SUHISEE

Vanhan romaanin nimenä ja taisi olla elokuvankin oli Kaislikossa suhisee. Nyt en kuitenkaan aio ryhtyä sen paremmin elokuva- kuin kirjallisuusarvostelijaksikaan. Ei silti, ettenkö siihen pystyisi, vaan siksi, ettei se nyt sovi tämän kirjoituksen henkeen ja asiayhteyteen.

Juha Wat Vainio lauleskeli aikoinaan Oi jospa saisin nastahampaan takaisin. Nyt aletaan päästä jo lähelle tämän päivän aihetta. Minulle kävi nimittäin niin, että kahden etuhampaan kruunu irtosi huomattava määrä omaakin hammasta mukanaan. Alkujärkytyksestä toivuttuani, soitin Porin kunnallisen hammashoidon ajanvaraukseen ja sainkin ajan jo parin päivän päähän. Tämä lääkäri oli erikoistunut implantti- yms. hammashoitoihin. Akuuttia apua en saanut mutta lähetteen hammashygieenikolle ja lääkärille perusteelliseen hammaskartoitukseen. Hygieenikolla selvisi, että hampaani olivat perusteellisen hoidon tarpeessa ja toisen hampaan juuressa tulehduspesäke. Tätä varten uusi lääkärissä käynti taas parin päivän päähän hampaan poistoa varten. Siinä sitten aluksi tukeva antibioottiannos puoli tuntia ennen toimenpidettä. Nuorehko ja kevytrakenteinenkin lääkäri alkoi hommiin ja minä itsekseni pohdiskelin, onko noin heiveröisen oloisesta lääkäristä aika fyysiseen ja rankkaan suoritukseen. Epäilyni oli turhaa, sillä kyllähän työ sujui tosi mallikkaasti. Tikin ompeleen saatuani laitettiin hampaiden väliin vielä muhkea sideharsotollo ja ei kun kotiin. Vielä apteekista penisilliini kuuri viideksi päiväksi, niin siinähän tämä tällä kertaa. Särky oli kyllä melko mojovaa loppupäivänä mutta se nyt ei paljon huolestuttanut, kun mietin hoidon jatkoa. Ehdin jo tähän mennessä kyselemäänkin eri vaihtoehtoja. Implantit tiesin jo entuudestaan hirmu kalliiksi mutta oli ainakin pari muutakin hoitomahdollisuutta.

Implantit maksavat 1500 eurosta ylöspäin kappaleelta. Osaproteesi, joka poistetaan yön ajaksi ei ole juuri halvempi eikä myöskään silta, joka sementoidaan paikalleen ja jää siihen. Kunnallisen hammashoidon hyvänä puolena on edullinen lääkärikustannus mutta kallein kustannus on kuitenkin hampaiden valmistus, joka tehdään yksityisessä laboratoriossa. Se taas maksaa saman kuin yksityiselläkin hammaslääkärillä. Ei ole köyhän miehen hommaa hankkia mitään oman hampaan korviketta. Päätinkin, että lokakuun alussa mentyämme Torreviejaan, menen tapaamaan Antonio Samper Buenoa, joka siellä toimii hammaslääkärinä ja on jo aikaisemmin tullut tutuksi. Sitten täytyy kysyä hänen mielipiteensä vaihtoehdoista ja etenkin hinnoista. Minulla on vankka käsitys, että nimenomaan labrakustannukset ovat selvästi halvemmat kuin Suomessa. Vaikka hinta olisi esimerkiksi 1000 euroa hampaalta 1500 euron sijaan, olisi säästö jo merkittävän suuri. Tämä tulee nyt selväksi noin kuukauden päästä. Siihen saakka täytyy vain suhista.

Ei luulisi, että puhuminen ässä-vikaisena on niin hankalaa mutta kyllä siihen jotenkin pikkuhiljaa tottuu, kun vielä tottuisi siihen, ettei pahemmin hymyile. Se pelottelee ainakin pienempiä lapsia. Palaan aiheeseen myöhemmin mutta siihen saakka suhistellaan.