Lahden doping-jupakan yhteydessä ja jälkeenkin ovat norjalaiset julistautuneet puhtaiksi urheilijoiksi. Puhtaudella en tässä sitä, että norjalaiset peseytyvät ahkerammin, vaikka voivathan he senkin tehdä. Peseytyminen ei kuitenkaan ole kiellettyä, ainakaan toistaiseksi.
Nyt sitten norjalaiset ovat ryhtyneet kilpasille Venäjän kanssa siinä, että kyllä heilläkin osataan. Venäjä tekee vain käryistä heihin kohdistuvan ajojahdin ja poliittisen pelin. Norjalaisilla on taas toinen taktiikka. He ovat kuin "kusi sukassa" aivan hiljaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lahden sotkun yhteydessä silloinen Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja Petäjä selvitteli ja pahoitteli asiaa naama punaisena. Norjalaisten käryjen yhteydessä ei ole kuulunut muuta kuin lääkärin muka ottama vastuu asiasta. Se on aivan yhtä naurettavaa kuin Vainion talkkarilta saama doping. Aino-Kaisa Saarinen toi näytille huulirasvan, jossa kiellettyä ainetta oli. Sokeakin näki selvän varoituksen, että kyseessä on kielletty doping aine. Täten ei Theresa Junghaugin kannata selitellä ja vetäytyä lääkärin selän taakse muka tietämättömänä.
Norjalaisilla alkaa näköjään ote lipsua, kun käryjä alkaa tapahtua. Hehän ovat olleet koko ajan tietoisia kielletyistä aineisto jo etukäteen, koska WADA.n johdossa on koko ajan norjalaisia. Tätä kautta norjalaiset ovat voineet varautua hyvissä ajoin tarkastuksiin.
Tosiasiassa norjalaiset ovat käyttäneet kiellettyjä aineita vähintään yhtä paljon kuin muutkin. Sen paljastaminen on olut vain työlästä erinomaisen peittelykyvyn ansiosta. Muutenhan ei voida selittää mitä ihmeellisimmistä syistä johtuvia poisjäämisiä kilpailuista tai niiden keskeyttämisillä. Näin on taattu rauha harjoittelu kiellettyjen aineiden vaikutuksen alaisena valmistauduttaessa kauden tärkeimpiin kilpailuihin. Maarit Björgenkin on saanut ihmeellisen oikeuden käyttää astmalääkettä, joka on kaikilta muilta kielletty dopingin takia. Vaikka astmaa ei edes olisi, on lääkkeen ottaminen sallittua, käsittämätöntä.
Ainoa asia, jolla norjalaiset saadaan ehkä ruotuun, on pistää heidät erityistarkkailuun kotimaassaankin koko ajan. Vaikka näin ei tehtäisi, tulemme näkemään jo tulevana kautena norjalaisten menestyksen taittuvan, koska nyt heitä ei päästetä kuin "koira veräjästä". Norjalaiset tukin uskaltavat tiukan tarkkailun alaisina riskeerata kuten aikaisemmin. Näinhän kävi suomalaisillekin Lahden kisojen jälkeen.
Ihmetellä täytyy, jos saadut rangaistukset ovat vielä paljon pienemmät kuin muilla.
tiistai 18. lokakuuta 2016
KEHITYSAPUA
Suomi on antanut jatkuvasti vuosittain kehitysapua kymmeniä miljoonia Valtion verorahoja. Tämä siitä huolimatta, että ulkomaista velkaa lisätään yli 5 mrd euroa joka vuosi. Tälle suuntaukselle ei ole loppua näkyvissä. Samalla Valtion menoja kansalaisten hyvinvoinnista leikataan raskaalla kädellä.
Presidentti Mauno Koivisto mainitsi Uudenvuoden puheessaan jo runsas parikymmentä vuotta sitten, ettei ole mitään järkeä ottaa velkaa ja lahjoittaa se muille. Tämä lausahdus oli jo tuolloin niin sopimaton, että siitä vaiettiin tyystin. Tänä päivänä tuollaiset puheet leimattaisiin jo "vihapuheeksi". Jos yksittäinen kansalainen ottaisi vaikka 100 000 euroa lainaa ja antaisi sen sitten jollekin kerjäläiselle, voisi odottaa valkopukuisten miesten hakevan hänet pikaisesti hoitoon tai, että hänet julistettaisi ainakin "oikeustoimikelvottomaksi".
Eilinen MOT ohjelma valotti kehitysavun raadollisuutta taas kerran, kun siinä kerrottiin koko Suomen Sambialle antaman kehitysavun maataloudelle menevän kokonaisuudessaan sikäläisen maatalousjärjestön johdon omaan käyttöön. Kun asia alkoi valjeta, tehtiin siitä erityistarkastus, joka vahvisti, että juuri näin oli käynyt. Siis kristallisoituna Suomen veronmaksajat antavat miljoonia euroja näille rosvoille. Säälittävintä oli, että Ulkoministeriön vastaavan virkamiehen mukaan oli kysymys vain joistain promilleista. Siis hänelle ei valjennut vielä virallisen tarkastuksen jälkeenkään, että korruptioon meni 2 milj. euroa, joka on 100 % maataloudelle annetusta tuesta. Suhteutettuna Suomen tasoon, olisi kysymys satojen miljoonien lahjoituksesta Sambian korruptioon. Suomen osuus on vain jäävuoren huippu koko kansainvälisestä kehitysavusta. Sambian viljelijäjärjestön suhtautuminen oli kyllä törkeyden huippu, kun puheenjohtaja esitti kirkkain silmin, ettei avustuksen antajilla ole mitään oikeutta tutkia, meneekö avustusta lainkaan oikeaan kohteeseen.
Sivuseikkana valkeni myös, että kansainvälisestä avusta menee melkoiset komissiot takaisin ulkomaille. Jos Suomen virkamiehet eivät tajua vieläkään asian oikeaa laitaa, niin voi olla vain kaksi syytä: joko he ovat tavattoman taitamattomia ja kyvyttömiä hoitamaan tehtäviään tai saavat jotain kautta taloudellista hyötyä tekemistään päätöksistä. Lukijan arvioitavaksi jätän, mikä on totuus näiden päätösten takana.
Yleisellä tasolla voidaan todeta, ettei tämä Sambian tapaus ole poikkeus vaan yleinen käytäntö varsinkin Afrikassa. Avustukset eivät käytännössä juuri koskaan mene apua tarvitseville. Avustukset menevät joko lahjotuille hallituksille ja virkamiehille tai aseelliset ryhmät rosvoavat ne. Viimeksi mainittu tapahtuu varsinkin silloin, kun on kysymys materiaaliavusta. Muistakaa, että se surkea ja nälkiintynyt lapsi ei apuasi saa kuin ani harvoin. Me tarkoitamme hyvää mutta on otettava huomioon, että jättisuurestakaan avusta ei käytännössä hyödy kuin säälimättömät rosvot, joille nälkiintynyt lapsi on vai keino saada itselleen rikkauksia.
Kun seuraavaksi kerätään apua Afrikan hätää kärsiville, on syytä muistaa, että parhaiten apu menee perille, kun se viedään koulutuksena tai kaivojen tms. rakentamisena. Tällöinkin pitää koko ajan valvoa avun antajien taholta, että apu todella menee oikeaan kohteeseen. Nyt pitäisi Suomen valtionkin ottaa kaikki nyt annettava kehitysapu pois ja aloittaa aivan uudelleen esittäminäni perustein. Se edellyttää, ettei vain anneta aineellista apua, vaan mennään tekemään vapaaehtoisesti työtä avustuskohteeseen. Avustajalle ei anneta muuta kuin matkat ja majoitus paikallisissa olosuhteissa sekä pari euroa päivässä ruokaan. Muu varustus pitää hankkia itse omin varoin. Tämä on oikeanlaista avustamista eikä turistimatkojen kustantamista, joita ollaan saatu seurata kaikkien hyväntekeväisyystempausten yhteydessä. Ei edes kuvausryhmäksi kelpaa paikallinen, vaan sekin tuodaan Suomesta. Montako Afrikan lasta koulutettaisi yhden tällaisen turistimatkan kustannuksella?
Presidentti Mauno Koivisto mainitsi Uudenvuoden puheessaan jo runsas parikymmentä vuotta sitten, ettei ole mitään järkeä ottaa velkaa ja lahjoittaa se muille. Tämä lausahdus oli jo tuolloin niin sopimaton, että siitä vaiettiin tyystin. Tänä päivänä tuollaiset puheet leimattaisiin jo "vihapuheeksi". Jos yksittäinen kansalainen ottaisi vaikka 100 000 euroa lainaa ja antaisi sen sitten jollekin kerjäläiselle, voisi odottaa valkopukuisten miesten hakevan hänet pikaisesti hoitoon tai, että hänet julistettaisi ainakin "oikeustoimikelvottomaksi".
Eilinen MOT ohjelma valotti kehitysavun raadollisuutta taas kerran, kun siinä kerrottiin koko Suomen Sambialle antaman kehitysavun maataloudelle menevän kokonaisuudessaan sikäläisen maatalousjärjestön johdon omaan käyttöön. Kun asia alkoi valjeta, tehtiin siitä erityistarkastus, joka vahvisti, että juuri näin oli käynyt. Siis kristallisoituna Suomen veronmaksajat antavat miljoonia euroja näille rosvoille. Säälittävintä oli, että Ulkoministeriön vastaavan virkamiehen mukaan oli kysymys vain joistain promilleista. Siis hänelle ei valjennut vielä virallisen tarkastuksen jälkeenkään, että korruptioon meni 2 milj. euroa, joka on 100 % maataloudelle annetusta tuesta. Suhteutettuna Suomen tasoon, olisi kysymys satojen miljoonien lahjoituksesta Sambian korruptioon. Suomen osuus on vain jäävuoren huippu koko kansainvälisestä kehitysavusta. Sambian viljelijäjärjestön suhtautuminen oli kyllä törkeyden huippu, kun puheenjohtaja esitti kirkkain silmin, ettei avustuksen antajilla ole mitään oikeutta tutkia, meneekö avustusta lainkaan oikeaan kohteeseen.
Sivuseikkana valkeni myös, että kansainvälisestä avusta menee melkoiset komissiot takaisin ulkomaille. Jos Suomen virkamiehet eivät tajua vieläkään asian oikeaa laitaa, niin voi olla vain kaksi syytä: joko he ovat tavattoman taitamattomia ja kyvyttömiä hoitamaan tehtäviään tai saavat jotain kautta taloudellista hyötyä tekemistään päätöksistä. Lukijan arvioitavaksi jätän, mikä on totuus näiden päätösten takana.
Yleisellä tasolla voidaan todeta, ettei tämä Sambian tapaus ole poikkeus vaan yleinen käytäntö varsinkin Afrikassa. Avustukset eivät käytännössä juuri koskaan mene apua tarvitseville. Avustukset menevät joko lahjotuille hallituksille ja virkamiehille tai aseelliset ryhmät rosvoavat ne. Viimeksi mainittu tapahtuu varsinkin silloin, kun on kysymys materiaaliavusta. Muistakaa, että se surkea ja nälkiintynyt lapsi ei apuasi saa kuin ani harvoin. Me tarkoitamme hyvää mutta on otettava huomioon, että jättisuurestakaan avusta ei käytännössä hyödy kuin säälimättömät rosvot, joille nälkiintynyt lapsi on vai keino saada itselleen rikkauksia.
Kun seuraavaksi kerätään apua Afrikan hätää kärsiville, on syytä muistaa, että parhaiten apu menee perille, kun se viedään koulutuksena tai kaivojen tms. rakentamisena. Tällöinkin pitää koko ajan valvoa avun antajien taholta, että apu todella menee oikeaan kohteeseen. Nyt pitäisi Suomen valtionkin ottaa kaikki nyt annettava kehitysapu pois ja aloittaa aivan uudelleen esittäminäni perustein. Se edellyttää, ettei vain anneta aineellista apua, vaan mennään tekemään vapaaehtoisesti työtä avustuskohteeseen. Avustajalle ei anneta muuta kuin matkat ja majoitus paikallisissa olosuhteissa sekä pari euroa päivässä ruokaan. Muu varustus pitää hankkia itse omin varoin. Tämä on oikeanlaista avustamista eikä turistimatkojen kustantamista, joita ollaan saatu seurata kaikkien hyväntekeväisyystempausten yhteydessä. Ei edes kuvausryhmäksi kelpaa paikallinen, vaan sekin tuodaan Suomesta. Montako Afrikan lasta koulutettaisi yhden tällaisen turistimatkan kustannuksella?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)