KEHITYSAPUA

Suomi on antanut jatkuvasti vuosittain kehitysapua kymmeniä miljoonia Valtion verorahoja. Tämä siitä huolimatta, että ulkomaista velkaa lisätään yli 5 mrd euroa joka vuosi. Tälle suuntaukselle ei ole loppua näkyvissä. Samalla Valtion menoja kansalaisten hyvinvoinnista leikataan raskaalla kädellä.


Presidentti Mauno Koivisto mainitsi Uudenvuoden puheessaan jo runsas parikymmentä vuotta sitten, ettei ole mitään järkeä ottaa velkaa ja lahjoittaa se muille. Tämä lausahdus oli jo tuolloin niin sopimaton, että siitä vaiettiin tyystin. Tänä päivänä tuollaiset puheet leimattaisiin jo "vihapuheeksi". Jos yksittäinen kansalainen ottaisi vaikka 100 000 euroa lainaa ja antaisi sen sitten jollekin kerjäläiselle, voisi odottaa valkopukuisten miesten hakevan hänet pikaisesti hoitoon tai, että hänet julistettaisi ainakin "oikeustoimikelvottomaksi".


Eilinen MOT ohjelma valotti kehitysavun  raadollisuutta taas kerran, kun siinä kerrottiin koko Suomen Sambialle antaman kehitysavun maataloudelle menevän kokonaisuudessaan sikäläisen maatalousjärjestön johdon omaan käyttöön. Kun asia alkoi valjeta, tehtiin siitä erityistarkastus, joka vahvisti, että juuri näin oli käynyt. Siis kristallisoituna Suomen veronmaksajat antavat miljoonia euroja näille rosvoille. Säälittävintä oli, että Ulkoministeriön vastaavan virkamiehen mukaan oli kysymys vain joistain promilleista. Siis hänelle ei valjennut vielä virallisen tarkastuksen jälkeenkään, että korruptioon meni 2 milj. euroa, joka on 100 % maataloudelle annetusta tuesta. Suhteutettuna Suomen tasoon, olisi kysymys satojen miljoonien lahjoituksesta Sambian korruptioon. Suomen osuus on vain jäävuoren huippu koko kansainvälisestä kehitysavusta. Sambian viljelijäjärjestön suhtautuminen oli kyllä törkeyden huippu, kun puheenjohtaja esitti kirkkain silmin, ettei avustuksen antajilla ole mitään oikeutta tutkia, meneekö avustusta lainkaan oikeaan kohteeseen.


Sivuseikkana valkeni myös, että kansainvälisestä avusta menee melkoiset komissiot takaisin ulkomaille. Jos Suomen virkamiehet eivät tajua vieläkään asian oikeaa laitaa, niin voi olla vain kaksi syytä: joko he ovat tavattoman taitamattomia ja kyvyttömiä hoitamaan tehtäviään tai saavat jotain kautta taloudellista hyötyä tekemistään päätöksistä. Lukijan arvioitavaksi jätän, mikä on totuus näiden päätösten takana.


Yleisellä tasolla voidaan todeta, ettei tämä Sambian tapaus ole poikkeus vaan yleinen käytäntö varsinkin Afrikassa. Avustukset eivät käytännössä juuri koskaan mene apua tarvitseville. Avustukset menevät joko lahjotuille hallituksille ja virkamiehille tai aseelliset ryhmät rosvoavat ne. Viimeksi mainittu tapahtuu varsinkin silloin, kun on kysymys materiaaliavusta. Muistakaa, että se surkea ja nälkiintynyt lapsi ei apuasi saa kuin ani harvoin. Me tarkoitamme hyvää mutta on otettava huomioon, että jättisuurestakaan avusta ei käytännössä hyödy kuin säälimättömät rosvot, joille nälkiintynyt lapsi on vai keino saada itselleen rikkauksia.


Kun seuraavaksi kerätään apua Afrikan hätää kärsiville, on syytä muistaa, että parhaiten apu menee perille, kun se viedään koulutuksena tai kaivojen tms. rakentamisena. Tällöinkin pitää koko ajan valvoa avun antajien taholta, että apu todella menee oikeaan kohteeseen. Nyt pitäisi Suomen valtionkin ottaa kaikki nyt annettava kehitysapu pois ja aloittaa aivan uudelleen esittäminäni perustein. Se edellyttää, ettei vain anneta aineellista apua, vaan mennään tekemään vapaaehtoisesti työtä avustuskohteeseen. Avustajalle ei anneta muuta kuin matkat ja majoitus paikallisissa olosuhteissa sekä pari euroa päivässä ruokaan. Muu varustus pitää hankkia itse omin varoin. Tämä on oikeanlaista avustamista eikä turistimatkojen kustantamista, joita ollaan saatu seurata kaikkien hyväntekeväisyystempausten yhteydessä. Ei edes kuvausryhmäksi kelpaa paikallinen, vaan sekin tuodaan Suomesta. Montako Afrikan lasta koulutettaisi yhden tällaisen turistimatkan kustannuksella?