perjantai 28. helmikuuta 2014

VENÄLÄISTÄ RULETTIA

Ukrainan tilannetta on varmaan suurin osa ainakin eurooppalaisista seurannut viime päivinä jännittyneenä. Itsekin kiinnostuin siinä määrin, että katselin netistä vähän Ukrainan historiaakin. Se on ollut vaatimattomastikin sanoen värikäs. Venäjä on vuosisatojen aikana enemmän tai vähemmän ollut vaikuttavana tekijänä tuohon historiaan. Toki muitakin valtioita on ollut näissä kuviossa kuten eurooppalaisista maista Puola ja Liettua. Varhemmassa historiassa Ukrainaa pitivät hallussaan mongolit ja heidän johtajansa Tsingis Kaani. Useimmat näistä valloittajista ovat harjoittaneet melkoisia sortotoimia. Venäjä, kuten tunnettua, ei ole ollut mikään poikkeus.

Kun Nikita Hrutsev siirsi Krimin kuuluvaksi Ukrainaan, on se ollut suvereeni osa sitä myös Ukrainan uudelleen itsenäistyttyä. Venäjän politiikkaan on avoimesti kuulunut uhmamielisyys kaikkia niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka kohdistuvat venäläiseen väestöön. Ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri tuo väestön osa on. Venäjä on ilmoittanut, että se voi tarvittaessa ryhtyä sotilaallisiin toimenpiteisiin sellaista maata kohtaan, jonka kokee olevan uhaksi venäläisväestölle. Tästä syystä Virossakin ollaan oltu uusi itsenäisyysaika vähän kieli keskellä suuta, ettei liiaksi loukata venäläisiä. Pieniltä selkkauksilta ei ole vältyttykään tässä 25 vuoden  aikana. Mutta kyllä Venäjänkin täytyy vähän harkita montako kiloa punttisalilla nousee, ennen kuin alkaa liikaa "kalistella sapeleja" minkä tahansa maan kanssa. Espanjassakin on runsaasti venäläisiä, joista suurin osa on sopeutunut hyvin tänne mutta joukossa on näkynyt myös runsaasti votkaa kittaavia räyhääjiä. Tällaiselle toiminnalle on pistettävä piste yhteisellä päätöksellä EU.ssa.

Venäjä voisi esimerkillisellä toiminnallaan aloittaa kansalaisten aseman puolustamisen omasta maastaan. Runsaimmat julmuudet ja muut toimenpiteet tapahtuvat juuri Venäjällä. Mielenkiinnolla seuraamme muualla Euroopassa, miten nämä korjataan. On ymmärrettävää, että monet venäläiset juuri noista syistä muuttavat pois Venäjältä.

Ukrainan ja muidenkin maiden kohdalla on venäläistenkin tunnustettava niiden suvereniteetti. Kansainvälisesti on YK etunenässä valvottava, että näin tapahtuu. Asevoimin tapahtuva voimapolitiikka ei saa olla mahdollista nykymaailmassa.

Euroopan Unionissa on alettava voimakkaasti rajoittamaan ensinnäkin venäläisten muuttoa EU.n alueelle ja varsinkin heidän mahdollisuuksiaan ostaa yrityksiä ja kiinteistöjä täältä. Unionin on pikaisesti ryhdyttävä säätämään näihin liittyvää lainsäädäntöä. Suomessakin on luvattoman paljon annettu siirtyä maa-alueita ja muita kiinteistöjä venäläisille. Nämä juuri antavat jatkossa aiheen Venäjän pullistelulle ja uhkailuille muita maita kohtaan. Venäjähän ei anna muiden maiden kansalaisten ostaa ja omistaa vapaasti vastaavaa omaisuutta siellä.

Tosi asia on, että mitä vaikeammaksi tilanne taloudellisesti ja muutenkin Venäjälle muodostuu, sen johto hakee syntipukkeja Venäjän ulkopuolelta. Levottomuudetkin, jotka tapahtuvat Venäjällä, ovat aina muka muiden maiden syytä. Ukrainan mielenosoituksetkin aiheutuvat kuulemma Länsi-maista. En kyllä tiedä uskooko tuollaista lööperiä edes venäläiset saati muut.

Venäjän pitäisi vähän ajatella, että ei pitäisi rähjätä tänään, kun huomenna jo pyydetään apua muilta.

tiistai 25. helmikuuta 2014

KILPAILUKYKY/ELÄKEIKÄ

Suomen hallitus pestasi sitten oppositionkin tukemaan surkeasti epäonnistunutta talouspolitiikkaansa. Opposition edustajat eivät tajunneet, että suostumalla yhteisen pöydän ääreen, he samalla hyväksyivät jo tehdyt sekä tulevat päätökset. Eduskunnassa puheiden pitäminen ei auta.

Raimo Sailas on ruotinut Hallituksen toimia kovin sanoin mutta Pääministeri Katainen vain hymistelee, että antaa pojan puhua. Katainen ei huomaa, että hän on pelkkä noviisi Sailakseen ja moneen muuhunkin verrattuna. Onhan selvää, että eivät ministerit tiedä ja osaa tehdä läheskään aina oikeita ratkaisuja. Ymmärrys hoi, äly älä jätä, sanottiin ennen. Hallituksella pitäisi olla sen verran älliä, että ymmärtää kysyä viisaammilta, jos oma äly ei riitä. Suomessa on useita talousalan virtuooseja, jotka voisivat auttaa tässä vaikeassa tilanteessa mutta, kun ei haluta, kyetä tai molempia, kysyä!

Tuohon vakioaiheeseen ELÄKEIKÄ törmätään tämän tästä. Suomen talouden pelastajaksi on keksitty korotettu eläkeikä. Tässä keskustelussa unohtuvat sellaiset tosiasiat kuin työkyky, työvuodet ja monet muut. Jos raskaassa fyysisessä työssä työkyky alenee 40 työvuoden jälkeen jo 60-vuotiaana, pitäisi kai tuo asia huomioida. Eräs virkanainen totesi, että kyllähän esimerkiksi tehdastyössä olevat tekevät raskasta työtä ja tulevat työkyvyttömiksi 2-4 kertaa useammin kuin toimistotyössä. Samalla tämä naishenkilö kyllä totesi, että toimistohenkilönkin työn rasitus on yhtä suuri kuin keskeytymässä kolmivuorotyössä. Näillä toimihenkilöillä kun saattaa olla esimerkiksi pitkiä ulkomaan matkoja, jotka rasittavat samassa mitassa. Luulenpa, ettei ko. henkilö ole edes nähnyt kolmivuorotyöläistä saatikka -työtä.

Kyllä eläkeuudistuksiin voidaan mennä, sehän on selvää. Lähdetään siitä liikkeelle, että pitää olla 40 työvuotta täynnä, ennen kuin voi päästä vanhuuseläkkeelle. Silloin ollaan tienattu jo todennäköisesti tuleva eläkekertymä. Jos näitä työvuosia ei tule täyteen, eikä joudu työkyvyttömäksi, ei eläkekertymäkään täyty. Jos näin tehdään, pyrkivät pitkään opiskelevatkin automaattisesti nopeasti ansiotyöhön.

Työsuhdeturva on kääntynyt itseään vastaan. Se on aikoinaan tehty nimensä mukaisesti turvaksi työnantajien mielivaltaa vastaan. Nyt nuoret työikäiset pitävät toimeentulotukea itsestään selvyytenä. Jos on terve työkykyinen nuori aikuinen, joka ei enää opiskele, on työvelvoite ehdoton. Sellainen "paskaduuni" mentaliteetti on ehdottomasti haudattava. Kaikki rehellinen työ on arvostettavaa mutta laiskana norkoilu ei. Jos työ ei kelpaa, niin rahaakaan ei tule. Suomessakin on tekemättömiä töitä vaikka kuinka paljon. Aikoinaan kolmekymmentä-luvulla oli työttömille järjestetty "topparoikkia", joissa tehtiin mm. ratatöitä. Kyllä nykyäänkin riittäisi yhteiskunnallisen infrastruktuurin rakentamisessa hommia. Jos työkykyinen jää työstä pois omasta syystään, pitää asettaa kovat karenssit avustuksiin. Ylikouluttautuminen ei saa olla este työllistymiselle. Jos joku ei tee työtä elämisekseen, tekee joku muu sen. Onko veronmaksajilla velvollisuus elättää tällaisia luusereita?

Vientikilpailukyvystä puhutaan paljon mutta onko ajateltu, mistä johtuvat Suomen suuremmat työvoimakustannukset kilpailijamaihin verrattuna? Jos verrataan palkansaajien ostovoimaa muihin kilpailijamaihin verrattuna, on Suomi aivan häntäpäässä. Eläminen Suomessa maksaa aivan järjettömästi. Varsinkin elintarvikkeet ja muut päivittäistavarat ovat niin kalliita, että hirvittää. Tämä johtuu näiden tuotteiden onnettomasta kilpailutilanteesta. Kaksi ryhmittymää kiskovat kuluttajilta häikäilemättä, mitä irti saavat. Mikä sitten avuksi? Jos kunnollista kilpailua synny ja markkinatalous pelaa, on ainoana mahdollisuutena hintasäännöstely! On esitetty palkkojen alentamista viidellä prosentilla. Hyvä mutta samalla voitaisi jäädyttää palkat sekä elintarvikkeet esim. kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Siitä sitä kilpailukykyä syntyisi. Kaikki muutkin hinnat ja etenkin verot samoin em. tasolle. Lääkkeiden hinnat ovat moninkertaiset muuhun Eurooppaan verrattuna. Mitäpä, jos nekin määrätään Euroopan keskihintatasolle. Minulle tuli verenpainelääke, jonka apteekkihinta ilman korvauksia on kahdeksan kertaa korkeampi Suomessa kuin Espanjassa. Kysymyksessä on saman valmistajan sama lääke, jossa sama määrä ja pitoisuus. Mitenkäs tämän perustelet, et mitenkään. Valtion menoja ajatellen, menee satoja miljoonia ahneille apteekeille ylimääräisinä Kela-korvauksina.

Sitten vielä omana asianaan kuntien työsuhdeturva kuntaliitosten yhteydessä. Eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun annetaan VIIDEN (5) VUODEN irtisanomissuoja kuntaliitoksen jälkeen! Siis mitään merkitystä ei ole sillä, onko järkevää työtä tai ei, ainoastaan palkkalistoilla olo on pakollista. Jos yksityisessä yrityksessä meneteltäisi samalla tavalla fuusion jälkeen, ei siitä tulisi mitään. Varsinainen yhdistämisen hyöty valuisi hukkaan. Kun kuntatalous on kuralla, ei pitäisi pohdiskella täysin järjettömiä ratkaisuja. Siis ensimmäinen homma jo tänä vuonna ja kiireellisenä, irtisanomissuoja samalle tasolle kuin yksityisellä sektorilla!

Kokoomuksen hellimä harmaa talous (talousrikollisuus) kuriin paljon kovemmin menetelmin. Rehellinen työntekijä tai yrittäjä ei siitä kärsi, päinvastoin. VVM.n mukaan varovastikin arvioiden menee valtiolta 4-5 Mrd euroa vuodessa hukkaan. Todellisuudessa luku lienee paljon suurempi. Hyvin koulutettuja taloustutkijoita voisi palkata provikka-palkalla pistämään nämä hemmot kiikkiin. Siis tutkijoille peruspakan lisäksi hyvät bonukset, niin kaikki paitsi rikolliset voittavat. Tarvittaessa lisää seuraavassa jaksossa.

perjantai 21. helmikuuta 2014

SATEENKAARIAVIOLIITTO

Kaikenlaisia omituisia keksintöjä tehdään, kun halutaan häivyttää joidenkin asioiden todellinen tausta. Tällaisia ovat jälleen esiin nousseet homokeskustelut ja Suomenkin Eduskuntaan tuotu kansalaisaloite. Tässä aloitteessahan pyritään saamaan avioliitto-oikeus samaa sukupuolta olevien kesken muka ihmisten tasa-arvoisuuteen vedoten.

Tarkastellaan vähän homoseksuaalisuuden historiaa. Ensinnäkin homous oli tuhansia vuosia rikos, josta tuomittiin jopa kuolemaan. Tästä huomataan kuinka vakavasta asiasta on oikeastaan kysymys. Sitten länsimainen kulttuuri keksi hienosti, että homous onkin sairaus, josta ei voidakaan tuomita, vaan laitetaan tällaiset ihmiset hoitoon. Viimeisenä ollaan todettu, että ei se ole sairauskaan, vaan ainoastaan synti. Niin kuin synti olisi jotenkin hyväksyttävissä oleva asia. Ne, jotka eivät usko Raamattuun, voivat tietenkin tehdä sen määräysten vastaisesti mutta he vaativat myös uskovia tekevän samoin. Uskovat eivät saa siis suhtautua homoseksuaalisuuteen syntinä, koska se on tasa-arvoa ja ihmisyyttä loukkaavaa! Eduskuntakaan ei voi samoin perustein estää homoliittoja.

Koulussa aikoinaan opetettiin eläinlajeista, että kaikkein alkeellisimmat lajit lisääntyvät suvuttomasti eli ovat kaksineuvoisia. Näihinkö lajeihin homot haluavat itsensä rinnastaa. Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että Jumalalle on kauhistus, jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan. Monissa Raamatun kohdissa puhutaan "miehimyksistä", joilla tarkoitetaan juuri homoja. Samoin mainitaan, miehen hekumallisesta syttymisestä mieheen ja naisen naiseen. Nämä kaikki ovat syntiä ja niistä tulee pyrkiä eroon. Siis homoseksuaalisuudesta tulee pyrkiä eroon, eikä yrittää saada homouden vastustajia hyväksymään sitä.

Timo Soini on aivan oikeassa siinä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Onko tarkoituksena vain lisääntyminen, on heidän oma asiansa mutta alkuperäinen tarkoitus on, että aviollisen liiton kautta saatetaan uudet sukupolvet maailmaan. Kaikki eivät saa lapsia ja silloin on avioparilla mahdollisuus esimerkiksi adoptioon. Adoptio on hyvin monien lajien käyttämä keino estää jälkikasvua tuhoutumasta. Se ei siis ole luonnon vastaista.

Joku vuosi sitten oli Eurovaalien jälkeen muodostettavaan EU.n komissioon pyrkimässä italialainen ehdokas talouskomissaariksi. Hänen ehdokkuutensa kuitenkin estettiin, kun hän katolisena uskovaisena oli julistanut homoseksuaalisuuden synniksi. Homojen mielestä ei ole ihmisoikeusloukkaus estää tuollainen virka, kun oli pelkästä mielipiteestä kysymys. Kyseisen henkilön uskonnollisella vakaumuksella ei ollut mitään merkitystä.

Toki syntejä on monenlaisia ja ne kaikki ovat tuomittavia. Oikeastaan vain homous halutaan sellaiseksi, joka pitää hyväksyä. Seksuaaliseen suuntautumiseen (varsinainen sanahirviö) pitää suhtautua hyväksyvästi, vaikka tietää sen vääräksi. Jatkossa pitää hyväksyä moniavioisuus, pedifilia, eläimiin sekaantuminen jne. Pitäähän ihmisten saada noudattaa vapaasti seksuaalisia mieltymyksiään.

Raamatussa on esimerkkejä Jumalan vihasta sellaisia kohtaan, jotka kulkevat vain hillittömästi himojensa vietävänä. Loot ei aikoinaan löytänyt Sodomasta edes muutamaa hurskasta, joiden perusteella Jumala olisi pelastanut kaupungin.

Koettelemukset ovat opettaneet ihmisiä ja kansakuntia toimimaan oikein. Me voimme kyllä toimia oikein silloinkin, kun ei näitä koettelemuksia ole, vai voimmeko?

maanantai 17. helmikuuta 2014

LISÄÄ MEIDÄN COSTA BLANCASTA

Nyt sitten selvisi, että olin aivan oikeassa, että ei ollut tarkoituskaan jatkaa MEIDÄN COSTA BLANCAN julkaisua, vaan saada minut sivuun ja perustaa uusi lehti!

Miksi tämäkin asia piti hoitaa hämärästi? Miksi missään vaiheessa Kuparinen ei sanonut olevansa tyytymätön toimintatapaani? Nyt sitten otettiin se kolmas osapuoli mukaan ja varmuuden vuoksi myös lehdelle uusi nimi ja logo. Oli todella mielenkiintoista, ettei Kuparinen taaskaan keksinyt nimeä itse, vaan hän omi keksimäni nimen. Tai saattoihan se olla sattuma, vaikkakin tosi erikoinen sellainen. Nimen kavalsi joku niistä parista ihmisestä, joille siitä kerroin ja Kuparinen käytti tietysti tilaisuuden hyväkseen.

Aikaisemmasta lehden historiasta vielä sen verran, että vaikka olin vastaava päätoimittaja ja vastasin siis lain edessä koko lehden sisällöstä, ei minulla ollut pääsyä lehtemme sähköpostiin, josta olisin voinut etukäteen tarkistaa tulevia tekstejä. Kuparinen lähetti sitten vain valmiiksi taitetut sivut mutta ei niitäkään kaikkia. Käytännössä vaikutusmahdollisuuteni lehden sisältöön olivat vähäiset.

Kun Kuparisen kanssa tehtyyn yhteiseen sopimukseen kuului, että uusi perustettava yhtiö saa lehden haltuunsa 1.2.2014, niin tuntuu oudolta, että sama lehti uudella nimellä tulee Kupariselta ulos jo runsaan kahden viikon päästä määräajasta. Ei voida millään selittää, että häneltä syntyy tuollainen työ noin nopeasti. Lisäksi tuntuu merkilliseltä, että Kuparinen juuri työmäärään vedoten vetäytyi lehden teosta. Tosin uudessa lehdessä ei mainita lehden tekijöistä mitään mutta kukaan muu ei tee samanlaista taittoa kuin Kuparinen. Muutenkin sopii kuvaan hyvin taas sammutetuin lyhdyin ajaminen, jossa hän ei näy mitenkään. Lehden kustantajaakaan ei enää mainita. Mikähän se mahtaa olla? Virallinen puoli näyttää ontuvan pahan kerran.

Kuparinen oli viime Joulun aikaan Torreviejassa käymässä ja sovimme useaan otteeseen tapaamisesta, kun meillä kerran oli yhteinen projekti. Aikaa ei hänellä ei kuitenkaan millään riittävän yhteiseen palaveriin. Syy alkaa olla nyt selvä. Kuparinen tapasi useasti tytärtään omienkin sanojensa mukaan mutta tuollaisena perhetapaamisena. Todellisuudessa tehtiin juuri epäilemäni komplaus ja siloitettiin tietä uudelle lehdelle. Uusi vt.päätoimittaja Aulikki Mäkinen oli tietysti myös kuvioissa mukana ja hänen kanssaan sovittiin myös tehtävien siirrosta. Aulikki onkin ainoa uudessa lehdessä mainittu vastuutaho! Onpa todella kevyt organisaatio, jos joku uskoo siihen. Härskiä välistävetoa osoitti myös se, että Kuparinen pyysi itselleen edelleen kirjoituksia jo viime vuoden puolella ja koko kuluneen tammikuun, vaikka samalla pelasi uutta lehtiyhtiötä ulos puheistaan huolimatta. Nämä asiat ovat dokumentoituneena minun lisäkseni muutamalla muullakin henkilöllä.

Yhteisenä sopimuksena Kuparisen kanssa päädyimme antamaan hänelle oikeuden saada takaisin lehtemme julkaisuoikeus vastikkeetta, jos lehden julkaisu lopetetaan ennen 30.6.2016. Tämä oli jo melkoinen myönnytys ajatellen uusia sijoittajia ja heidän yritysriskiään. Heillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta korvausta sijoitukselleen, mikä on jo vaikea hyväksyä. Siihen oltiin kuitenkin suostumassa. Ylimääräisenä vaatimuksena tuli Kupariselta täsmennys. "Mikäli lehti ko. päivämäärään mennessä on jäänyt ilmestymättä kuuden kuukauden ajan paperiversiona normaalilaajuisena ja normaalipainoksena, katsotaan se lehden lopettamiseksi". Herää kysymys, mikä on "normaalilaajuinen" ja "normaalipainos" ja kuka ne määrittelee? Jos sen määrittelee Kuparinen, niin käytännössä hän saa lehden milloin tahansa takaisin itselleen. Ei tällaiseen liiketoimintaan voi kukaan suostua, mikä lienee ollut tarkoituskin.

Aivan uutena vaatimuksena tuli se, että "mikäli uusi kustannusyhtiö myy lehden julkaisuoikeuden kolmannelle osapuolelle aikavälillä 1.7.2016-31.12.2018, saa Kuparinen 50% kauppahinnasta. Kauppahinnan tulee kaupantekohetkellä olla julkaisuoikeuden goodwill-arvon mukainen". "Julkaisuoikeutta ei saa myydä tai muullakaan tavoin luovuttaa kolmannelle osapuolelle ennen 1.7.2016". Käytännössä hän rikkoi itse juuri tuota sopimuksen kohtaa, vaikka muuttikin lehden nimeä. Todellisuudessa liiketoiminta jatkuu samanlaisena. Lain mukainen kai tuo on mutta moraalisesti täysin mätä.

"Lehden julkaisuoikeutta ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle muulla tavoin kuin kaupalla ennen 31.12.2018. Julkaisuoikeutta ei siten voi antaa vuokralle, lainata tai muulla tavoin luovuttaa edelleen tilapäisesti tai pysyvästi".

"Kaikki mikä koskee edellä lehteä ja julkaisusopimusta, koskee samoin myös lehden Lehtiluukku-sopimusta".
"Kuparisella on optio tulla myöhemmin uuden kustannusyhtiön osakkaaksi".

Lisäyksenä tuli vielä: "Kupariselle lähetetään maksutta Suomeen postitse jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen yksi lehti 31.12.2014 saakka".
"Kupariselle lähetetään uuden julkaisuyhtiön yhtiökokousten pöytäkirjat ja muut tiedotteet".

Edellä olevissa kappaleissa olevat sitaatit ovat suoria lainauksia Kuparisen teksteistä. Tästä lukijani huomaat varmaan, kuinka vähän hän halusi todellisuudessa luovuttaa lehden julkaisua muille. Vaikka Kuparinen on väitteistään huolimatta korjannut seitsemän vuoden ajalta kaiken taloudellisen hyödyn, on hänellä otsaa vaatia aivan vieraalta yhtiöltä etua, joka ei hänelle kuulu. Toisaalta eihän mitkään osakkaat voi tuollaista hyväksyä.

Sarjassamme outoja kannanottoja Kuparisen taholta on ollut maininnat, että lehden lopettamisen syyt ovat olleet "toimitukselliset erimielisyydet". Näistä erimielisyyksistä hän ei ole minulle koskaan hiiskahtanutkaan. Vaikka Kuparinen tiesi "lopettavansa" lehden julkaisun ja tekemisen 2013 loppuun mennessä, on hän pyytänyt edelleen kirjoituksia lehteen, miksi jos hän ei enää julkaise lehteä? Tuollainen pelleily harmittaa, kun minäkin aivan vakavalla mielellä yritin saada uusia ihmisiä mukaan lehden julkaisuun. Olisi ollut edes sen verran reilu, että olisi kylmästi ilmoittanut, ettei luovuta lehteä.

Esitin itsekin, että alamme julkaista kokonaan uutta lehteä mutta ongelmana oli, ettei meillä tosiaankaan ollut kuin muutaman kirjoittajan yhteystiedot, eikä ennen kaikkea pääsyä lehden sähköpostiin. Niiden tietojen korvaaminen olisi ollut taas aikaa vievää ja hankalaa. Kuparinenhan vahti juuri noita tärkeitä tietoja kuin "kettu jaaran munia".

Tarvittaessa jatkan blogissani tämänkin asian käsittelyä mutta siirryn muuten jo uusien juttujen pariin.