ERÄÄN SAUNAN TARINA

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Näinhän sitä lauletaan eräässä lasten laulussa. Aikuisten elämässä vain ihmeellisiä ja hämmästyttäviä asioita tulee eteen ihan hakematta. Tässä seuraavassa kerron eräästä sellaisesta, joka tapahtui armon vuonna 2015 Pori nimisessä kaupungissa Suomessa.

Meille tuli vaimon kanssa täyteen 50 vuotta yhteistä taivalta eli vietimme kesäkuussa Kultahääpäiväämme. Jo 2014 kesällä päätimme toteuttaa erään unelmamme ja rakentaa omakotitalomme pihaan saunan. Sovimme paikallisen yrittäjän Puupoikien kanssa tästä projektista sopimalla tietysti saunan tyypistä, toimitusajasta ja maksusta. Tässä vaiheessa kaikki toimi erinomaisesti ja maksoimme varausmaksun. Saunan toimitusajaksi sovimme toukokuun viimeisen viikon 2015 eli tänä vuonna. Tuo ajankohta oli tarkoin harkittu ajatellen juhlapäiväämme. Kuvittelimme myös, että neljä viikkoa rakennuslupahakemuksen käsittelyyn riittää mainiosti ja tulimme Suomeen Vapuksi hoitamaan käytännön järjestelyt.
Kysymyksessähän oli vain rakennusalaltaan 9 neliön rakennuksesta, kun rakennusoikeutta oli tontilla vielä reilut 40 neliötä. Sauna oli suunniteltu rakennettavaksi ilman perustusta harkkojen päälle. Siihen ei tullut vesi-, viemäri- eikä sähköliitäntää. Saunasta oli tarkoitus tulla hyvin perinteinen mökkisauna, jossa vain käydään rentoutumassa perinteiseen suomalais-kansalliseen tapaan. Pieni modernimpi seikka oli kiuas, joka olisi jatkuvalämmitteinen eikä kertalämmitteinen kuten aivan perinteinen puulämmitteinen kiuas olisi ollut. Nämä nyt olivat sellaisia pieniä yksityiskohtia, joista ei sen enempää.

Minäpä sitten kaivelemaan vanhoja talomme tontti- ja kaavoituskuvia ajatellen, että niistä soveltamalla saamme hyvin lupa-anomuksen tehtyä. Mikään tontilla tai sen ympäristössä ei ollut muuttunut yhtään. Otin siis tontista ja siinä olevien rakennusten piirustuksesta kopion. Sitten lisäsin oikeassa mittasuhteessa kuvaan suunnitellun saunan kaikkine mitta- ja etäisyystietoineen. Merkitsin huolellisesti jopa ilmansuunnat. Seuraavaksi tein mahdollisimman perusteellisen lupa-anomuksen, tosin vapaamuotoisen, josta kuitenkin ilmenivät kaikki vähänkin oleelliset tiedot. Vähä-älyisenä kuvittelin, että mennessämme Porin Rakennusvalvontavirastoon asiat lähtevät rullaamaan ihan rutiinilla. Niin sitä luulisi mutta virastothan on perustettu hankaloittamaan tavallisen ihmisen elämää. Tämän huomasimme, kun menimme viraston infoon jättämään anomuksen. Meitä katsottiin kuin väärään rakettiin eksyneitä marsilaisia! Miten voikin ihminen tuntea olevansa tyhmä noiden älymystöä edustavien virkamiesten joukossa. Siis neuvonnassa neuvottiin kuin ensiluokkalaista, että anomus jätetään käsittelijälle. Me sanoimme, että kyllä se meille sopii, voisitko ilmoittaa siitä jollekin heistä? Säälivän hymyn myötä meille kerrottiin, että eivät he varaa virkailijaa, vaan meidän pitää se tehdä itse soittamalla jonkun virkailijan puhelimeen. Hyvä, saimme listan nimiä ja numeroita (ihme kyllä) ja kaiken huipuksi vielä kerrottiin pari henkilöä, jotka ehkä ovat paikalla. Koska viraston puhelimet olivat kortilla, ryhdyimme siinä neuvonnan sohvalla käyttämään omaa kännykkää. Eipä niitä virkailijoita saanut kiinni, joten jouduimme lähtemään tyhjin toimin papereinemme kotiin.

Seuraavana päivänä saimme erään virkailijan kiinni ja jopa sovittua tapaamisesta, hienoa! Niin mekin luulimme marssiessamme virastoon. Kärsivällinen neuvontavirkailija käski mennä painamaan ovikelloa 10 metrin päässä. Me tyhmät menimme ja katselimme, missä se kilikello on. Ei näkynyt kuin kuluvalvontalaitteen näköinen näppäimistö? Taas kysymään neuvonnasta, missä se ovikello on? Nyt jo selvästi ärtynyt info-neiti kertoi, että juuri se oven vieressä oleva näppäimistö on ovikello, johon pitää laittaa juuri meidän virkailijan numero ja painaa P-painiketta. Virkailija vastaa ja avaa oven (toivottavasti). Nyt pääsimme muutaman päivän taistelun jälkeen jo virkailijan puheille ja jättämään anomuksemme, niinhän sitä luulisi. Tärkätty naishenkilö oli selvästi vaivautunut meidän omatekoisesta anomuksestamme ja kertoi, ettei mikään kelpaa. Teidän on ostettava uusi asemakaavakuvasta otettu kopio (70 euroa) ja täytettävä nämä 5 lomaketta. Varatkaa tämän jälkeen uusi aika! Järkyttyneinä otimme paperit vastaan saamatta selitystä saatikka ohjeita jatkoa varten. Meidän reaktiomme oli kaksijakoinen, vaimo väänsi itkua ja minä aloin nauraa. Minusta tuo toiminta oli kuin jostain halvasta sketsistä, joten väkisinkin nauratti.

Vääntäydyimme ulos ja totesimme yhdessä, että tässäkö tämä nyt oli. Ajattelimme jatkaa saman tien Puupoikiin ja iskeä paperit tiskiin ilmoittaen, että tämä oli tässä. Muutimme kuitenkin mieltämme ja ajattelimme nukkua yön yli. Aamulla lähdimme Puupoikien puheille hieman jo hengitys tasaantuneena. Siellä sitten ystävälliset ihmiset myötätuntoisina kertoivat, ettemme suinkaan olleet ainoat Rakennusvirastossa kaltoin kohdellut. Sieltä tuli myös hyvä neuvo, joka ratkaisi paljon. Meitä neuvottiin ottamaan yhteyttä arkkitehti Mäkiseen, joka oli ollut läheisessä yhteistyössä Puupoikien kanssa. Homma lähti rullaamaan nopeassa tahdissa Mäkisen kanssa. Hän lupasi hoitaa koko paperiruljanssin aina Rakennusvirastoon saakka. Kun palvelun hintakin oli kohtuullinen, olimme iloisia saamasta käänteestä.

Jo parin päivän päästä saimme lomakkeet allekirjoituksia varten ja valmiit kuvat samoin. Kuviin piti saada naapurien suostumus, joka hoidettiin pikavauhtia ja paperit takaisin Mäkiselle, joka toimitti ne Rakennusvirastoon.
Olimme todella iloisia voidessamme ryhtyä viimeinkin käytännön toimenpiteisiin ja aloittaa saunan pohjatyöt, kunnes tuli taas takapakkia. Me onnettomat emme olleet pyytäneet naapureilta suostumusta pieneen poikkeuslupaan, joka koski alueen kaavamääräystä. Olisi pitänyt erikseen ilmoittaa, että sauna on toinen lisärakennus asuinrakennuksen lisäksi. Sijoittelukuvasta näkyi asian olevan näin mutta siitä olisi pitänyt mainita erikseen!! Silloin alkoi minunkin hihat käryämään ja varasin asiaamme käsittelevältä virkailijalta ajan. Kysyin häneltä, luuleeko hän, että naapurimme ovat yhtä tyhmiä kuin hän, eikä tajua selvää kuvaa? No, eipä arvon virkailijarouva oikein osannut tähän vastata mutta sanoi heidän noudattavan vain lakia. Kun sitten paukautin, että rikkovatko ne kunnat, joissa ei olla näin pikkumaisia lakia, ei enää vastausta tullutkaan. Sanoin, että tässä ovat paperit takaisin ja minun osaltani asian käsittely loppuu tähän. Samalla sanoin ja jätin kirjallisen palautteenkin siitä, että on tyhmää palkata veronmaksajien rahoilla virkamiehiä, joiden pääasiallinen tehtävä on haitata tahallaan kaupunkilaisten elämää ja yritystoimintaa. Molemmat tuovat kosolti Porinkin kipeästi tarvitsemia tuloja. Ilmeisesti esitykseni oli sen verran vakavalla naamalla esitetty, että virkailija katsoi asian olevan selvä.

Koko rumba otti aikaa melkein kolme kuukautta. Niistä yksi päivä meni pohjatöihin ja kaksi päivää saunan toimitukseen ja pystytykseen. Valmiiden paperien käsittelyyn ei voinut kulua viittä minuuttia kauemmin leimoineen ja allekirjoituksineen. Rakennusluvan hinta oli 560 euroa mutta ehkä siinä oli mukana nopean toiminnan lisä. Ainakin oli nopean laskutuksen lisä, koska lasku oli päivätty kaksi viikkoa aikaisemmin kuin valitusaika oli mennyt umpeen ja lupapaperit hyväksyttynä kädessämme. Lopullisen luvan leimauksen teki neuvonnan virkailija, joka meitä kovasti ihmetytti, sillä olimme varautuneet ainakin viikon viiveeseen tässäkin asiassa.

Sen sijaan, että olisimme saaneet nauttia Kultahäitämme uudessa saunassa jo alkukesästä, vierähti ensimmäiset löylyt alkusyksyyn. Tosin lopputulos oli hieno, josta kiitos kaikille osapuolille Puupojista maalaustalkoihin osallistuneille.

Jos joku suunnittelee muuttoa Poriin, niin on viisasta varautua virkamiesten kiusantekoon ja siihen, että he pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin estämään hankkeesi. Poriin ei haluta uusia ihmisiä ja vanhatkin halutaan karkottaa. Edellä mainittu ei koske pakolaisia!
HYVÄT LUKIJAT, TÄMÄ TARINA ON TOSI!