YHTEISKUNTASOPU

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Vaikka viime kuukausina on runsaasti keskusteltu Yhteiskuntasopimuksesta, niin tässä ei ole kysymys samasta asiasta. Sipilän hallitus haluaisi kyllä tuon sopimuksen mutta ainoastaan ja vain hänen itsensä sekä tukijoukkojensa mielen mukaisen. Minä nimittäisin sopimuksen sijasta tuota pyrkimystä kiristykseksi. Sopimus tarkoittaisi yhdessä tehtyä ratkaisua, jonka takana molemmat tai kaikki osapuolet ovat. Kaikkien osapuolten tahto tai halu ei ole ollut tärkeää Sipilälle mutta sehän sopii erinomaisesti hänenlaiselleen yksisilmäiselle porvarille. Hän ei kunnioita mitään eikä ketään, joka ei polvistu pyytämään armoa ja suosiota.

Sipilä ei nyt vain kaikessa viisaudessaan ole huomannut sellaista pikkuseikkaa kuin Suomen lait ja varsinkin Perustuslaki. Kaiken kiireen keskellä hän ei ehdi paneutua mokomiin pikkuseikkoihin. Huomaamattaan Sipilä on astunut sellaisen rajan toiselle puolelle, että ei ole edes tajunnut. Näennäisestä uskostaan huolimatta, Sipilä ei edes ottanut pienintäkään selvää suomalaisesta yhteiskuntarakenteesta. Hän kumartaa ainoaa todellista jumalaansa eli rahaa ja valtaa. Sipilä ei ole tutustunut Raamattuun edes sen vertaa, että olisi lukenut siitä Jeesuksen sanat "helpompi on kamelin mennä neulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Taivasten Valtakuntaan". Äidilläni oli tapana sanoa, että hyvä antaa vähästäänkin mutta paha ei paljostaankaan. Sipilän todellinen usko kiteytyy näihin esimerkkeihin.

Otsikossani on se totuus, jonka Sipilän hallitus on tahtoen ja tarkoituksella tehnyt. Vuosikymmeniä on rakennettu eri yhteiskuntaluokkien kesken vaivalla yhteiskuntasopu. Muutamassa viikossa tämä neropattihallitus on lähes tuhonnut tuon ehkä parhaan takeen suomalaisen yhteiskunnan säilyttämiseksi sellaisena kansainvälisestikin arvostettuna kuin se on ollut. Se kuuluisa viennin kilpailukyky perustuu juuri yhteiskuntasopuun ei järjen vastaisesti tavoiteltuun yhteiskuntasopimukseen. Nykyinen hallitus haluaa tahallaan saada yhteiskuntaluokat sotaan toisiaan vastaan.

Suomella on karvaat muistot 1900 luvun alusta, mitä tapahtuu, kun sopua ei ole. Suomessa oli satoja vuosia vanha torpparilaki, joka oli oikeastaan sama kuin yleensä feodaaliyhteiskunnassa. Käytännössä se tarkoitti maaorjuutta. Maan omistajat tekivät maalleen ja siellä työskenteleville, mitä halusivat. Muodollinen sopimus isäntien ja torpparien välillä oli koska tahansa muutettavissa maan omistajien tahdon mukaisiksi. Torppa oli vuokra-asunto, johon kuuluvaa maata sai torppari viljellä, kun teki omistajan vaatimat taksvärkkipäivät isännälle ja antoi vielä torppansa tuotosta suuren osan.

Suomella oli etsikkoaikansa 1906, kun ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin. Suomi oli astumassa demokraattisten valtioiden eturintamaan mutta siinäkin töpeksittiin pahan kerran, kun vaalit eivät sujuneetkaan porvarien tahdon mukaisesti. Parlamentti hajotettiin täysin keinotekoisin perustein ja pidettiin uudet vaalit, jonka työväestö hävisi. Porvarit harjoittivat häikäilemätöntä terrorismia hajottamalla esimerkiksi Suomen suurimman sanomalehden Työmiehen toimitilat ja pahoinpitelemällä sen työntekijät. Demokratian hieno alku mureni alkuunsa. Tuo terrorismihan oli silloisten viranomaisten mielestä täysin oikeutettua. Kun tuli Venäjän vallankumous, niin suomalaiset torpparit ja muut työläiset nousivat myös kapinaan. Porvarit nimittivät tuota Vapaussodaksi mutta mistähän vapautumiseksi? Venäjä oli jo myöntänyt omalta osaltaan Suomen itsenäisyyden, joten siitä ei voinut olla kysymys. Suomessa oli venäläisiä sotilaita mutta hekin olivat lähinnä porvarien kätyreitä, eivätkä uskaltaneet palata Venäjälle bolshevikkien pelosta.

Alkoi toivoton taistelu, jonka punaiset hävisivät, kun valkoisten Saksassa koulutetut palkkasotilaat nujersivat työläisarmeijan. Taisteluissa kuoli monia mutta surkein jälkinäytös oli vasta sen jälkeen. Täysin sattumanvaraisesti vailla kummempia tutkimuksia vangittiin työväestöä, vaikka he eivät osallistuneet edes taisteluihin tai surmanneet ketään. Vankeja sitten telotettiin joko ennen vankileiriä tai siellä syytä ilmoittamatta. Oikeastaan vasta USA.n vaatimuksesta luovuttiin vielä suuremmasta teurastuksesta. Taistelun jälkeisiä tapahtumia ei ole koskaan puitu tarkasti. Oikeiston täytyy tunnustaa surmatekonsa, jotka eivät perustuneet mihinkään voimassaolevaan lakiin. Kuolemantuomioista oli muutenkin luovuttu yli 30 vuotta aikaisemmin. Naisten ja lasten tappaminen oli ja on edelleen valtava häpeä. Pitäisi olla ensin sen verran selkärankaa, että nuo asiat selvitetään ennen kuin aletaan rakentaa uutta yhteiskuntasopimusta saven päälle. Eivät nuo asiat unohdu pelkästään ilmoittamalla, että ne on unohdettu. Yhdenvertainen demokratia vaatii myös taustojen selvittämisen.

Nykyinen yhteiskuntarauhakin on tavallaan välirauha oikeaa rauhaa odotellessa. Tuo selvitystyö vie kyllä aikaa mutta järin kallis se ei ole. Sen verran on olemassa tutkittua tietoa, sellaistakin, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä. Eikö porvareilla ole tuohon rohkeutta? Uskon, että työläisillä on. Katsotaan sitten kaikki uhrit, jotka tulivat taistelujen aikana ja sen jälkeen. Joka tapauksessa punaisia tapettiin kaksin- tai kolminkertainen määrä verrattuna valkoisiin. Punaisista suurin osa telotettiin lain vastaisesti.

Tältä pohjalta rakentamaan yhteiskuntarauhaa, yhteiskuntasopua ja yhteiskuntasopimusta. Muistakaa kuitenkin, että nyt ei eletä torppariaikaa, jolloin porvarit määräsivät mitä ja milloin tehdään!