NIINKU MIELETÖNTÄ NARINAA

Jos ei kirota tai käytetä sukupuolielimiä puheessa, lienevät otsikon kaksi ensimmäistä sanaa yleisimmin puhekielessä käytetyt sanat. Sidesanana "niinku" on varmaan yleisin, kun ei osata käyttää suomenkieltä sen suomassa laajuudessa. Mieletön sanaa käytetään melkein joka yhteydessä jonkinlaisena adjektiivin korvikkeena tarkoittamassa jotain erittäin hyvää. Mikähän mahtaisi olla mieletön sanan vastakohta? Oikein kirjoitettuna se tarkoittaa olla vailla mieltä ja vastakohta tietysti mielen kanssa eli mielellinen. Niinku on kai lyhenne "niin kuin" sanoista, joiden sinonyyminä voisivat olla aivan kuin tai ikään kuin.

Karmeaa, että suomenkielestä tehdään arkikielessä yhä köyhempää. Siitä kai voisi johtua, että pakolaisena Suomeen tullut ja vuoden suomea oppinut omaa jo runsaamman sanavaraston kuin syntyperäinen suomalainen nuori. Nuoret kuvittelevat, että suomea on turha puhua, kun englannilla pärjää joka paikassa. Turha luulo, sillä se englanti on näillä nuorilla aivan yhtä köyhää. Sitten, jos tarkastellaan muita vieraita kieliä, niin osaamattomuus paistaa jo kaukaa, eikä mahdollisuuksia parempaan edes ole, koska äidinkielen osaaminen on niin onnetonta.

Kuinka helppoa olisi toisaalta oppia oma äidinkieli hyvin. Se käy ihan itsestään edellyttäen, että vanhemmat sitä osaavat ja myös opettavat. Tulevilta sukupolvilta tämäkin lienee suurimmalta osalta jo mahdotonta. Tulevaisuus näyttää siis lohduttomalta, kun kirjoitustaito on jo tykkänään häipynyt. Tämän voi todeta vaikka päivän lehdistä, jotka ovat kirjoitusvirheitä täynnä.

Tulevaisuudessa saattaa suullinen ja kirjallinen esitystaito olla harvojen osaajien hallussa. Heillä lienee työmarkkinoilla melkoinen etulyöntiasema. Työnantajat kyllä arvostavat noita taitoja jo työhaastattelutilanteessa. Jos aiot esiintyä yleisölle, on puhetaidon oltava jo korkeaa tasoa. Esimerkiksi radiossa ja televisiossa esiintyminen antaa surkean kuvan henkilöstä, joka ei osaa suomea eikä edes aksentti ole suomalainen. Siinäkin on jo lainausta norjasta tai vaikka mistä. Sekin mikä puhutaan, tehdään kamalalla narisevalla äänellä, jonka tarkoitusta en ole tähän mennessä ymmärtänyt. Sillä kai yritetään jollakin lailla korostaa omaa tärkeyttä mutta tulos on aivan päinvastainen.

Sellaisiakin huvittavia sanoja on kuten esimerkiksi "kelata", "säätää" ja "jaksaa". Aivan tuttuja sanoja mutta niitä käytetään aivan eri tavoin kuin on tarkoitettu. Kelaamalla voidaan kelata vaikka johtoa kelalle, eikä suinkaan pohdiskella jotain asiaa. Säätämällä voidaan säätää muun muassa äänen voimakkuutta eikä hoidella joitain ihmissuhteita. Jaksaminen tarkoitta esimerkiksi fyysisen ponnistelun jaksamista eikä suinkaan viitsimistä, johon sitä nykyisin käytetään. Näitä esimerkkejä on tuhoton määrä mutta kielitoimisto voisi näitä paremmin ruotia, kun tämä kuuluu sille.

Tää o niinku mielettömän ajankohtane juttu, ku sitä oikei kelaa. Mä en kuitenkaa jaksa jatkaa tätä mielettömän coolii juttuu. Mä rupeen säätää jonku kaa jotai mieletöntä touhuu.

Tämä viimeinen virke on kalpea esimerkki tulevaisuuden suomenkielestä. Sitä lukiessa suomenkielen opettajani varmaan kääntyy haudassaan. Ei tämä minunkaan kirjoitukseni mikään suomenkielen malliesimerkki ole mutta ei tämän ohjelman oikeinkirjoitusvalvonta kuitenkaan joka sanan alle laita punaista kuten tuossa esimerkkivirkkeessäni.