YHTEISKUNTASOPU

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Vaikka viime kuukausina on runsaasti keskusteltu Yhteiskuntasopimuksesta, niin tässä ei ole kysymys samasta asiasta. Sipilän hallitus haluaisi kyllä tuon sopimuksen mutta ainoastaan ja vain hänen itsensä sekä tukijoukkojensa mielen mukaisen. Minä nimittäisin sopimuksen sijasta tuota pyrkimystä kiristykseksi. Sopimus tarkoittaisi yhdessä tehtyä ratkaisua, jonka takana molemmat tai kaikki osapuolet ovat. Kaikkien osapuolten tahto tai halu ei ole ollut tärkeää Sipilälle mutta sehän sopii erinomaisesti hänenlaiselleen yksisilmäiselle porvarille. Hän ei kunnioita mitään eikä ketään, joka ei polvistu pyytämään armoa ja suosiota.

Sipilä ei nyt vain kaikessa viisaudessaan ole huomannut sellaista pikkuseikkaa kuin Suomen lait ja varsinkin Perustuslaki. Kaiken kiireen keskellä hän ei ehdi paneutua mokomiin pikkuseikkoihin. Huomaamattaan Sipilä on astunut sellaisen rajan toiselle puolelle, että ei ole edes tajunnut. Näennäisestä uskostaan huolimatta, Sipilä ei edes ottanut pienintäkään selvää suomalaisesta yhteiskuntarakenteesta. Hän kumartaa ainoaa todellista jumalaansa eli rahaa ja valtaa. Sipilä ei ole tutustunut Raamattuun edes sen vertaa, että olisi lukenut siitä Jeesuksen sanat "helpompi on kamelin mennä neulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Taivasten Valtakuntaan". Äidilläni oli tapana sanoa, että hyvä antaa vähästäänkin mutta paha ei paljostaankaan. Sipilän todellinen usko kiteytyy näihin esimerkkeihin.

Otsikossani on se totuus, jonka Sipilän hallitus on tahtoen ja tarkoituksella tehnyt. Vuosikymmeniä on rakennettu eri yhteiskuntaluokkien kesken vaivalla yhteiskuntasopu. Muutamassa viikossa tämä neropattihallitus on lähes tuhonnut tuon ehkä parhaan takeen suomalaisen yhteiskunnan säilyttämiseksi sellaisena kansainvälisestikin arvostettuna kuin se on ollut. Se kuuluisa viennin kilpailukyky perustuu juuri yhteiskuntasopuun ei järjen vastaisesti tavoiteltuun yhteiskuntasopimukseen. Nykyinen hallitus haluaa tahallaan saada yhteiskuntaluokat sotaan toisiaan vastaan.

Suomella on karvaat muistot 1900 luvun alusta, mitä tapahtuu, kun sopua ei ole. Suomessa oli satoja vuosia vanha torpparilaki, joka oli oikeastaan sama kuin yleensä feodaaliyhteiskunnassa. Käytännössä se tarkoitti maaorjuutta. Maan omistajat tekivät maalleen ja siellä työskenteleville, mitä halusivat. Muodollinen sopimus isäntien ja torpparien välillä oli koska tahansa muutettavissa maan omistajien tahdon mukaisiksi. Torppa oli vuokra-asunto, johon kuuluvaa maata sai torppari viljellä, kun teki omistajan vaatimat taksvärkkipäivät isännälle ja antoi vielä torppansa tuotosta suuren osan.

Suomella oli etsikkoaikansa 1906, kun ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin. Suomi oli astumassa demokraattisten valtioiden eturintamaan mutta siinäkin töpeksittiin pahan kerran, kun vaalit eivät sujuneetkaan porvarien tahdon mukaisesti. Parlamentti hajotettiin täysin keinotekoisin perustein ja pidettiin uudet vaalit, jonka työväestö hävisi. Porvarit harjoittivat häikäilemätöntä terrorismia hajottamalla esimerkiksi Suomen suurimman sanomalehden Työmiehen toimitilat ja pahoinpitelemällä sen työntekijät. Demokratian hieno alku mureni alkuunsa. Tuo terrorismihan oli silloisten viranomaisten mielestä täysin oikeutettua. Kun tuli Venäjän vallankumous, niin suomalaiset torpparit ja muut työläiset nousivat myös kapinaan. Porvarit nimittivät tuota Vapaussodaksi mutta mistähän vapautumiseksi? Venäjä oli jo myöntänyt omalta osaltaan Suomen itsenäisyyden, joten siitä ei voinut olla kysymys. Suomessa oli venäläisiä sotilaita mutta hekin olivat lähinnä porvarien kätyreitä, eivätkä uskaltaneet palata Venäjälle bolshevikkien pelosta.

Alkoi toivoton taistelu, jonka punaiset hävisivät, kun valkoisten Saksassa koulutetut palkkasotilaat nujersivat työläisarmeijan. Taisteluissa kuoli monia mutta surkein jälkinäytös oli vasta sen jälkeen. Täysin sattumanvaraisesti vailla kummempia tutkimuksia vangittiin työväestöä, vaikka he eivät osallistuneet edes taisteluihin tai surmanneet ketään. Vankeja sitten telotettiin joko ennen vankileiriä tai siellä syytä ilmoittamatta. Oikeastaan vasta USA.n vaatimuksesta luovuttiin vielä suuremmasta teurastuksesta. Taistelun jälkeisiä tapahtumia ei ole koskaan puitu tarkasti. Oikeiston täytyy tunnustaa surmatekonsa, jotka eivät perustuneet mihinkään voimassaolevaan lakiin. Kuolemantuomioista oli muutenkin luovuttu yli 30 vuotta aikaisemmin. Naisten ja lasten tappaminen oli ja on edelleen valtava häpeä. Pitäisi olla ensin sen verran selkärankaa, että nuo asiat selvitetään ennen kuin aletaan rakentaa uutta yhteiskuntasopimusta saven päälle. Eivät nuo asiat unohdu pelkästään ilmoittamalla, että ne on unohdettu. Yhdenvertainen demokratia vaatii myös taustojen selvittämisen.

Nykyinen yhteiskuntarauhakin on tavallaan välirauha oikeaa rauhaa odotellessa. Tuo selvitystyö vie kyllä aikaa mutta järin kallis se ei ole. Sen verran on olemassa tutkittua tietoa, sellaistakin, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä. Eikö porvareilla ole tuohon rohkeutta? Uskon, että työläisillä on. Katsotaan sitten kaikki uhrit, jotka tulivat taistelujen aikana ja sen jälkeen. Joka tapauksessa punaisia tapettiin kaksin- tai kolminkertainen määrä verrattuna valkoisiin. Punaisista suurin osa telotettiin lain vastaisesti.

Tältä pohjalta rakentamaan yhteiskuntarauhaa, yhteiskuntasopua ja yhteiskuntasopimusta. Muistakaa kuitenkin, että nyt ei eletä torppariaikaa, jolloin porvarit määräsivät mitä ja milloin tehdään!

VAROITUS!

Täällä Torreviejassa on sattunut jo useampia omaisuusrikoksia, jotka noudattavat samaa kaavaa. Asunnon ovelle on tullut jonkin sortin avun tarvitsija, joka haluaa vaikkapa lasin vettä. Yleensä tämä apu edellyttää asukkaan poistumisen hetkeksi ovelta. Palattuaan omistaja huomaa, että eteisestä hävinnyt kaikki mahdollinen omaisuus. Usein tämä omaisuus on vaikka naulakossa roikkunut käsilaukku. Silloin häipyy siinä olleet rahat, pankki-ym.kortit, kännykät jne. Eteinen on nimittäin usein säilytyspaikka juuri tälle tärkeälle omaisuudelle.

Välttääkseen joutumista rikoksen uhriksi, voi sen välttää helposti niin, että sulkee oven ja pyytää odottamaan, pyytää mahdollisen toisen asunnossa olevan hakemaan sen veden, laittaa varmuusketju päälle tms. Aina olisi hyvä pitää  tärkeä omaisuus pois ulko-oven läheisyydestä. Ylivoimaisesti paras keino on olla avaamatta ovea vieraalle ihmiselle. Ovisilmä on halpa ja hyvä keino varmistaa asia.

Ulkonakin voi joutua helposti uhriksi. Markkinat ovat pahin paikka varomattomille. Koskaan ei saisi ottaa sellaista omaisuutta mukaansa, jota silloin varmasti tarvitse. Rahaakin vain tarvittava määrä mukaan ja varsinkin pankki- ym. kortit on jätettävä kotiin, kun ei niitä tarvitse. Mukana oleva omaisuus sijoitettava niin, ettei siihen pääse helposti käsiksi. Esimerkiksi sisätasku on hyvä ratkaisu. Siihen ei pääse mistään ulkopuolelta suoraan, vaan täyty mennä vaikka housunkauluksen kautta. Kaulapussukka vaatetuksen alla ihoa vasten on varma keino, joka tepsii erinomaisesti, jos ei levittele rahojaan. Erilasia kukkien ym. kaupustelijoita ei saa päästää 2 metriä lähemmäksi.

Käsilaukut ja niihin verrattavat on aina oltava kunnolla kontrollissa. Se, että ne ovat näköpiirissä, ei riitä missään tapauksessa. Lentoasemilla on useita riskitilanteita alkaen turvatarkastuksesta, jolloin kukaan ei valvo omaisuuttasi ollessasi itse tarkastuksessa.

Auto ei ole koskaan säilytyspaikka pidempään missään sisällä. Lyhyelläkin ajalla ei käytännössä mitään saa jättää näkyville.

Nämä ohjeet pätevät pääsääntöisesti kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, jossa yhä enemmän sattuu vastaavaa.

Olen joutunut ammatissani turvallisuuspäällikkönä aikoinaan tekemään riskiarviointeja ja suojausohjeita paljon. Riskit eivät ole vähentyneet vuosien mittaan mutta kylläkin monipuolistuneet. MAALAISJÄRKI ON VALTTIA TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ!

ERÄÄN SAUNAN TARINA

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Näinhän sitä lauletaan eräässä lasten laulussa. Aikuisten elämässä vain ihmeellisiä ja hämmästyttäviä asioita tulee eteen ihan hakematta. Tässä seuraavassa kerron eräästä sellaisesta, joka tapahtui armon vuonna 2015 Pori nimisessä kaupungissa Suomessa.

Meille tuli vaimon kanssa täyteen 50 vuotta yhteistä taivalta eli vietimme kesäkuussa Kultahääpäiväämme. Jo 2014 kesällä päätimme toteuttaa erään unelmamme ja rakentaa omakotitalomme pihaan saunan. Sovimme paikallisen yrittäjän Puupoikien kanssa tästä projektista sopimalla tietysti saunan tyypistä, toimitusajasta ja maksusta. Tässä vaiheessa kaikki toimi erinomaisesti ja maksoimme varausmaksun. Saunan toimitusajaksi sovimme toukokuun viimeisen viikon 2015 eli tänä vuonna. Tuo ajankohta oli tarkoin harkittu ajatellen juhlapäiväämme. Kuvittelimme myös, että neljä viikkoa rakennuslupahakemuksen käsittelyyn riittää mainiosti ja tulimme Suomeen Vapuksi hoitamaan käytännön järjestelyt.
Kysymyksessähän oli vain rakennusalaltaan 9 neliön rakennuksesta, kun rakennusoikeutta oli tontilla vielä reilut 40 neliötä. Sauna oli suunniteltu rakennettavaksi ilman perustusta harkkojen päälle. Siihen ei tullut vesi-, viemäri- eikä sähköliitäntää. Saunasta oli tarkoitus tulla hyvin perinteinen mökkisauna, jossa vain käydään rentoutumassa perinteiseen suomalais-kansalliseen tapaan. Pieni modernimpi seikka oli kiuas, joka olisi jatkuvalämmitteinen eikä kertalämmitteinen kuten aivan perinteinen puulämmitteinen kiuas olisi ollut. Nämä nyt olivat sellaisia pieniä yksityiskohtia, joista ei sen enempää.

Minäpä sitten kaivelemaan vanhoja talomme tontti- ja kaavoituskuvia ajatellen, että niistä soveltamalla saamme hyvin lupa-anomuksen tehtyä. Mikään tontilla tai sen ympäristössä ei ollut muuttunut yhtään. Otin siis tontista ja siinä olevien rakennusten piirustuksesta kopion. Sitten lisäsin oikeassa mittasuhteessa kuvaan suunnitellun saunan kaikkine mitta- ja etäisyystietoineen. Merkitsin huolellisesti jopa ilmansuunnat. Seuraavaksi tein mahdollisimman perusteellisen lupa-anomuksen, tosin vapaamuotoisen, josta kuitenkin ilmenivät kaikki vähänkin oleelliset tiedot. Vähä-älyisenä kuvittelin, että mennessämme Porin Rakennusvalvontavirastoon asiat lähtevät rullaamaan ihan rutiinilla. Niin sitä luulisi mutta virastothan on perustettu hankaloittamaan tavallisen ihmisen elämää. Tämän huomasimme, kun menimme viraston infoon jättämään anomuksen. Meitä katsottiin kuin väärään rakettiin eksyneitä marsilaisia! Miten voikin ihminen tuntea olevansa tyhmä noiden älymystöä edustavien virkamiesten joukossa. Siis neuvonnassa neuvottiin kuin ensiluokkalaista, että anomus jätetään käsittelijälle. Me sanoimme, että kyllä se meille sopii, voisitko ilmoittaa siitä jollekin heistä? Säälivän hymyn myötä meille kerrottiin, että eivät he varaa virkailijaa, vaan meidän pitää se tehdä itse soittamalla jonkun virkailijan puhelimeen. Hyvä, saimme listan nimiä ja numeroita (ihme kyllä) ja kaiken huipuksi vielä kerrottiin pari henkilöä, jotka ehkä ovat paikalla. Koska viraston puhelimet olivat kortilla, ryhdyimme siinä neuvonnan sohvalla käyttämään omaa kännykkää. Eipä niitä virkailijoita saanut kiinni, joten jouduimme lähtemään tyhjin toimin papereinemme kotiin.

Seuraavana päivänä saimme erään virkailijan kiinni ja jopa sovittua tapaamisesta, hienoa! Niin mekin luulimme marssiessamme virastoon. Kärsivällinen neuvontavirkailija käski mennä painamaan ovikelloa 10 metrin päässä. Me tyhmät menimme ja katselimme, missä se kilikello on. Ei näkynyt kuin kuluvalvontalaitteen näköinen näppäimistö? Taas kysymään neuvonnasta, missä se ovikello on? Nyt jo selvästi ärtynyt info-neiti kertoi, että juuri se oven vieressä oleva näppäimistö on ovikello, johon pitää laittaa juuri meidän virkailijan numero ja painaa P-painiketta. Virkailija vastaa ja avaa oven (toivottavasti). Nyt pääsimme muutaman päivän taistelun jälkeen jo virkailijan puheille ja jättämään anomuksemme, niinhän sitä luulisi. Tärkätty naishenkilö oli selvästi vaivautunut meidän omatekoisesta anomuksestamme ja kertoi, ettei mikään kelpaa. Teidän on ostettava uusi asemakaavakuvasta otettu kopio (70 euroa) ja täytettävä nämä 5 lomaketta. Varatkaa tämän jälkeen uusi aika! Järkyttyneinä otimme paperit vastaan saamatta selitystä saatikka ohjeita jatkoa varten. Meidän reaktiomme oli kaksijakoinen, vaimo väänsi itkua ja minä aloin nauraa. Minusta tuo toiminta oli kuin jostain halvasta sketsistä, joten väkisinkin nauratti.

Vääntäydyimme ulos ja totesimme yhdessä, että tässäkö tämä nyt oli. Ajattelimme jatkaa saman tien Puupoikiin ja iskeä paperit tiskiin ilmoittaen, että tämä oli tässä. Muutimme kuitenkin mieltämme ja ajattelimme nukkua yön yli. Aamulla lähdimme Puupoikien puheille hieman jo hengitys tasaantuneena. Siellä sitten ystävälliset ihmiset myötätuntoisina kertoivat, ettemme suinkaan olleet ainoat Rakennusvirastossa kaltoin kohdellut. Sieltä tuli myös hyvä neuvo, joka ratkaisi paljon. Meitä neuvottiin ottamaan yhteyttä arkkitehti Mäkiseen, joka oli ollut läheisessä yhteistyössä Puupoikien kanssa. Homma lähti rullaamaan nopeassa tahdissa Mäkisen kanssa. Hän lupasi hoitaa koko paperiruljanssin aina Rakennusvirastoon saakka. Kun palvelun hintakin oli kohtuullinen, olimme iloisia saamasta käänteestä.

Jo parin päivän päästä saimme lomakkeet allekirjoituksia varten ja valmiit kuvat samoin. Kuviin piti saada naapurien suostumus, joka hoidettiin pikavauhtia ja paperit takaisin Mäkiselle, joka toimitti ne Rakennusvirastoon.
Olimme todella iloisia voidessamme ryhtyä viimeinkin käytännön toimenpiteisiin ja aloittaa saunan pohjatyöt, kunnes tuli taas takapakkia. Me onnettomat emme olleet pyytäneet naapureilta suostumusta pieneen poikkeuslupaan, joka koski alueen kaavamääräystä. Olisi pitänyt erikseen ilmoittaa, että sauna on toinen lisärakennus asuinrakennuksen lisäksi. Sijoittelukuvasta näkyi asian olevan näin mutta siitä olisi pitänyt mainita erikseen!! Silloin alkoi minunkin hihat käryämään ja varasin asiaamme käsittelevältä virkailijalta ajan. Kysyin häneltä, luuleeko hän, että naapurimme ovat yhtä tyhmiä kuin hän, eikä tajua selvää kuvaa? No, eipä arvon virkailijarouva oikein osannut tähän vastata mutta sanoi heidän noudattavan vain lakia. Kun sitten paukautin, että rikkovatko ne kunnat, joissa ei olla näin pikkumaisia lakia, ei enää vastausta tullutkaan. Sanoin, että tässä ovat paperit takaisin ja minun osaltani asian käsittely loppuu tähän. Samalla sanoin ja jätin kirjallisen palautteenkin siitä, että on tyhmää palkata veronmaksajien rahoilla virkamiehiä, joiden pääasiallinen tehtävä on haitata tahallaan kaupunkilaisten elämää ja yritystoimintaa. Molemmat tuovat kosolti Porinkin kipeästi tarvitsemia tuloja. Ilmeisesti esitykseni oli sen verran vakavalla naamalla esitetty, että virkailija katsoi asian olevan selvä.

Koko rumba otti aikaa melkein kolme kuukautta. Niistä yksi päivä meni pohjatöihin ja kaksi päivää saunan toimitukseen ja pystytykseen. Valmiiden paperien käsittelyyn ei voinut kulua viittä minuuttia kauemmin leimoineen ja allekirjoituksineen. Rakennusluvan hinta oli 560 euroa mutta ehkä siinä oli mukana nopean toiminnan lisä. Ainakin oli nopean laskutuksen lisä, koska lasku oli päivätty kaksi viikkoa aikaisemmin kuin valitusaika oli mennyt umpeen ja lupapaperit hyväksyttynä kädessämme. Lopullisen luvan leimauksen teki neuvonnan virkailija, joka meitä kovasti ihmetytti, sillä olimme varautuneet ainakin viikon viiveeseen tässäkin asiassa.

Sen sijaan, että olisimme saaneet nauttia Kultahäitämme uudessa saunassa jo alkukesästä, vierähti ensimmäiset löylyt alkusyksyyn. Tosin lopputulos oli hieno, josta kiitos kaikille osapuolille Puupojista maalaustalkoihin osallistuneille.

Jos joku suunnittelee muuttoa Poriin, niin on viisasta varautua virkamiesten kiusantekoon ja siihen, että he pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin estämään hankkeesi. Poriin ei haluta uusia ihmisiä ja vanhatkin halutaan karkottaa. Edellä mainittu ei koske pakolaisia!
HYVÄT LUKIJAT, TÄMÄ TARINA ON TOSI!

EUROOPAN PAKOLAISET

PAKOLAISONGELMA!

 

Tänä vuonna on pakolaisongelma oikein todella räjähtänyt käsiin. Siinä mielessä tämä on Euroopan ja lähinnä EU.n kannalta katsoen vaikeaa, koska EU elää taloudellisesti historiansa vaikeinta aikaa. EU.lla on jo omasta takaa rajuja kustannusnousuja jäsenmaidensa ongelmien takia. Lisäksi maailmantalous rämpii omalta osaltaan ja vaikeuttaa EU.n vientiteollisuuden pärjäämistä.

 

En voi olla pohtimatta, että pakolaisryöppy on jotenkin alkanut näistä samoista syistä. Vaikka pakolaiset ovat lähtöisin juuri Lähi-Idästä, ei se välttämättä pois sulje myös sinne heijastuneita talousvaikutuksia. Tietysti alueella käydään erilaisia sotia joko virallisesti tai ei mutta ajatellaanpa, että sitä on tapahtunut vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Miksi juuri nyt siellä on turvattomampaa, herää kysymys? Pakolaisuutta nimittäisin tässä yhteydessä paremminkin kansainvaellukseksi, jollaista on ollut aikaisemminkin esimerkiksi Rooman imperiumin aikaan tuhoisin seurauksin. Uudet tulijat uusine moraali- ja tapakäsityksineen ovat tallanneet alleen alkuperäisväestön kulttuurin. Näin tapahtunut Amerikassakin, kun alkuperäisväestö käytännössä hävitettiin kokonaan. Henkiin jääneet jäivät "uudisasukkaiden" sorron alle.

 

Historiasta ei tällä kertaa tuon enempää, koska meillä on akuutti ongelma nyt pakolaisten kanssa. Tästä on tehty jotenkin tarkoituksella kulttuuriin liittyvä vastakkainasettelu ainakin Suomessa. Ongelma on kuitenkin paljon raadollisempi ja käytännönläheisempi. Meillä halutaan peittää taloudelliset kustannukset rasismin alle. On todella helppo syyttää pakolaisvastaisuus  rasismin ja fasismin viittaan. Et siis voisi missään olosuhteissa vastustaa hallitsematonta maahanmuuttoa leimaamatta samalla itseäsi. Voiko olla pahempaa lietsontaa kansanryhmää vastaan kuin tuollainen nimittely, joka on kyllä törkeyden huippu.

 

Ihmisille on tehtävä selväksi, että taloudellinen vastuu pakolaisista kaatuu tavallisille veronmaksajille. Jos lapsesi haluaa uuden älypuhelimen, on sinun sanottava, ettei se käy, koska pakolaislapsi on etusijalla. Vanhuksille täytyy kertoa, että hoitopaikkoja ei ole, koska kaikki paikat tarvitaan pakolaisille jne. Tällainen läpinäkyvyyshän on nyt juuri tavoitteena. Kun avustuksista puhutaan, saavat pakolaiset paremmat tulot kaikkine etuineen kuin  minimituloinen suomalainen. Jos pakolainen tulee väärin perustein Suomeen, häntä ei palauteta vaikka teko olisi tahallinen. Samoin menetellään lainrikkomuksen kohdalla. Näitä esimerkkejä on pilvin pimein.

 

Täällä Espanjassa ei, ainakaan vielä, toimita tuolla tavoin. Täällä ei automaattisesti anneta rahaa, vaan Espanjassa annetaan vain turvapaikka. Näin pitäisi Suomessakin tehdä. Ihmeelliseltä tuntuu, että pakolainen tulee läpi Euroopan Suomeen ennen kuin tuntee olonsa turvalliseksi. On meillä hieno maa vai olisiko sittenkin kysymys elintasopakolaisista, jotka hakevat vain ilmaista hyvinvointia muiden (tyhmien) kustannuksella. Jos tällainen totuus tekee kipeää, niin voi voi.

 

Ennen kuin tuomitsette kirjoitukseni, niin miettikääpä, onko tämä vihapuhetta? Jos on, niin kyllä on totuus ja sananvapaus mennyt huonoon jamaan. Toisaalta te, jotka tuomitsette minut, pistätte oman päänne pensaaseen, ettekä halua tunnustaa totuutta.

 

EU.lla on vain yksi mahdollisuus. Sen täytyy tarjota turvapaikka lähimmässä mahdollisessa paikassa. Tämän paikan maalle annetaan taloudellista tukea. Mieluummin paikan tulee olla saman kulttuurin piirissä kuten Saudi Arabiassa tai Turkissa. Pakolaisleireiltä voidaan hakea kiintiöpakolaisia, jos heillä on todettu pakolaisstatus. Omin päin Eurooppaan tulleet pitää käännyttää automaattisesti takaisin. Itse voitte nähdä, etteivät nämä ns. pakolaiset ole todellisia pakolaisia. Jos heillä on vielä varaa narista majapaikoista tai ruoasta, ollaan kyllä kaukana ihmisistä, jotka hakevat itselleen turvaa kotimaansa väkivallalta. Riittääkö muuten tuon toteamiseen pakolaisen oma sana ilman mitään todistetta. Kyllä on herkkäuskoista touhua.

 

On tietysti humaanisempaa auttaa paremmassa asemassa olevaa ulkomaalaista kuin kotimaan hädässä olevaa. Olenko ihan hakoteillä? Kommentoikaa!