perjantai 28. maaliskuuta 2014

KUOLEMANTUOMIO

Nykyisessä sivistyneessä maailmassa on kuolemantuomio yleisesti poistettu. EU.ssa se on ollut ja on  kielletty aina. Jopa Lähi-Idän maissakin kuolemanrangaistus on pääosin poistettu kokonaan. Suomessakin on kuolemanrangaistus ollut käytännössä pois jo 1800-luvulta alkaen.

Juuri saimme kuulla, kuinka USA.ssa eräs kuolemaantuomittu vapautettiin uusien todisteiden perusteella yli 40 vankilassaolovuoden jälkeen. Voidaan vain kuvitella, minkälaista tuollaisen ihmisen elämä vapaudessa on tuollaisen piinan jälkeen. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja poissulkemisjärjestelmät varsinkin.

Aiemmin kuolemanrangaistukset olivat yleistä kansanhuvia ja ne varmasti usein järjestettiinkin vain siksi. Vallantavoittelun yhteydessä esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa toimitettiin mitä irvokkaimpia rituaaleja tuomion toimeenpanon yhteydessä. Esimerkiksi Englannissa saatettiin vallankumouksellinen tuomita "hitaaseen hirteen"! Se toimeenpantiin siten, että hirtettävää vedettiin hitaasti tiukemmalle ja hengityksen lähes tauottua, löysättiin köyttä ja tätä jatkettiin jopa tuntikausia. Lopuksi miespuoliselta tuomitulta leikattiin sukuelimet ja viillettiin vatsasta suolet ulos, hänen vielä tajuissaan ollen. Vallanpitäjät tarjosivat tällaista huvia, kun se oli heille hyödyllistä ja ennen kaikkea halpaa.

Suomessakin kuolemanrangaistus poistettiin jo 1800-luvulla joitain sota-ajan rikoksia lukuun ottamatta. Sota-ajaksi kai laskettiin myös 1918 tapahtunut kansannousu, jota eri tahot nimittivät joko "Vapaussodaksi" tai "Kapinaksi" riippuen poliittisesta vakaumuksestaan. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hyvin kyseenalaisten "tuomioistuimien " toimesta. Minä nimittäisin niitä kaikkia tuomioita murhiksi. Punaisten toimet tällaisiksi mainittiinkin mutta eivät valkoistenkaan toimittamat tuomiot sen kummempia olleet. Valkoisten antamia tuomioita oli valtavasti enemmän mutta ne on jotenkin ohitettu muka hyväksyttävimpinä. Kun vankileiriltä vietiin teloitettaviksi myös lukuisia naisia ja varsinkin pieniä lapsia, voi vain kysyä, olivatko nämä muka lailliset tuomiot oikeutettuja?

Ei ole ollenkaan varmaa, etteivätkö suomalaiset feodaaliherrat ennen noita surulisia tapahtumia itse olisi syyllistyneet jopa surmatekoihin. He eivät vain asemansa vuoksi koskaan joutuneet edes syytteeseen teoistaan. Joka tapauksessa suomalainen torpparijärjestelmä oli käytännössä sama kuin maaorjuus, jota hienommin feodalismiksi sanottiin. Maanomistajat sitten vetivät "puolueetonta" oikeutta, kun punaiset tuomittiin maanpettureina kuolemaan, vaikka kuolemantuomiota ollut käytössäkään. Murhiksi minä nimittäisin niitäkin teloituksia, jotka tehtiin aikuisille taisteluihin osallistuneille. Tuon jälkipyykin peseminen täytyy hoitaa, ennen kuin todellinen yhteiskuntarauha saadaan aikaan. Liian kauan on nuo rumat asiat lakaistu maton alle. Liian kauan on työväestöä syytetty Isänmaan pettureiksi ja vain sulaa ilkeyttään maaherroja vastaan nousseena väestön osana.

Kuolemanrangaistus on aina peruuttamaton ja vetää mielen murheelliseksi varsinkin niissä tapauksissa, kun teloituksen jälkeen onkin tuomittu todettu syyttömäksi. Murhanhimoiset "oikeuden puolustajat" täytyisi itse teloittaa mutta sen vastustajana laittaa loppuiäksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on todella hyvä ratkaisu henkirikoksestakin mutta vankilaolosuhteiden pitäisi vastata rangaistuslaitosta eikä vankeinhoitolaitosta. Ei siis mikään huvipaikka vaan todellinen rangaistus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti