YT-NEUVOTTELUT

Viime vuosina ei varmaankaan ole mistään lakimenettelystä puhuttu niin paljon kuin YHTEISTOIMINTALAKIIN perustuvista yt-neuvotteluista. Julkisuuden perusteella on jäänyt käsite, että neuvottelut ovat vain tapa ilmoittaa henkilöstövähennyksistä. Tuo laki on paljon laajempi  kuin vain irtisanomisista ilmoittaminen! Ensinnäkin henkilöstövähennyksiin vaikuttavista seikoista on neuvoteltava jo valmisteluvaiheessa. Siinä yhteydessä on perustellusti tuotava selvitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja kaikista muista vaihtoehdoista. Oleellista on, että henkilöstön kanssa käydään keskustelut jo harkintavaiheessa eli samanaikaisesti yhtiön johdon sisäisen käsittelyn kanssa.

Yt-laki muodostettiin aikoinaan korvaamaan kehittyneissä länsimaissa käytössä jo pitkään ollut ja edelleen oleva yritysdemokratialainsäädäntö. Yhteistoiminta on nimenä aivan eri kuin yritysdemokratia ja tarkoittaa myös eri asioita. Demokratiassa päätetään asioista yhdessä mutta toiminnassa vain neuvotellaan. Henkilöstöllä ei siis ole mitään päätösvaltaa. Silti työnantajat rikkovat yleisesti neuvotteluvelvoitettakin. Asiat tuodaan käsittelyyn vasta, kun yritysjohto on jo käytännössä päättänyt asiasta. Miten voi muuten olla perusteltavissa, että neuvottelut aloitetaan jo tietystä henkilöstömäärästä. Vaihtoehdoista ei juuri mainita saatikka neuvotella.

Yt-laki velvoittaa työnantajaa käsittelemään kaikkia henkilöstöön "oleellisesti" vaikuttavista asioista. Henkilöstövähennykset ovat vain murto-osa päivittäisestä asioiden hoidosta. Esimerkkinä voisi mainita esimerkiksi työolosuhteiden muutokset, joiden ei tarvitse vaikuttaa kuin yhteen työntekijään, jolloin hän voi itse neuvotella asiastaan tai antaa se edustajalleen. Kun asia koskee useampaa työntekijää, heidän edustajansa on neuvotteluosapuolena.

Kuten arvata saattaa, oli Yt-laki melkoisesti vesitetty versio vastaavasta demokratialaista. Työnantajapuoli on aina vastustanut ja vastustaa edelleen henkilöstön päätösvaltaa yrityksissä. Tässä piilee ehkä suurin syy siihen suureen epäluottamukseen osapuolten välillä. Työnantajan pitäisi tajuta, ettei ole suinkaan henkilöstönkään etu, jos yrityksellä menee huonosti. Joitain esimerkkejä on, joissa yrityksen hallituksessa on henkilöstön edustaja (-jia). Näistä esimerkeistä yhdestäkään ei ole huonoja kokemuksia.

Olisiko Suomessakin vihdoin siirryttävä jo tässä vaiheessa 2000 luvulle? Tästä voisi olla merkittävä hyöty perään kuulutetulle kilpailukyvylle.

NIINKU MIELETÖNTÄ NARINAA

Jos ei kirota tai käytetä sukupuolielimiä puheessa, lienevät otsikon kaksi ensimmäistä sanaa yleisimmin puhekielessä käytetyt sanat. Sidesanana "niinku" on varmaan yleisin, kun ei osata käyttää suomenkieltä sen suomassa laajuudessa. Mieletön sanaa käytetään melkein joka yhteydessä jonkinlaisena adjektiivin korvikkeena tarkoittamassa jotain erittäin hyvää. Mikähän mahtaisi olla mieletön sanan vastakohta? Oikein kirjoitettuna se tarkoittaa olla vailla mieltä ja vastakohta tietysti mielen kanssa eli mielellinen. Niinku on kai lyhenne "niin kuin" sanoista, joiden sinonyyminä voisivat olla aivan kuin tai ikään kuin.

Karmeaa, että suomenkielestä tehdään arkikielessä yhä köyhempää. Siitä kai voisi johtua, että pakolaisena Suomeen tullut ja vuoden suomea oppinut omaa jo runsaamman sanavaraston kuin syntyperäinen suomalainen nuori. Nuoret kuvittelevat, että suomea on turha puhua, kun englannilla pärjää joka paikassa. Turha luulo, sillä se englanti on näillä nuorilla aivan yhtä köyhää. Sitten, jos tarkastellaan muita vieraita kieliä, niin osaamattomuus paistaa jo kaukaa, eikä mahdollisuuksia parempaan edes ole, koska äidinkielen osaaminen on niin onnetonta.

Kuinka helppoa olisi toisaalta oppia oma äidinkieli hyvin. Se käy ihan itsestään edellyttäen, että vanhemmat sitä osaavat ja myös opettavat. Tulevilta sukupolvilta tämäkin lienee suurimmalta osalta jo mahdotonta. Tulevaisuus näyttää siis lohduttomalta, kun kirjoitustaito on jo tykkänään häipynyt. Tämän voi todeta vaikka päivän lehdistä, jotka ovat kirjoitusvirheitä täynnä.

Tulevaisuudessa saattaa suullinen ja kirjallinen esitystaito olla harvojen osaajien hallussa. Heillä lienee työmarkkinoilla melkoinen etulyöntiasema. Työnantajat kyllä arvostavat noita taitoja jo työhaastattelutilanteessa. Jos aiot esiintyä yleisölle, on puhetaidon oltava jo korkeaa tasoa. Esimerkiksi radiossa ja televisiossa esiintyminen antaa surkean kuvan henkilöstä, joka ei osaa suomea eikä edes aksentti ole suomalainen. Siinäkin on jo lainausta norjasta tai vaikka mistä. Sekin mikä puhutaan, tehdään kamalalla narisevalla äänellä, jonka tarkoitusta en ole tähän mennessä ymmärtänyt. Sillä kai yritetään jollakin lailla korostaa omaa tärkeyttä mutta tulos on aivan päinvastainen.

Sellaisiakin huvittavia sanoja on kuten esimerkiksi "kelata", "säätää" ja "jaksaa". Aivan tuttuja sanoja mutta niitä käytetään aivan eri tavoin kuin on tarkoitettu. Kelaamalla voidaan kelata vaikka johtoa kelalle, eikä suinkaan pohdiskella jotain asiaa. Säätämällä voidaan säätää muun muassa äänen voimakkuutta eikä hoidella joitain ihmissuhteita. Jaksaminen tarkoitta esimerkiksi fyysisen ponnistelun jaksamista eikä suinkaan viitsimistä, johon sitä nykyisin käytetään. Näitä esimerkkejä on tuhoton määrä mutta kielitoimisto voisi näitä paremmin ruotia, kun tämä kuuluu sille.

Tää o niinku mielettömän ajankohtane juttu, ku sitä oikei kelaa. Mä en kuitenkaa jaksa jatkaa tätä mielettömän coolii juttuu. Mä rupeen säätää jonku kaa jotai mieletöntä touhuu.

Tämä viimeinen virke on kalpea esimerkki tulevaisuuden suomenkielestä. Sitä lukiessa suomenkielen opettajani varmaan kääntyy haudassaan. Ei tämä minunkaan kirjoitukseni mikään suomenkielen malliesimerkki ole mutta ei tämän ohjelman oikeinkirjoitusvalvonta kuitenkaan joka sanan alle laita punaista kuten tuossa esimerkkivirkkeessäni.

KARMEA RIKOS!

Taas kerran on syyllistytty hirveään rasismiin, kun ravintolan portsari oli erehtynyt teitittelemään asiakasta. Tämä olisi vielä muuten käynyt mutta asiakas sattui olemaan romani. Romanin teitittely ei sovi, koska romanit eivät teitittele itse ketään paitsi ehkä Linnan juhlissa, jos sielläkään.

Asian tekee todella vakavaksi se, että käräjäoikeus jätti syytteen nostamatta! Onko siis menty niin pitkälle, että oikeuskin on rasistinen? Teitittelyn kohde voi itse tehdä siviilikanteen mutta, kun on olemassa vaara, että kanteen nostaja häviää, niin kuka maksaa viulut? En tiedä tarkalleen mutta kai romaniväestöllä on oikeus maksuttomaan oikeudenkäyntiin hävitessäänkin. Vastaaja sitten voittaessaankin varmaan maksaa kaikki kulunsa. Voisihan tuota laajentaa siten, että vastaaja maksaa myös kantajan kulut vaikka voittaisikin jutun.

Seuraavissa oikeusasteissa ei kannetta varmaankaan käsiteltäisi, koska vastaajan rahat loppuvat jo alioikeudessa. Kanteen nostaja saisi siis vaatimansa korvauksen, koska se tulisi halvemmaksi kuin oikeudenkäyntikulut. Mitään merkitystä ei siis ole kuka voittaa jutun, koska etniset ryhmät kuitenkin voittavat taloudellisesti.

MOT! Kannattaa siis tarkoin miettiä, noudattaako äidin antamia käyttäytymisohjeita. Se voi tulla kalliiksi.

VEROPALJASTUS

Parin päivän sisällä on pääuutisena ollut suuri veropaljastus. Se on lähtenyt purkautumaan Panamasta ja saanut valtavat mittasuhteet. Oleellista siinä on se, että onko tässä ilmennyt verokikkailu ollut laillista vai laitonta? Varmasti osa on aivan laillista mutta veikkaisin suurimman osan olleen laitonta. Miksi näin oletan? No siksi, että vain salaamalla yritysten tai yksityisten omaisuutta ja tuloja, on näillä tahoilla voinut olla siitä taloudellista hyötyä. Ei siis kannata salata tietoja, jos se ei ole laitonta. Eri asia on sitten, saadaanko näitä kikkailijoita koskaan edes syytteeseen puhumattakaan tuomituksi ja korvaamaan saamansa rikollisen hyödyn.

Eihän tällaisella toiminnalla olisi niinkään merkitystä, jos ei saamatta jääneitä verotuloja kylmästi ja törkeästi maksateta tavallisilla veronmaksajilla. Varovastikin arvioiden kysymyksessä on satojen miljardien eurojen verokavallus ja todennäköisesti ilmi on tullut vasta jäävuoren huippu. Kokoomuksen puheenjohtajakisaan ilmoittautunut Elina Lepomäki on tuonut kantanaan ilmi, että Suomi ei voi kehittää lainsäädäntöään siten, että se valvoisi tehokkaammin pääomien siirtoja ulkomaille kuin muut valtiot. Jos muualla päätellään samoin, voidaan olla vakuuttuneita, että nuo veromiljardit jäävät nyt ja tulevaisuudessa saamatta. Vaikka paljastuksia on tullut ja tulee lisää, ei siitä ole hyötyä, kun halua tällaisen rikollisen toiminnan ehkäisemiseen ei löydy.

Huolestuttavinta on ehkä kuitenkin se, että edes näiden pääomien peittäjätkin ovat rikollisia kuten terroristijärjestöjä sekä mafia. Käytännössä me tavalliset ihmiset rahoitamme tuon toiminnan omien poliittisten päättäjiemme välityksellä. Kun oikeisto nostaa koko ajan enemmän ja enemmän päätään, käyttää se yhä häikäilemättömämmin vaikutusvaltaansa meitä tavallisia ihmisiä vastaan. Samalla tuodaan muka faktana, että jos tätä vääryyttä ei sallita, työttömyys ja muut haitalliset ilmiöt lisääntyvät. Uskokoon kuka tahtoo mutta minä en tuohon roskaan ainakaan luota.

Vaikka Alexander Stubb ei ole mikään hääppöinen tyyppi hoitamaan Suomen asioita, saattaa hän omata edes jonkinlaisen omantunnon Lepomäkeen verrattuna. Jokaisesta puolueesta löytyy rehellisiä ja vastuuntuntoisia ihmisiä päättäjiksi. Miksi emme valitsisi edustajiksemme tällaisia osaajia? Veikko Vennamo nimitti tuollaisia häikäilemättömiä päättäjiä "seteliselkärankaisiksi". Todella hyvä nimitys tänäkin päivänä.