lauantai 16. kesäkuuta 2018

 


HYVÄKSIKÄYTTÖ


Vanhan omenapuun tarina Espanjasta tulee aina välillä mieleen, kun seuraa nykyisiä tapahtumia maailmassa. Olenkin todennut, ettei ole kuin kahdenlaisia ihmisiä, sellaisia, joita käytetään hyväksi ja sellaisia, jotka käyttävät hyväksi. Yhä useammin tuntuu siltä, että mitä läheisempi ihminen, niin sitä useammin ja helpommin tulee hyväksikäytetyksi juuri heidän taholtaan.

Vuotuinen Porin Jazz festivaali lähestyy ja sen myötä tavanomaiset oheisilmiöt. Niihin kuuluvat säännölliset avun tarvitsemiset. Apua tarvitaan mutta sitä ei pyydetä, vaan se pidetään itsestään selvyytenä varsinkin läheisimpien omaisten taholta. Kun ihminen tulee vanhemmaksi ja raihnaisemmaksi, alkaa pelätä, jos kieltäytyy avusta, koska uskoo välien katkeavan, jos niin tekee. Tuntuu vain surkealta, kun ikää tulee ja kunto heikkenee mutta silti täytyy pystyä palvelemaan kuin nuori ihminen. Silti et itse saa käytännössä mitään apua, kun sitä tarvitset huonon kuntosi takia. No se nyt ei ole tarpeenkaan mutta olisi toivottavaa edes rajoittaa omia avun tarvitsemispyyntöjään. Useimmiten lähimmät omaiset eivät edes pyydä, vaan pitävät sitä itsestään selvyytenä.

Normaali apu on useimmiten ilmainen majoitus ja ruoka mutta siihen liitetään itsestään selvyytenä lemmikkien tai lasten hoito. Se voi edellyttää ympärivuorokautista ja jopa useampipäiväistä hoitoa. Jos lemmikin omistajat siis tarvitsevat niiden hoitoa, pitää sinun olla siihen valmis kuin partiolainen, olkoonpa oma kuntosi miten raihnainen tahansa. Siihen sinun ei pidä vedota, sillä se on verinen loukkaus ja uhkaa vakavasti jopa sukulaisuussuhteiden katkeamista.

Vähin, mitä voisi toivoa, olisi avun pyytäminen, ei vaatiminen, hyvissä ajoin ja ehdottomasti pyytää eikä vaatia. Pyytäessään pitää ottaa huomioon läheisen fyysinen ja henkinen kunto. Pyyntöön ei saa missään tapauksessa sisällyttää esimerkiksi lemmikkien hoitoa. Pyytäjä ei saa loukkaantua, jos joku asia ei sovi vaikkapa jonkun päällekkäisen menon takia. Esteenä voi olla myös lemmikin vaatima erityisjärjestely. Todella ikävää on, jos kieltäytymisestä tulee sukupolvien ja suhteiden konflikti. Täytyy aina muistaa, että vanhemmillakin ihmisillä on yksityiselämä eikä kaikkia asioita hoideta nuorempien nuottien mukaan. On suorastaan loukkaavaa pitää itsestään selvyytenä apua jopa sitä pyytämättä.

Tulee miettineeksi, että onko väärin pyytää lähiomaista edunvalvojaksi itselleen, kun tulee niin vanhaksi ja/tai niin huonoon kuntoon, ettei itse selviä. Pitäisikö edunvalvojaksi pyytää vieraampi tai jopa virallinen henkilö lähiomaisen sijaan. Täytyypä miettiä lojaaliutta ja sen merkitystä ja sitä, voitko olla levollisin mielin, kun tulet niin huonoon kuntoon, että et todella pysty hoitamaan enää itseäsi. Vanhuus ja hoidon tarve tulee joka hetki lähemmäksi mutta olemmeko siihen valmiit ja ovatko omaisemme valmiita tai edes ymmärtäneet sitä.