RUOTSIN MALLI!

Jo edellisen hallituksen aikana mutta varsinkin nyt on valitettu Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvystä tai oikeastaan sen puutteesta. Esimerkkeinä on käytetty lähinnä Saksaa ja Ruotsia. Tässä kirjoituksessani keskityn vertailemaan Ruotsia, koska sen ainakin pitäisi olla ainakin taloutena sopivan kokoinen Suomen kanssa.

Ruotsi ei kuulu Rahaliittoon eli Euroalueeseen. Tämä toki kannattaa huomioida mutta ei se ole kuitenkaan ehkä se oleellisin asia, joka meidät erottaa toisistaan. EK.n ja Sipilän mieliaiheita tässä vertailussa ovat lähinnä työmarkkinat ja niiden toimivuus. Keskitetty tuloratkaisu ja siitä johtuvat ongelmat ovat ne päällimmäiset seikat, jotka tuntuvat närästävän. Tulevana vuotena tulee 75 vuotta kuluneeksi "Tammikuun kihlauksesta". Silloin vuonna 1941 katsoivat molemmat työmarkkinaosapuolet aiheelliseksi estää juuri paikallisesta sopimisesta johtuvat rauhattomuudet työpaikoilla. Suomi pystyi nousemaan sotakorvaustenkin aiheuttamista haasteista juuri vakaiden työmarkkinoiden ansiosta. Silloinkin lakkoiltiin mutta paljon järjestelmällisemmin kuin aiemmin. Erimielisyydet saatiin sovittua nopeammin ja tehokkaammin, kun oli vain kaksi osapuolta eikä liuta eri työpaikkoja.  Vuonna 1956 SAK järjesti yleislakon, jonka seurauksia puitiin jälkeenpäinkin pitkään. Jos tuokin lakko olisi ollut kasa paikallisia työselkkauksia, epäjärjestys olisi kestänyt todella pitkään ja maksanut paljon. Kun sitten 60-luvulla Suomen hallituskin tuli kolmanneksi osapuoleksi rauhoittui tilanne entisestään.

Näin ollaan tehty ja työmarkkinat sekä työtaistelut ovat pudonneet murto-osaan aiemmista vuosista. EK ja Sipilän hallitus kuvittelee nyt, että siirtymällä 80 vuotta taaksepäin, tilanne muuttuisi oleellisesti paremmaksi. Ei luulisi insinöörinkään matematiikalla saavan tuollaisia päätelmiä. Sixten Korkman on uusimmassa kirjassaan "Väärää talouspolitiikkaa" käsitellyt myös laajemmin Suomen talouden hoitoa. En ole vielä tätä kirjaa lukenut mutta Korkmanin mielipiteitä kuullessani, tuskin kovin suuria kehuja löytyy. EK.n ja Sipilän hallituksen mielestä juuri paikallinen sopiminen on merkkinä siitä, miten hienosti Ruotsi on osannut hoitaa työmarkkinat! Tahallaan on jätetty mainitsematta, että esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on huomattavasti enemmän lakkopäiviä kuin Suomessa. Oikea, joskin ainoa tieto on, että Ruotsissa on todella vähemmän lakkopäiviä mutta johtuuko se juuri paikallisesta sopimisesta? Ei niin, vaan koko rakenne on toisenlainen. Ruotsissa "diskuteerataan" eli keskustellaan asioista mutta ei vain työnantajan sanelupolitiikan mukaisesti vaan yhteisesti pyrkimällä tyydyttävään lopputulokseen.

Nyt päästään varsinaiseen sopimisen ytimeen. Ensinnäkin Ruotsissa laki määrää, että yritysten hallituksessa on henkilöstön edustajia! Suomen malli yt-neuvottelukuntineen on naurettava esimerkki muka henkilöstön vaikutusvallasta. Edelleen työnantaja sanelee, miten tehdään. Irtisanomisien yhteydessä käytävät yt-neuvottelut ovat käytännössä vain työnantajan ilmoitus henkilöstön vähentämisestä, eikä asioista varsinaisesti neuvotella. Henkilöstön edustajat voivat todellisuudessa vain esittää eriävän mielipiteensä mutta työnantajan ei tarvitse sitä edes huomioida. Tällä linjalla toimii Suomen paikallinen sopiminen ja sitä EK haikailee. EK ei missään tapauksessa halua tällaista Ruotsin mallia ja Sipilän hallitus säestää kuin enkelikuoro.

Toinen ja ehkä vielä merkittävämpi ero on varsinaisista paikallisista työehdoista sopimisessa. Aiemmin mainittu diskuteeraaminen toimii todella hyvin. Asioista keskustellaan perusteellisesti ja myös yleensä sovitaan ilman työtaisteluja. Niitä ei oikeastaan edes tarvita, koska sopimismenettely on tavattoman tehokas. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, siirtyy päätös työtuomioistuimeen, jossa yleensä erimielisyys päätetään palkansaajan eduksi. Arvatkaapa, ovatko meidän EK ja Sipilä kuoro samoilla linjoilla? No, eivät varmasti, vaan ovat vastustaneet ja vastustavat tätäkin henkeen ja vereen.

Meillä ratkeaisi monta asiaa, jos siirryttäisi Ruotsin malliin. Yhteiskuntasopimuskin olisi pelkkä läpihuutojuttu, eikä tarvitsisi  edes puhua mistään pakkolaeista. Toki palkansaajillekin siirtyy huomattava määrä vastuuta päätäntävallan myötä mutta siihenkin voidaan kasvaa. Nyt nakerretaan perustaa jo vanhastakin sopimismoraalista saatikka, että mentäisi eteenpäin. Kyllä saadaan haaveilla kauan vientikilpailukykymme perään.

Ruotsin mallista vielä, että siellä ulkomainen investoija saa uuden yrityksensä paperisodan hoidettua 2-3 kuukaudessa, kun Suomessa vie 3-4 vuotta!!!! Olisikohan tuossa Sipilällekin aiheellisempi työmaa korjattavaksi?