROOPAN PAKOLAISET

PAKOLAISONGELMA!

 

Tänä vuonna on pakolaisongelma oikein todella räjähtänyt käsiin. Siinä mielessä tämä on Euroopan ja lähinnä EU.n kannalta katsoen vaikeaa, koska EU elää taloudellisesti historiansa vaikeinta aikaa. EU.lla on jo omasta takaa rajuja kustannusnousuja jäsenmaidensa ongelmien takia. Lisäksi maailmantalous rämpii omalta osaltaan ja vaikeuttaa EU.n vientiteollisuuden pärjäämistä.

 

En voi olla pohtimatta, että pakolaisryöppy on jotenkin alkanut näistä samoista syistä. Vaikka pakolaiset ovat lähtöisin juuri Lähi-Idästä, ei se välttämättä pois sulje myös sinne heijastuneita talousvaikutuksia. Tietysti alueella käydään erilaisia sotia joko virallisesti tai ei mutta ajatellaanpa, että sitä on tapahtunut vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Miksi juuri nyt siellä on turvattomampaa, herää kysymys? Pakolaisuutta nimittäisin tässä yhteydessä paremminkin kansainvaellukseksi, jollaista on ollut aikaisemminkin esimerkiksi Rooman imperiumin aikaan tuhoisin seurauksin. Uudet tulijat uusine moraali- ja tapakäsityksineen ovat tallanneet alleen alkuperäisväestön kulttuurin. Näin tapahtunut Amerikassakin, kun alkuperäisväestö käytännössä hävitettiin kokonaan. Henkiin jääneet jäivät "uudisasukkaiden" sorron alle.

 

Historiasta ei tällä kertaa tuon enempää, koska meillä on akuutti ongelma nyt pakolaisten kanssa. Tästä on tehty jotenkin tarkoituksella kulttuuriin liittyvä vastakkainasettelu ainakin Suomessa. Ongelma on kuitenkin paljon raadollisempi ja käytännönläheisempi. Meillä halutaan peittää taloudelliset kustannukset rasismin alle. On todella helppo syyttää pakolaisvastaisuus  rasismin ja fasismin viittaan. Et siis voisi missään olosuhteissa vastustaa hallitsematonta maahanmuuttoa leimaamatta samalla itseäsi. Voiko olla pahempaa lietsontaa kansanryhmää vastaan kuin tuollainen nimittely, joka on kyllä törkeyden huippu.

 

Ihmisille on tehtävä selväksi, että taloudellinen vastuu pakolaisista kaatuu tavallisille veronmaksajille. Jos lapsesi haluaa uuden älypuhelimen, on sinun sanottava, ettei se käy, koska pakolaislapsi on etusijalla. Vanhuksille täytyy kertoa, että hoitopaikkoja ei ole, koska kaikki paikat tarvitaan pakolaisille jne. Tällainen läpinäkyvyyshän on nyt juuri tavoitteena. Kun avustuksista puhutaan, saavat pakolaiset paremmat tulot kaikkine etuineen kuin  minimituloinen suomalainen. Jos pakolainen tulee väärin perustein Suomeen, häntä ei palauteta vaikka teko olisi tahallinen. Samoin menetellään lainrikkomuksen kohdalla. Näitä esimerkkejä on pilvin pimein.

 

Täällä Espanjassa ei, ainakaan vielä, toimita tuolla tavoin. Täällä ei automaattisesti anneta rahaa, vaan Espanjassa annetaan vain turvapaikka. Näin pitäisi Suomessakin tehdä. Ihmeelliseltä tuntuu, että pakolainen tulee läpi Euroopan Suomeen ennen kuin tuntee olonsa turvalliseksi. On meillä hieno maa vai olisiko sittenkin kysymys elintasopakolaisista, jotka hakevat vain ilmaista hyvinvointia muiden (tyhmien) kustannuksella. Jos tällainen totuus tekee kipeää, niin voi voi.

 

Ennen kuin tuomitsette kirjoitukseni, niin miettikääpä, onko tämä vihapuhetta? Jos on, niin kyllä on totuus ja sananvapaus mennyt huonoon jamaan. Toisaalta te, jotka tuomitsette minut, pistätte oman päänne pensaaseen, ettekä halua tunnustaa totuutta.

 

EU.lla on vain yksi mahdollisuus. Sen täytyy tarjota turvapaikka lähimmässä mahdollisessa paikassa. Tämän paikan maalle annetaan taloudellista tukea. Mieluummin paikan tulee olla saman kulttuurin piirissä kuten Saudi Arabiassa tai Turkissa. Pakolaisleireiltä voidaan hakea kiintiöpakolaisia, jos heillä on todettu pakolaisstatus. Omin päin Eurooppaan tulleet pitää käännyttää automaattisesti takaisin. Itse voitte nähdä, etteivät nämä ns. pakolaiset ole todellisia pakolaisia. Jos heillä on vielä varaa narista majapaikoista tai ruoasta, ollaan kyllä kaukana ihmisistä, jotka hakevat itselleen turvaa kotimaansa väkivallalta. Riittääkö muuten tuon toteamiseen pakolaisen oma sana ilman mitään todistetta. Kyllä on herkkäuskoista touhua.

 

On tietysti humaanisempaa auttaa paremmassa asemassa olevaa ulkomaalaista kuin kotimaan hädässä olevaa. Olenko ihan hakoteillä? Kommentoikaa!

KILPAILUKYKY

Tässä on viimepäivinä taitettu peistä kilpailukyvyn lisäämiseksi. Tavoite on hyvä ja kannatettava mutta tapa, miten sitä tehdään on kyllä todella syvältä. Ensinnäkin Hallitus keskustelee EK.n kanssa ja sopii, miten yhteiskuntasopimus rakennetaan leikkaamalla työvoimakustannuksia vain työntekijöiden tulotasoa heikentämällä vaikka se tapahtuisi sitten työaikaa pidentämälläkin.

Kun palkansaajajärjestöt, SAK etunenässä, eivät voineet mitenkään hyväksyä kertaheitolla kymmenien vuosien työn mitätöimistä, Hallitus ilmoitti kylmästi leikkauslistasta, jolla heitettiin lapsikin pesuveden mukana pois.

No miten sitä kilpailukykyä sitten esimerkiksi Saksaan verrattuna parannetaan? Suoranaista tulotasoakin voidaan laskea ostovoiman heikentymättä! Miten tällainen sitten onnistuu, on ihan selvää? Vanha sanonta on, että eivät ne suuret tulot auta vaan pienet menot. Jos saksalaisella duunarilla olisikin pienemmät tulot, niin on hänellä vastaavasti paljon pienemmät menotkin. Väitän, että saksalaisella duunarilla on paljon parempi ostovoima kuin suomalaisella. Tämä ei ole pelkästään tulopoliittinen kysymys, vaan asialla on paljon kerrannaisvaikutuksia. Kun on enemmän ostovoimaa, niin kulutetaan enemmän ja pyöritetään osaltaan maan taloutta sekä kotimarkkinoita. Tuhannen taalan tai euron kysymys onkin, miksi asiat ovat näin? Asiaan on yksinkertainen vastaus Suomessa ovat ylivoimaisesti Euroopan korkeimmat päivittäistavara- ja etunenässä ruokatavaroiden hinnat. Hinnan muodostusta katsottaessa, voidaan havaita, että myyntikate on jopa kaksinkertainen muiden EU-maiden vastaaviin verrattuna. Voisiko Hallitus tehdä tälle asialle jotain, koska hintakilpailu ei toimi ulkomaisten kilpailijoiden, Lidliä lukuun ottamatta, puuttuessa. Tämä johtuu pääasiassa Suomen pienistä markkinoista ja harvasta asutuksesta. Tämä viimeksi mainittukin asia on Suomen hallitusten politiikan seurausta, kun kaikki pitää olla Helsingin seudulla.

Varsinkaan AKAVA.lle ei sovi palkkojen leikkaus mutta työajan pidennys kyllä. Itse olen työskennellyt pääosin tavallisena duunarina mutta neljänneksen kuitenkin ylempänä toimihenkilönä. Siispä tiedän mistä puhun, kun sanon, että työaika on hyvin venyvä käsite ylemmille toimihenkilöille! Heillä ei ole yleisesti ollenkaan työajan seurantaa ja vaikka olisikin, niin voi jonkun syyn vuoksi aina poistua työpaikaltaan hoitamaan niitä tai näitä asioita. Jos tästä ilmoittaa, niin useimmiten riittää, kun sanoo sihteerille olevansa jollain asialla jonkin aikaa tai vaikkapa puoli päivää. Tarkat ruoka- tai kahvitauot eivät koske AKAVAlaisia. Jos tarjoaa vieraalleen kahvit tai aterian, saa sen siinä kuin huomaamatta itsekin. Tavallinen duunari huonoissa työolosuhteissaan voi vain nähdä unta tuosta. Hän on kellokortin orja ja pakotettu olemaan täsmällinen. Muutamat myöhästymiset saavat jo aikaan huomautuksen, varoituksen ja jopa irtisanomisen. AKAVAlaista katsotaan läpi sormien. Näistä syistä johtuu AKAVA.n halu suostua "työajan" pidennykseen. Työolosuhteiden uudistamisen pitäisi olla etusijalla alettaessa tehdä jotain yhteiskuntasopimusta mutta nykyhallituksella ei ole edes käsitystä työolosuhteista.

Palkkauksessa voitaisi siirtyä tulospalkkaukseen. Sitä on Suomessakin kokeiltu mutta torpattu sitten lähinnä työnantajan toimesta. Palkkaustapa olisi kuitenkin mahdollisimman oikeudenmukainen, koska kaikki saisivat yrityksen tuloksesta saman verran hyvää. Kaikilla lähetistä johtajaan olisi ensin sovittu peruspalkka, joka tietysti työpanoksesta johtuen olisi henkilö- ja tehtäväkohtainen. Aika suuren osan voisi sitten jakaa lisäksi, jos yritys, ja tässä yhteydessä varsinkin vientiyritys, tekisi hyvää tulosta. Tämä motivoisi koko henkilökuntaa puhaltamaan yhteen hiileen. Jotta kaikki olisi toteutettu mahdollisimman oikein ja rehellisesti, pitäisi yritysten hallituksissa olla myös henkilöstön edustajat. Tätäkin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Henkilöstön määrään liittyvät yt-menettelytkin voisivat keventyä huomattavasti. Nykyisin käytössä olevat ylemmän johdon optiot ovat yritysmaailmassa sairas ilmiö ja niistä on luovuttava. Tulospalkkaus on reilu ja tasapuolinen niin henkilöstölle kuin yrityksellekin.

Suomessa on vaikeaa "diskuteerata" Ruotsin malliin ja se taas johtuu epäluuloista työnantajan sekä työntekijöiden välillä. Oikeastaan molemmat luulevat, että toinen yrittää vetää välistä. Historiallinen tausta lähtee jo torppariajoista ja sen jälkeen syntyneistä tapahtumista, joita ei vieläkään tuomaan esiin ja  selvittämään. Näistä taustoista johtuen on vaikeaa toteuttaa vilpitöntä yhteiskuntasopimista. Nykyinen Hallitus ei ole sitä edes yrittänyt päinvastoin vain kiristänyt ilmapiiriä murentaen sitäkin vähää yhteiskuntasopua, jota vaivoin on saatu rakennettua vuosikymmenten ajan. Hallitus ja EK ovat unohtaneet, että huomennakin täytyy elää. TÄYTYYKÖ KAIKKI JATKOSSA TEHDÄ RIIDELLEN JA EPÄSOVUSSA? Jos näin on, Suomella on todella vaikeat ajat edessä. Toivottavasti sopu löytyy ja jatkossa sanelupolitiikan sijaan diskuteerataan.

INTERNET-PALVELUT

Olen tästä aiheesta kirjoittanut paljonkin lehtiin ja tähän nettiinkin. Nykyaikana kuvitellaan, että operaattorien lupaukset ovat faktaa. Asiakkaan ja palvelun toimittajalla näyttää olevan aivan eri käsitys velvollisuuksista! Operaattorin mielestä asiakkaan tulee tunnollisesti maksaa palvelusta, saa hän sitä tai ei.

Suomessa homma toimii jotenkuten mutta sielläkin varsinkin langattomien yhteyksien osalta luvataan vaikka mitä. Huippunopeita yhteyksiä myydään suu vaahdossa vaikka vanhempikaan tekniikka ei toimi edes suurimmissa taajamissa. Vanhaa puhelinverkkoa ei pidetä kunnossa tai sitten joudut maksamaan tosi paljon sen uusimisesta. Niinpä nettinopeuksia joudutaan pudottamaan vanhan kupariverkon heikosta kunnosta johtuen. Operaattorit eivät ole mielestään missään vastuussa katteettomista lupauksistaan. Suomessa on vielä huonona puolena liian pieni kilpailu.

Espanja on tässä suhteessa varsinainen “villi-länsi”. Operaattoreja on pilvin pimein mutta ei se auta, kun kaikki toimivat samoin periaattein tai ovat oikeastaan toimimatta. Operaattorin vaihtamisesta ei siis ole apua, vaikka on tullut eräänlainen epätoivottu “kansallisharrastus”. Käytännössä jokainen voi havaita jatkuvan operaattorin vaihdon katsomalla omasta koneestaan vapaita verkkoja naapurustossa. Vaikka et pääse siihen verkkoon sisälle, näet jatkuvan vaihtuvuuden operaattorin nimestä. Nyt kesän aikana lähes kaikki ovat vaihtaneet naapurissani operaattoria.

Kyllä pitäisi Espanjan valtionkin ottavan kiinni mokomaan toimintaan. Paras keino on kunnon sanktio tai ainakin korvausvelvollisuus. Jos yhteys ei toimi luvatulla tavalla, niin kuukauden maksu pois. Eiköhän tuo opeta toimimaan kunnolla asiakasta kohtaan. Kontrolli toimivuuteen voidaan saada esimerkiksi siten, että joku todistaa toimimattomuuden vaikka vain kerran. Sitten operaattori joutuu todistamaan, ettei katkoksia ole enemmän. Tahallisesta laiminlyönnistä vielä lisäksi rikosseuraamus.

Tämänkin kirjoitukseni teen varmuuden vuoksi ensin tekstinkäsittelyllä ja siirrän vasta sitten Blomiini. Varsin mittavaa vahinkoa voi asiakkaalle syntyä esimerkiksi pankkiyhteyksien puuttumattomuudesta tai häiriöstä. Vahingon korvaajan pitää ehdottomasti olla operaattorin.

AJATTELEMISEN AIHETTA

　

　

　

Ajattelemisen aihetta

　



Olipa vuosia sitten valtava omenapuu. Pieni poika ihaili sitä ja joka päivä hän leikki puun lähellä. Hän kiipesi puun latvaan ja puu antoi mukavasti varjoa. Hän piti puusta ja puu hänestä. Mutta aika kului ja pikkupoika kasvoi, eikä hän enää leikkinyt puussa. Eräänä päivänä hän kuitenkin tuli puun luo ja kuuli puun sanovan surullisena: “Leikitkö kanssani?”

Poika vastasi: “Enää en ole se lapsi, joka leikkii kanssasi. Nyt haluan leikkikaluja ja tarvitsen rahaa niiden ostamiseen.”

Puu sanoi: “Valitettavasti minulla ei ole rahaa mutta ota kuitenkin minun omenani ja myy ne. Näin saat rahaa leluihin.”

Poika ilostui. Hän otti kaikki omenat, sai rahaa leluihin ja puu oli taas onnellinen. Sen jälkeen, kun poika oli saanut rahat, hän ei palannutkaan puun luo ja puu tuli jälleen surulliseksi.

Paljon myöhemmin poika eräänä päivänä palasi puun luo ja puu kysyi ilahtuneena: “Tulitko leikkimään kanssani?”

“Minulla ei ole aikaa leikkiä”, sanoi nuorukainen. “Minun täytyy tehdä työtä perheeni vuoksi. Tarvitsen talon vaimolleni ja lapsilleni. Voitko auttaa?” Valitettavasti minulla ei ole taloa mutta voit sahata oksistani lautoja ja rakentaa talosi.”

Näin nuori tekikin, sahasi kaikki oksat ja puu oli jälleen iloinen. Tämän jälkeen nuori mies ei enää palannut puun luo ja puu sai elää yksinäisenä surullisena.

Eräänä kauniina kevätpäivänä mies palasi ja puu tästä ilahtumaan.

“Tulitko leikkimään kanssani”, kysyi puu.

Mies sanoi olevansa surullinen ja vanhenevansa.

“Haluaisin veneen purjehtiakseni ja levätäkseni. Voitko sitä minulle antaa?.

Ja puu vastasi: “Voit käyttää runkoani ja tehdä siitä veneen. Sillä voit purjehtia ja tulla onnelliseksi.”

Mies kaatoi puun ja teki siitä veneen, jolla hän lähti purjehtimaan kauas. Lopulta hän vuosien kuluttua palasi ja puu sanoi: “Valitettavasti minulla ei ole enää sinulle mitään annettavaa, ei edes omenia.”

Mies vastasi: “Minulla ei ole hampaita, eikä voimia niitä kuoria, koska nyt olen jo vanha.”

Tuolloin omenapuu vastasi kyyneleet silmissä: “Itse asiassa minulla ei ole sinulle mitään annettavaa. Ainoa, mitä minulla on jäljellä, ovat minun juureni.” Mies sanoi, ettei hän paljoa tarvinnut, vain paikan, jossa voi levätä.

“Olen niin väsynyt vuosien raatamisesta.”

“Hyvä, vanhan puun juuret ovat ihanteellinen paikka levätä. Istu kanssani ja lepää.”

Mies istuutui ja puu oli jälleen onnellinen ja hymyili.

Tämä voisi olla jokaisen meidän tarinamme. Kun olemme lapsia, rakastamme ja leikimme äidin ja isän kanssa. Kun kasvamme, jätämme heidät, palataksemme vain, kun tarvitsemme heiltä jotakin tai, kun meillä on ongelmia. Tapahtui mitä tahansa, he ovat aina paikalla meitä auttamassa. Saatat ajatella, että nuorukainen oli puulle julma mutta näin me todella nykyisin kohtelemme vanhempiamme. Arvostamme heitä, kun he ovat lähellämme ja kun heitä ei enää ole, saamme voimamme siitä elävästä rakkauden liekistä, jonka sydämissämme heistä kannamme, kun meitä väsyttää.

Tällaista ajattelemisen aihetta antoi Colegio Ecosin eräs oppilas isovanhempain päivän Dia de los Supernabuelos, kunniaksi tehdyssä lehtisessä, josta Para Pensar-tarina on vapaasti espanjasta käännetty.

Tässä vielä erään oppilaan toive.

Querida Abuela mia, Rakas isoäitini,

Sólo le pido a Dia pyydän Jumalalta,

Que cuando sea Major, että aikuiseksi tullessani

Tú aún estés conmigo olisit vielä kanssani


Juan Santana 6 lk. E.P.
Tämä teksti on aikaisemmin julkaistu Ole-lehdessä ja tämän julkaisuun on saatu Ole-kustantamon lupa.

SUVAITSEVAISUUS

SUVAITSEVAISUUS

Jos et koskaan aio jäädä eläkkeelle, tulla vanhaksi, vammautua tai sairastua, ei sinun kannata jatkaa tämän jutun lukemista pidempään.

Suvaitsevaisuus on hieno sana, jota nykyisin käytetään aika usein. On vain niin, että pitää olla tasapuolinen ja suvaitsevainen joissain yhteyksissä mutta monessa tapauksessa sillä ei ole merkitystä. Eduskuntamme ja valiokunnat käsittelevät näinä aikoina seksuaalisia vähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan. Se on hyvä asia, että suvaitsevaisuutta käsitellään ja epäoikeudenmukaisuudet korjataan. On kuitenkin noin 1,2 miljoonainen suomalaisryhmä, jonka epäoikeudenmukainen kohtelu tulee esiin joka neljäs vuosi! Jostain syystä tuo esilletulo tapahtuu juuri ennen eduskuntavaaleja. Vaalien jälkeen suvaitsevaisuus ohitetaan olankohautuksella.

Ikääntyvän ihmistä kohdellaan nyky-Suomessa kuin ongelmajätettä. Hänen tulotasonsa annetaan romahtaa epäoikeudenmukaisen indeksikäytännön johdosta. Näiden ihmisten ostovoima putoaa käytännössä joka vuosi, olipa sitten lama tai ei. Lisäksi työssäkäyvä nuorempi väestö väittää nyt eläkkeellä olevien riistävän heidän eläkkeensä. Aikoinaan, kun TEL tuli voimaan, sovittiin työmarkkinajärjestöjen kesken tulevien eläkkeiden rahoittamisesta. Neuvotteluissa sovittiin siitä, minkä osuuden työnantajat maksavat itse ja minkä osan palkansaajat omasta palkastaan. Kaikki nämä maksut huomioitiin neuvotteluissa ja myös kokonaiskustannuksina. Siis ne nyt eläkkeellä olevat ovat maksaneet eläkkeensä kokonaan itse ja eläneet jopa tuon eläkepääoman tuotolla, joten varsinaiseen pääomaan ei ole edes tarvinnut koskea. On pakko nostaa tämä asia pöydälle, koska niin paljon väärää tietoa levitetään julkisuuteen. Tällaisella väärällä tiedolla lietsotaan myös vihaa ikäihmisiä kohtaan ja aiheutetaan runsaasti muita yhteiskunnallisia ongelmia.

Ikärasismi on silloin tällöin julkisuudessa käytetty sana. Sillä voidaan tarkoittaa monia asioita kuten asenteita terveydenhuollossa tai työllistymisessä tai jotain siltä väliltä. Terveydenhuollossa voidaan usein tuoda esiin ikä, kun halutaan rajoittaa mahdollisimman tehokas hoito potilaalle. Sanotaan jopa suoraan, ettei noin iäkkäälle kannata antaa tiettyä hoitoa, koska sen kustannukset nousevat niin korkeiksi. Hallituksemme vähentää lisää vanhushoitopaikkoja, vaikka jo nytkin niitä on liian vähän. Huonoa vanhusten hoitoa laitoksissa perustellaan hoitajapulalla. Niinpä uuden lain valmistelussa tuodaan koko ajan esiin hoitajien vähyys suhteessa hoidettaviin. Laista onkin tulossa lähinnä hoitoalan työllistämislaki eikä hoidon tasoa käsittelevä laki. Tietysti tarvitaan tietty määrä hoitajia suoriutumaan tehtävistään mutta hoidon tason on oltava lähtökohta eikä hoitajien määrä. Määrä ei kuitenkaan itsestään selvyytenä takaa laatua. Huono hoidon taso korostuu monissa laitoksissa esimerkiksi siten, ettei vanhuksen hygieniasta tai ruuasta, puhumattakaan ulkoilusta, huolehdita kunnolla tai ollenkaan. Vanhusta voidaan pitää omaan turvallisuuteensa vedoten kuumilla kesähelteilläkin paikalleen sidottuna lepositeissä tai lääketokkurassa. Tämänkö tasoisen vanhuuden haluat itsellesi nykynuori aikuinen?

Nuorten syrjäytymistä pidetään vakavana ongelmana ja varmasti se on sitäkin mutta vanhus joutuu syrjäytyneeksi useimmiten ilman minkäänlaista mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan. Usein liikuntarajoitteisena ulkoilumahdollisuudet ja kontaktit muihin ihmisiin ovat jopa mahdottomia. Nykyajan Some-mahdollisuudetkin voivat ja ovatkin usein saavuttamattomissa johtuen kustannuksista, käytön osaamattomuudesta, näkökyvystä tai jostain muusta syystä. Päivittäisten asioiden hoitokaan kotoa ei onnistu vaikka haluaisikin. Nuoremmat vain pitävät itsestään selvyytenä, että vanhoilla on samat mahdollisuudet kuin heilläkin.

Suomessa on lasten päivähoitoa koskeva laki. Se on varmasti ollut hyvä ja tarkoituksenmukainen mutta subjektiivisena karannut käsistä. Jos toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat terveinä kotona, on heillä oikeus saada lapsensa päivähoitoon! Käytännössä vuoteessa elävällä vanhuksella ei ole oikeutta minkäänlaiseen hoitoon. Kotihoitaja voi piipahtaa kerran arkipäivisin katsomassa ja kysymässä vointia mutta siihen se jääkin. Jos toinen omainen on kotona, voi hän inhimillisyyssyistä joutua pitämään esimerkiksi puolisostaan huolta vaikka olisi itsekin hoidon tarpeessa. Tästä seuraa monta kertaa sitten molempien tai ainakin toisen nopea terveydentilan heikkeneminen tai jopa vammautuminen. Lisäksi omaishoitaja joutuu tekemään työkyvyttömänä työtään 24 tuntia vuorokaudessa, kun hoitolaitoksen hoitajat tekevät vain työvuoronsa. Hoitajat sanovat työtänsä raskaaksi vaikka ovat terveitä ja työkykyisiä. Sitä se toden teolla onkin ja siksi pitäisikin vanhusten hoitoa varten saada laki. Se kyllä varmaan taas luvataan ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja mutta veikkaisin, että unohdetaan pian sen jälkeen.

Nykyisen asuinvaltioni vanhukset hoidetaan mielestäni paremmin kuin Suomessa vaikka taloudelliset vaikeudet ovat aivan eri luokkaa. Suurimpana perusteena on toisesta ihmisestä välittäminen. Tämä koskee vanhoja, vammaisia, sairaita ja kaikkia muitakin. Ongelmia on paljon ja Espanjassakin on rikkaitten ihmisten tunnoton maailma, joka ei vähäosaisia tunne. Onneksi kuitenkin valtaosa ihmisistä välittää toisistaan ja varsinkin vanhoista sekä sairaista. Näin toivoisin olevan Suomessakin.

Lopuksi teille nuoremmille alle 65 vuotiaille. Älkää surko meitä vanhoja, surkaa itseänne, sillä meissä näette oman tulevaisuutenne vielä paljon lohduttomampana.

 

 

YLE ULKOSUOMALAISTEN PALVELIJANA

 



Tässä varmaan joku ulkomailla asuva hymyilee tai voi jopa naurahtaa. Kaikki me ulkomailla asuvat tiedämme kuitenkin YLE.n suhtautumisen ja siksi laitankin juuri käydyn sähköpostikeskustelun sellaisenaan tähän liitteeksi. Siitä käy ilmi kuinka huonosti meitä halutaan palvella, kun yksinkertainen asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

 

Hei,
          Kiitos, olemme vastaanottaneet palautteesi. Alla on vahvistuksena
lähettämäsi viesti.
          Hei!
Meitä ulkosuomalaisia on maailmalla noin 1 milj. Sen lisäksi tulee lukuisa
määrä suomalaisia, jotka ovat ulkomailla satunnaisesti joko turistina tai
työn tai vastaavan takia. Suuri osa maksaa myös mediaveron Suomeen mutta
eivät tietenkään kaikki. Jo aiemmin on käyty keskustelua siitä, miksi
esimerkiksi muut Pohjoismaat lähettävät ulkomailla oleville
kansalaisilleen paljon laajemman ohjelmatarjonnan kuin Suomi. Yle on
vastannut vähemmän tyhjentävästi, että lisenssioikeudet ovat tähän
syynä, siis vainko Suomessa? Tähän kyllästyneenä teen ehdotuksen, jota
ei ainakaan lisenssioikeuksien luulisi rajoittavan. Merkitkää kaikkiin
ohjelmatietoihin vaikka tähdellä ne ohjelmat, jotka ovat katsottavissa
myös ulkomailla. Nyt joutuu menemään Areenankin ohjelman tallenteeseen
saakka ennen kuin selviää, ettei tämä näy. Kiitos!

 

Ja vastaus tuli tällaisena.

 

Kiitos palautteestanne.

Ulkomailla katsottavien ohjelmien luettelo löytyy Areenasta osoitteesta http://areena.yle.fi/tv/kaikki?ulkomaat=1&jarjestys=uusin 

Lisäksi ulkomailla esitettävät ohjelmat on merkitty myös tv-ohjelmat aakkosjärjestyksessä luettelevaan listaan osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/a-o

Toivottavasti tämä auttaa.

Ystävällisin terveisin,

Kari Haakana

28. tammikuuta 2015 9.15 Etusivu Toimitus <etusivu.toimitus@yle.fi> kirjoitti:

Ystävällisin terveisin

yle.fi-toimitus

etusivu.toimitus@yle.fi

Näin siis homma hoidettiin YLE.n taholta. Olen aiemminkin saanut vastaavaa palautetta mutta silloin vielä kehdattiin sanoa, etteivät he tunne muiden Pohjoismaiden toimintatapoja!!!

Oleellista tuossa vastauksessa on se, ettei se auta lainkaan Areenan katsojaa ulkomailla. Jos haluat juuri nyt katsoa jonkun ohjelman, on sinun mentävä erikseen tarkastamaan ohjelmaluettelosta, onko se katsottavissa vai ei. Eikö tuota tietoa voi laittaa kunkin ohjelman kohdalle? On se vaikeaa ja vielä nykyaikana. Ihme, että yleensä vaivautuivat vastaamaan. Sitten, jotta hämäys olisi täydellinen, on vielä pari sekuntia ennen näkyvänkin ohjelman alkua teksti "ohjelma on katsottavissa vain Suomessa" ja sitten vasta ohjelman alettua, teksti poistuu ja ohjelma alkaa. Olisiko hirveän hankalaa laittaa seuraavan ohjelman nimi ja seurattavuus. 

 

 

BLOGIT

 

Tämä on nykyään usein vastaan tuleva asia. Blogisteja pidetään usein täysin joutavanpäiväisinä jaarittelijoina mutta joitain arvostetaan hyvinkin paljon. Jotkut blogistit tekevät hommaansa ihan ansiotyönä saaden siitä parhaimmillaan useiden tuhansien kuukausitulot. Itse kirjoitan blogeja ihan nettipäiväkirjana, joten ne sisältävät erilaisia tapahtumia, kokemuksia ja myös näkemyksiä eri elämän alueilta.

 

Blogit ovat usein tarkoitettu vain tietylle ryhmälle, jonka tietää jo etukäteen ajattelevan itsensä tavoin. Parhaan tienestin tekevät käyttävät ja esittelevät runsaasti erilaisia tuotteita, joista tuotteiden edustajat maksavat korvauksia sivustolla käynnin mukaisesti. Itse olen alun perinkin lähtenyt julkaisemaan avoimesti blogini eikä niillä ole minkäänlaista tienestin tavoittelua.

 

Omatkin blogini käsittelevät asioita kokemusperäisesti, eri tietolähteistä saatuna tai elämänkatsomuksellisesti. Varsinkin viimemainitut eivät ole lainkaan objektiivisia vaan hyvinkin subjektiivisia näkemyksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö monet lukijani olisi samaa mieltä mutta ei läheskään kaikki. Tavoitteeni on kuitenkin herättää keskustelua ja kannanottoja käsiteltyyn aiheeseen. Tarkoitan tässä nimenomaan käsiteltyä aihetta enkä jotain tekstistä poimittua yksityiskohtaa. Pelkkä saivartelut jostain detaljista ei palvele ketään, ei edes kommentin kirjoittajaa. Keskustelu sortuu helposti sivuraiteelle ja varsinainen asia jää huomiotta. Jatkossa toivon edelleen kommentteja, jotka käsittelevät asiakokonaisuutta. Oma lukunsa ovat sitten tosiasioita käsittelevät blogit, joissa ei ole lainkaan tai hyvin vähän omia kannanottojani.

NETTIPOKERIA

NETTIPOKERIA

Tuttu sana mutta tässä yhteydessä en tarkoita varsinaista netissä tapahtuvaa pokerin peluuta. Keskityn tässä käsittelemään korttien sijasta lähinnä nettioperaattorien valintaa.

Tuntuu siltä, että yhä enenevissä määrin kaikki Internet-operaattorit lupaavat yhtä hyvää ja kahta kaunista. Luvataan esimerkiksi toimivia yhteyksiä kaikkiin kohteisiin ja vielä valtavilla nopeuksilla sekä tietenkin uskomattoman halvalla. Vanha sanonta on, että jos joku asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin näin se myös on. Sokerikuorrutuksen alta ei löydy mitään tai ainakin aivan muuta kuin pitäisi.

Pieni tarina tähän väliin. Jos menen huoltoasemalle ostamaan polttoainetta ja maksan 40 litrasta 50 euroa, kaupan pitäisi olla aivan selvä. Maksan sovitusta polttoainemäärästä sovitun hinnan. Jos kuitenkin tapahtuisi niin, että maksan etukäteen 50 euroa mutta saankin polttoainetta vain 20 litraa ja senkin pienissä erissä, niin eikö jotain ole pahasti pielessä? Kaiken kukkuraksi en tiedä koskaan, milloin ja kuinka paljon kerrallaan saan. Tämä muistuttaa sota-ajan korttikauppaa, jolloin jotain sai joskus mutta oli kuitenkin reilua maksaa vain siitä mitä sai. Jatkan tätä juttua vielä tarkentamalla, että sain siis polttoainetta silloin tällöin 25 euron edestä mutta myöhemminkään ei loppua polttoainetta tullut mutta täysi maksu pidettiin eikä sitä mitenkään hyvitetty.

Kamala esimerkki mutta Internet-operaattorit toimivat näin. Ne vaativat suoramaksun joka kuukaudelta mutta katkovat yhteyksiä lyhyempiä ja pidempiä aikoja syytä ilmoittamatta. Jos tämä olisi satunnaista mutta kuukaudesta toiseen tapahtuvana ärsyttävää puuhaa. Olen laskenut, että nykyinen operaattorini JAZZTEL on minulle velkaa toimittamattomina palveluina lähes 300 euroa ja lisäksi aiheuttamastaan haitasta työssä ja tarvitsemastani avusta yli 500 euroa. Olen joutunut käyttämään ystävien apua saadakseni välttämättömät asiani hoidettua. Lisäksi säännölliset artikkelini ja kolumnini espanjalaisiin ja suomalaisiin lehtiin ovat pahasti myöhästyneet tai jääneet kokonaan pois.

Aikaisemmat operaattorit kuten TELEFONICA (MOVISTAR) on syyllistynyt suorastaan räikeään petokseen vaatimalla sopimuksen purkamisen jälkeen puhelinmaksuja minulta numerosta, joka ei ollut edes käytössäni. Siis tuulesta vain temmattiin, että jospa kundi maksaisi jonkun toisen rästimaksun. Tätä vaatimusta tehostettiin vielä uhkauksella oikeustoimista.

Onhan näitä operaattorien virheitä tapahtunut Suomessakin mutta ei kuitenkaan samassa määrin kuin täällä Espanjassa. Suomessa sentään tulee operaattorin asentaja tutkimaan veloituksetta vikaa mutta Espanjassa ei. Suomessa joutuu asiakas kyllä maksamaan, jos vika on asiakkaan laitteissa mutta palvelu on aika nopeaa useimmiten.

Jos joku löytää täältä Espanjasta rehellisen ja moitteettoman Internet-operaattorin, niin minä näytän hänelle Jari Sillanpään tyttöystävän.