Nyt sitten selvisi, että olin aivan oikeassa, että ei ollut tarkoituskaan jatkaa MEIDÄN COSTA BLANCAN julkaisua, vaan saada minut sivuun ja perustaa uusi lehti!
Miksi tämäkin asia piti hoitaa hämärästi? Miksi missään vaiheessa Kuparinen ei sanonut olevansa tyytymätön toimintatapaani? Nyt sitten otettiin se kolmas osapuoli mukaan ja varmuuden vuoksi myös lehdelle uusi nimi ja logo. Oli todella mielenkiintoista, ettei Kuparinen taaskaan keksinyt nimeä itse, vaan hän omi keksimäni nimen. Tai saattoihan se olla sattuma, vaikkakin tosi erikoinen sellainen. Nimen kavalsi joku niistä parista ihmisestä, joille siitä kerroin ja Kuparinen käytti tietysti tilaisuuden hyväkseen.
Aikaisemmasta lehden historiasta vielä sen verran, että vaikka olin vastaava päätoimittaja ja vastasin siis lain edessä koko lehden sisällöstä, ei minulla ollut pääsyä lehtemme sähköpostiin, josta olisin voinut etukäteen tarkistaa tulevia tekstejä. Kuparinen lähetti sitten vain valmiiksi taitetut sivut mutta ei niitäkään kaikkia. Käytännössä vaikutusmahdollisuuteni lehden sisältöön olivat vähäiset.
Kun Kuparisen kanssa tehtyyn yhteiseen sopimukseen kuului, että uusi perustettava yhtiö saa lehden haltuunsa 1.2.2014, niin tuntuu oudolta, että sama lehti uudella nimellä tulee Kupariselta ulos jo runsaan kahden viikon päästä määräajasta. Ei voida millään selittää, että häneltä syntyy tuollainen työ noin nopeasti. Lisäksi tuntuu merkilliseltä, että Kuparinen juuri työmäärään vedoten vetäytyi lehden teosta. Tosin uudessa lehdessä ei mainita lehden tekijöistä mitään mutta kukaan muu ei tee samanlaista taittoa kuin Kuparinen. Muutenkin sopii kuvaan hyvin taas sammutetuin lyhdyin ajaminen, jossa hän ei näy mitenkään. Lehden kustantajaakaan ei enää mainita. Mikähän se mahtaa olla? Virallinen puoli näyttää ontuvan pahan kerran.
Kuparinen oli viime Joulun aikaan Torreviejassa käymässä ja sovimme useaan otteeseen tapaamisesta, kun meillä kerran oli yhteinen projekti. Aikaa ei hänellä ei kuitenkaan millään riittävän yhteiseen palaveriin. Syy alkaa olla nyt selvä. Kuparinen tapasi useasti tytärtään omienkin sanojensa mukaan mutta tuollaisena perhetapaamisena. Todellisuudessa tehtiin juuri epäilemäni komplaus ja siloitettiin tietä uudelle lehdelle. Uusi vt.päätoimittaja Aulikki Mäkinen oli tietysti myös kuvioissa mukana ja hänen kanssaan sovittiin myös tehtävien siirrosta. Aulikki onkin ainoa uudessa lehdessä mainittu vastuutaho! Onpa todella kevyt organisaatio, jos joku uskoo siihen. Härskiä välistävetoa osoitti myös se, että Kuparinen pyysi itselleen edelleen kirjoituksia jo viime vuoden puolella ja koko kuluneen tammikuun, vaikka samalla pelasi uutta lehtiyhtiötä ulos puheistaan huolimatta. Nämä asiat ovat dokumentoituneena minun lisäkseni muutamalla muullakin henkilöllä.
Yhteisenä sopimuksena Kuparisen kanssa päädyimme antamaan hänelle oikeuden saada takaisin lehtemme julkaisuoikeus vastikkeetta, jos lehden julkaisu lopetetaan ennen 30.6.2016. Tämä oli jo melkoinen myönnytys ajatellen uusia sijoittajia ja heidän yritysriskiään. Heillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta korvausta sijoitukselleen, mikä on jo vaikea hyväksyä. Siihen oltiin kuitenkin suostumassa. Ylimääräisenä vaatimuksena tuli Kupariselta täsmennys. "Mikäli lehti ko. päivämäärään mennessä on jäänyt ilmestymättä kuuden kuukauden ajan paperiversiona normaalilaajuisena ja normaalipainoksena, katsotaan se lehden lopettamiseksi". Herää kysymys, mikä on "normaalilaajuinen" ja "normaalipainos" ja kuka ne määrittelee? Jos sen määrittelee Kuparinen, niin käytännössä hän saa lehden milloin tahansa takaisin itselleen. Ei tällaiseen liiketoimintaan voi kukaan suostua, mikä lienee ollut tarkoituskin.
Aivan uutena vaatimuksena tuli se, että "mikäli uusi kustannusyhtiö myy lehden julkaisuoikeuden kolmannelle osapuolelle aikavälillä 1.7.2016-31.12.2018, saa Kuparinen 50% kauppahinnasta. Kauppahinnan tulee kaupantekohetkellä olla julkaisuoikeuden goodwill-arvon mukainen". "Julkaisuoikeutta ei saa myydä tai muullakaan tavoin luovuttaa kolmannelle osapuolelle ennen 1.7.2016". Käytännössä hän rikkoi itse juuri tuota sopimuksen kohtaa, vaikka muuttikin lehden nimeä. Todellisuudessa liiketoiminta jatkuu samanlaisena. Lain mukainen kai tuo on mutta moraalisesti täysin mätä.
"Lehden julkaisuoikeutta ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle muulla tavoin kuin kaupalla ennen 31.12.2018. Julkaisuoikeutta ei siten voi antaa vuokralle, lainata tai muulla tavoin luovuttaa edelleen tilapäisesti tai pysyvästi".
"Kaikki mikä koskee edellä lehteä ja julkaisusopimusta, koskee samoin myös lehden Lehtiluukku-sopimusta".
"Kuparisella on optio tulla myöhemmin uuden kustannusyhtiön osakkaaksi".
Lisäyksenä tuli vielä: "Kupariselle lähetetään maksutta Suomeen postitse jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen yksi lehti 31.12.2014 saakka".
"Kupariselle lähetetään uuden julkaisuyhtiön yhtiökokousten pöytäkirjat ja muut tiedotteet".
Edellä olevissa kappaleissa olevat sitaatit ovat suoria lainauksia Kuparisen teksteistä. Tästä lukijani huomaat varmaan, kuinka vähän hän halusi todellisuudessa luovuttaa lehden julkaisua muille. Vaikka Kuparinen on väitteistään huolimatta korjannut seitsemän vuoden ajalta kaiken taloudellisen hyödyn, on hänellä otsaa vaatia aivan vieraalta yhtiöltä etua, joka ei hänelle kuulu. Toisaalta eihän mitkään osakkaat voi tuollaista hyväksyä.
Sarjassamme outoja kannanottoja Kuparisen taholta on ollut maininnat, että lehden lopettamisen syyt ovat olleet "toimitukselliset erimielisyydet". Näistä erimielisyyksistä hän ei ole minulle koskaan hiiskahtanutkaan. Vaikka Kuparinen tiesi "lopettavansa" lehden julkaisun ja tekemisen 2013 loppuun mennessä, on hän pyytänyt edelleen kirjoituksia lehteen, miksi jos hän ei enää julkaise lehteä? Tuollainen pelleily harmittaa, kun minäkin aivan vakavalla mielellä yritin saada uusia ihmisiä mukaan lehden julkaisuun. Olisi ollut edes sen verran reilu, että olisi kylmästi ilmoittanut, ettei luovuta lehteä.
Esitin itsekin, että alamme julkaista kokonaan uutta lehteä mutta ongelmana oli, ettei meillä tosiaankaan ollut kuin muutaman kirjoittajan yhteystiedot, eikä ennen kaikkea pääsyä lehden sähköpostiin. Niiden tietojen korvaaminen olisi ollut taas aikaa vievää ja hankalaa. Kuparinenhan vahti juuri noita tärkeitä tietoja kuin "kettu jaaran munia".
Tarvittaessa jatkan blogissani tämänkin asian käsittelyä mutta siirryn muuten jo uusien juttujen pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti