AJATTELEMISEN AIHETTA

　

　

　

Ajattelemisen aihetta

　



Olipa vuosia sitten valtava omenapuu. Pieni poika ihaili sitä ja joka päivä hän leikki puun lähellä. Hän kiipesi puun latvaan ja puu antoi mukavasti varjoa. Hän piti puusta ja puu hänestä. Mutta aika kului ja pikkupoika kasvoi, eikä hän enää leikkinyt puussa. Eräänä päivänä hän kuitenkin tuli puun luo ja kuuli puun sanovan surullisena: “Leikitkö kanssani?”

Poika vastasi: “Enää en ole se lapsi, joka leikkii kanssasi. Nyt haluan leikkikaluja ja tarvitsen rahaa niiden ostamiseen.”

Puu sanoi: “Valitettavasti minulla ei ole rahaa mutta ota kuitenkin minun omenani ja myy ne. Näin saat rahaa leluihin.”

Poika ilostui. Hän otti kaikki omenat, sai rahaa leluihin ja puu oli taas onnellinen. Sen jälkeen, kun poika oli saanut rahat, hän ei palannutkaan puun luo ja puu tuli jälleen surulliseksi.

Paljon myöhemmin poika eräänä päivänä palasi puun luo ja puu kysyi ilahtuneena: “Tulitko leikkimään kanssani?”

“Minulla ei ole aikaa leikkiä”, sanoi nuorukainen. “Minun täytyy tehdä työtä perheeni vuoksi. Tarvitsen talon vaimolleni ja lapsilleni. Voitko auttaa?” Valitettavasti minulla ei ole taloa mutta voit sahata oksistani lautoja ja rakentaa talosi.”

Näin nuori tekikin, sahasi kaikki oksat ja puu oli jälleen iloinen. Tämän jälkeen nuori mies ei enää palannut puun luo ja puu sai elää yksinäisenä surullisena.

Eräänä kauniina kevätpäivänä mies palasi ja puu tästä ilahtumaan.

“Tulitko leikkimään kanssani”, kysyi puu.

Mies sanoi olevansa surullinen ja vanhenevansa.

“Haluaisin veneen purjehtiakseni ja levätäkseni. Voitko sitä minulle antaa?.

Ja puu vastasi: “Voit käyttää runkoani ja tehdä siitä veneen. Sillä voit purjehtia ja tulla onnelliseksi.”

Mies kaatoi puun ja teki siitä veneen, jolla hän lähti purjehtimaan kauas. Lopulta hän vuosien kuluttua palasi ja puu sanoi: “Valitettavasti minulla ei ole enää sinulle mitään annettavaa, ei edes omenia.”

Mies vastasi: “Minulla ei ole hampaita, eikä voimia niitä kuoria, koska nyt olen jo vanha.”

Tuolloin omenapuu vastasi kyyneleet silmissä: “Itse asiassa minulla ei ole sinulle mitään annettavaa. Ainoa, mitä minulla on jäljellä, ovat minun juureni.” Mies sanoi, ettei hän paljoa tarvinnut, vain paikan, jossa voi levätä.

“Olen niin väsynyt vuosien raatamisesta.”

“Hyvä, vanhan puun juuret ovat ihanteellinen paikka levätä. Istu kanssani ja lepää.”

Mies istuutui ja puu oli jälleen onnellinen ja hymyili.

Tämä voisi olla jokaisen meidän tarinamme. Kun olemme lapsia, rakastamme ja leikimme äidin ja isän kanssa. Kun kasvamme, jätämme heidät, palataksemme vain, kun tarvitsemme heiltä jotakin tai, kun meillä on ongelmia. Tapahtui mitä tahansa, he ovat aina paikalla meitä auttamassa. Saatat ajatella, että nuorukainen oli puulle julma mutta näin me todella nykyisin kohtelemme vanhempiamme. Arvostamme heitä, kun he ovat lähellämme ja kun heitä ei enää ole, saamme voimamme siitä elävästä rakkauden liekistä, jonka sydämissämme heistä kannamme, kun meitä väsyttää.

Tällaista ajattelemisen aihetta antoi Colegio Ecosin eräs oppilas isovanhempain päivän Dia de los Supernabuelos, kunniaksi tehdyssä lehtisessä, josta Para Pensar-tarina on vapaasti espanjasta käännetty.

Tässä vielä erään oppilaan toive.

Querida Abuela mia, Rakas isoäitini,

Sólo le pido a Dia pyydän Jumalalta,

Que cuando sea Major, että aikuiseksi tullessani

Tú aún estés conmigo olisit vielä kanssani


Juan Santana 6 lk. E.P.
Tämä teksti on aikaisemmin julkaistu Ole-lehdessä ja tämän julkaisuun on saatu Ole-kustantamon lupa.

SUVAITSEVAISUUS

SUVAITSEVAISUUS

Jos et koskaan aio jäädä eläkkeelle, tulla vanhaksi, vammautua tai sairastua, ei sinun kannata jatkaa tämän jutun lukemista pidempään.

Suvaitsevaisuus on hieno sana, jota nykyisin käytetään aika usein. On vain niin, että pitää olla tasapuolinen ja suvaitsevainen joissain yhteyksissä mutta monessa tapauksessa sillä ei ole merkitystä. Eduskuntamme ja valiokunnat käsittelevät näinä aikoina seksuaalisia vähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan. Se on hyvä asia, että suvaitsevaisuutta käsitellään ja epäoikeudenmukaisuudet korjataan. On kuitenkin noin 1,2 miljoonainen suomalaisryhmä, jonka epäoikeudenmukainen kohtelu tulee esiin joka neljäs vuosi! Jostain syystä tuo esilletulo tapahtuu juuri ennen eduskuntavaaleja. Vaalien jälkeen suvaitsevaisuus ohitetaan olankohautuksella.

Ikääntyvän ihmistä kohdellaan nyky-Suomessa kuin ongelmajätettä. Hänen tulotasonsa annetaan romahtaa epäoikeudenmukaisen indeksikäytännön johdosta. Näiden ihmisten ostovoima putoaa käytännössä joka vuosi, olipa sitten lama tai ei. Lisäksi työssäkäyvä nuorempi väestö väittää nyt eläkkeellä olevien riistävän heidän eläkkeensä. Aikoinaan, kun TEL tuli voimaan, sovittiin työmarkkinajärjestöjen kesken tulevien eläkkeiden rahoittamisesta. Neuvotteluissa sovittiin siitä, minkä osuuden työnantajat maksavat itse ja minkä osan palkansaajat omasta palkastaan. Kaikki nämä maksut huomioitiin neuvotteluissa ja myös kokonaiskustannuksina. Siis ne nyt eläkkeellä olevat ovat maksaneet eläkkeensä kokonaan itse ja eläneet jopa tuon eläkepääoman tuotolla, joten varsinaiseen pääomaan ei ole edes tarvinnut koskea. On pakko nostaa tämä asia pöydälle, koska niin paljon väärää tietoa levitetään julkisuuteen. Tällaisella väärällä tiedolla lietsotaan myös vihaa ikäihmisiä kohtaan ja aiheutetaan runsaasti muita yhteiskunnallisia ongelmia.

Ikärasismi on silloin tällöin julkisuudessa käytetty sana. Sillä voidaan tarkoittaa monia asioita kuten asenteita terveydenhuollossa tai työllistymisessä tai jotain siltä väliltä. Terveydenhuollossa voidaan usein tuoda esiin ikä, kun halutaan rajoittaa mahdollisimman tehokas hoito potilaalle. Sanotaan jopa suoraan, ettei noin iäkkäälle kannata antaa tiettyä hoitoa, koska sen kustannukset nousevat niin korkeiksi. Hallituksemme vähentää lisää vanhushoitopaikkoja, vaikka jo nytkin niitä on liian vähän. Huonoa vanhusten hoitoa laitoksissa perustellaan hoitajapulalla. Niinpä uuden lain valmistelussa tuodaan koko ajan esiin hoitajien vähyys suhteessa hoidettaviin. Laista onkin tulossa lähinnä hoitoalan työllistämislaki eikä hoidon tasoa käsittelevä laki. Tietysti tarvitaan tietty määrä hoitajia suoriutumaan tehtävistään mutta hoidon tason on oltava lähtökohta eikä hoitajien määrä. Määrä ei kuitenkaan itsestään selvyytenä takaa laatua. Huono hoidon taso korostuu monissa laitoksissa esimerkiksi siten, ettei vanhuksen hygieniasta tai ruuasta, puhumattakaan ulkoilusta, huolehdita kunnolla tai ollenkaan. Vanhusta voidaan pitää omaan turvallisuuteensa vedoten kuumilla kesähelteilläkin paikalleen sidottuna lepositeissä tai lääketokkurassa. Tämänkö tasoisen vanhuuden haluat itsellesi nykynuori aikuinen?

Nuorten syrjäytymistä pidetään vakavana ongelmana ja varmasti se on sitäkin mutta vanhus joutuu syrjäytyneeksi useimmiten ilman minkäänlaista mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan. Usein liikuntarajoitteisena ulkoilumahdollisuudet ja kontaktit muihin ihmisiin ovat jopa mahdottomia. Nykyajan Some-mahdollisuudetkin voivat ja ovatkin usein saavuttamattomissa johtuen kustannuksista, käytön osaamattomuudesta, näkökyvystä tai jostain muusta syystä. Päivittäisten asioiden hoitokaan kotoa ei onnistu vaikka haluaisikin. Nuoremmat vain pitävät itsestään selvyytenä, että vanhoilla on samat mahdollisuudet kuin heilläkin.

Suomessa on lasten päivähoitoa koskeva laki. Se on varmasti ollut hyvä ja tarkoituksenmukainen mutta subjektiivisena karannut käsistä. Jos toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat terveinä kotona, on heillä oikeus saada lapsensa päivähoitoon! Käytännössä vuoteessa elävällä vanhuksella ei ole oikeutta minkäänlaiseen hoitoon. Kotihoitaja voi piipahtaa kerran arkipäivisin katsomassa ja kysymässä vointia mutta siihen se jääkin. Jos toinen omainen on kotona, voi hän inhimillisyyssyistä joutua pitämään esimerkiksi puolisostaan huolta vaikka olisi itsekin hoidon tarpeessa. Tästä seuraa monta kertaa sitten molempien tai ainakin toisen nopea terveydentilan heikkeneminen tai jopa vammautuminen. Lisäksi omaishoitaja joutuu tekemään työkyvyttömänä työtään 24 tuntia vuorokaudessa, kun hoitolaitoksen hoitajat tekevät vain työvuoronsa. Hoitajat sanovat työtänsä raskaaksi vaikka ovat terveitä ja työkykyisiä. Sitä se toden teolla onkin ja siksi pitäisikin vanhusten hoitoa varten saada laki. Se kyllä varmaan taas luvataan ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja mutta veikkaisin, että unohdetaan pian sen jälkeen.

Nykyisen asuinvaltioni vanhukset hoidetaan mielestäni paremmin kuin Suomessa vaikka taloudelliset vaikeudet ovat aivan eri luokkaa. Suurimpana perusteena on toisesta ihmisestä välittäminen. Tämä koskee vanhoja, vammaisia, sairaita ja kaikkia muitakin. Ongelmia on paljon ja Espanjassakin on rikkaitten ihmisten tunnoton maailma, joka ei vähäosaisia tunne. Onneksi kuitenkin valtaosa ihmisistä välittää toisistaan ja varsinkin vanhoista sekä sairaista. Näin toivoisin olevan Suomessakin.

Lopuksi teille nuoremmille alle 65 vuotiaille. Älkää surko meitä vanhoja, surkaa itseänne, sillä meissä näette oman tulevaisuutenne vielä paljon lohduttomampana.