Nykyisessä sivistyneessä maailmassa on kuolemantuomio yleisesti poistettu. EU.ssa se on ollut ja on kielletty aina. Jopa Lähi-Idän maissakin kuolemanrangaistus on pääosin poistettu kokonaan. Suomessakin on kuolemanrangaistus ollut käytännössä pois jo 1800-luvulta alkaen.
Juuri saimme kuulla, kuinka USA.ssa eräs kuolemaantuomittu vapautettiin uusien todisteiden perusteella yli 40 vankilassaolovuoden jälkeen. Voidaan vain kuvitella, minkälaista tuollaisen ihmisen elämä vapaudessa on tuollaisen piinan jälkeen. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja poissulkemisjärjestelmät varsinkin.
Aiemmin kuolemanrangaistukset olivat yleistä kansanhuvia ja ne varmasti usein järjestettiinkin vain siksi. Vallantavoittelun yhteydessä esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa toimitettiin mitä irvokkaimpia rituaaleja tuomion toimeenpanon yhteydessä. Esimerkiksi Englannissa saatettiin vallankumouksellinen tuomita "hitaaseen hirteen"! Se toimeenpantiin siten, että hirtettävää vedettiin hitaasti tiukemmalle ja hengityksen lähes tauottua, löysättiin köyttä ja tätä jatkettiin jopa tuntikausia. Lopuksi miespuoliselta tuomitulta leikattiin sukuelimet ja viillettiin vatsasta suolet ulos, hänen vielä tajuissaan ollen. Vallanpitäjät tarjosivat tällaista huvia, kun se oli heille hyödyllistä ja ennen kaikkea halpaa.
Suomessakin kuolemanrangaistus poistettiin jo 1800-luvulla joitain sota-ajan rikoksia lukuun ottamatta. Sota-ajaksi kai laskettiin myös 1918 tapahtunut kansannousu, jota eri tahot nimittivät joko "Vapaussodaksi" tai "Kapinaksi" riippuen poliittisesta vakaumuksestaan. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hyvin kyseenalaisten "tuomioistuimien " toimesta. Minä nimittäisin niitä kaikkia tuomioita murhiksi. Punaisten toimet tällaisiksi mainittiinkin mutta eivät valkoistenkaan toimittamat tuomiot sen kummempia olleet. Valkoisten antamia tuomioita oli valtavasti enemmän mutta ne on jotenkin ohitettu muka hyväksyttävimpinä. Kun vankileiriltä vietiin teloitettaviksi myös lukuisia naisia ja varsinkin pieniä lapsia, voi vain kysyä, olivatko nämä muka lailliset tuomiot oikeutettuja?
Ei ole ollenkaan varmaa, etteivätkö suomalaiset feodaaliherrat ennen noita surulisia tapahtumia itse olisi syyllistyneet jopa surmatekoihin. He eivät vain asemansa vuoksi koskaan joutuneet edes syytteeseen teoistaan. Joka tapauksessa suomalainen torpparijärjestelmä oli käytännössä sama kuin maaorjuus, jota hienommin feodalismiksi sanottiin. Maanomistajat sitten vetivät "puolueetonta" oikeutta, kun punaiset tuomittiin maanpettureina kuolemaan, vaikka kuolemantuomiota ollut käytössäkään. Murhiksi minä nimittäisin niitäkin teloituksia, jotka tehtiin aikuisille taisteluihin osallistuneille. Tuon jälkipyykin peseminen täytyy hoitaa, ennen kuin todellinen yhteiskuntarauha saadaan aikaan. Liian kauan on nuo rumat asiat lakaistu maton alle. Liian kauan on työväestöä syytetty Isänmaan pettureiksi ja vain sulaa ilkeyttään maaherroja vastaan nousseena väestön osana.
Kuolemanrangaistus on aina peruuttamaton ja vetää mielen murheelliseksi varsinkin niissä tapauksissa, kun teloituksen jälkeen onkin tuomittu todettu syyttömäksi. Murhanhimoiset "oikeuden puolustajat" täytyisi itse teloittaa mutta sen vastustajana laittaa loppuiäksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on todella hyvä ratkaisu henkirikoksestakin mutta vankilaolosuhteiden pitäisi vastata rangaistuslaitosta eikä vankeinhoitolaitosta. Ei siis mikään huvipaikka vaan todellinen rangaistus.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
tiistai 18. maaliskuuta 2014
NATOON!
Miten voi olla mahdollista, etteivät suomalaiset tajua kannattaa yksimielisesti NATOON liittymistä. "Kylmän sodan" aikainen vastakkainasettelu Lännen ja Idän välillä ei ole Neuvostoliiton hajottua, ollut enää ollut vuosikausiin entisenlaistaan.
Viimeistään Venäjän invaasio Ukrainaan on tehnyt selväksi sen, että Putin haluaa Venäjän (Putinin) uudelleen mahtitekijöiden joukkoon. Jos joku tällaista haluaa, ei kai sille mitään voi mutta näiden ajatusten toteuttamisen suhteen onkin tilanne toinen.
Jos Pietarin entinen katupoika, jota pienikokoisena kiusattiin, haluaa nyt ottaa kaiken kärsimänsä takaisin, ei sille mitään voi mutta tällaiseen fasistiseen menoon on ennenkin löytynyt lääkkeet. Minua surettaa vain kovasti Venäjän kansa, joka joutuu kärsimään tuon pienen suuruudenhullun touhut. On se kamalaa, kun lapsuudenaikaiset traumat purkautuvat nyt nähdyllä tavalla. Ikävää, että Putin on saanut jo niin suuren vallan, ettei häntä muu Venäjän johto pysty enää hillitsemään. Jos Putin on nyt sitten Venäjän uusi tsaari, pitäisi hänen muistaa edeltäjänsä Nikolai II kohtalo. Sellaisenko lopun Putin haluaa itselleen ja kansalleen kaikessa kurjuudessaan?
Suomen NATOON liittymisestä puhuttaessa mainitaan, ettei ole akuuttia tarvetta näin tehdä eikä uhkaa Venäjän taholta ole ilmennyt. Eipä se kauan kestänyt Ukrainaankaan meno. Jos Suomella on sotilaallinen kriisi esillä, on turha kuvitella, että NATO suostuu silloin käynnistämään liittymisneuvotteluja. Eihän sotilasliitto ota kriisimaata jäsenekseen, se on varma.
Koska NATO-asia on niin valtavan tunnepitoinen, ei sitä pidä ratkaista minkään mielipidekyselyn perusteella, vaan sotilaiden ja muiden asiantuntijoiden kannan perusteella. Suomi poisti maamiinatkin sellaisten henkilöiden aloitteesta, joilla ei ollut mitään hajua sotilaallisesta puolustuksesta. Miinathan ovat rauhanaikana varikoilla, eivätkä hyökkää sieltä yhdenkään siviilin kimppuun. Sotilaallisena aseena miinat ovat halpa ja tehokas ratkaisu. Tämänkin ratkaisun takia Suomen puolustus on tullut niin kalliiksi, että siihen ei yksistään Suomen rahkeet riitä vaan tarvitaan NATO jäsenyys, haluttiinpa sitä tai ei.
Voisitte muuten laskeskella iltapuhteiksenne, montako kertaa Venäjä on hyökännyt Suomeen? Sitten voitte nukahtaa rauhalliseen yöuneen.
Viimeistään Venäjän invaasio Ukrainaan on tehnyt selväksi sen, että Putin haluaa Venäjän (Putinin) uudelleen mahtitekijöiden joukkoon. Jos joku tällaista haluaa, ei kai sille mitään voi mutta näiden ajatusten toteuttamisen suhteen onkin tilanne toinen.
Jos Pietarin entinen katupoika, jota pienikokoisena kiusattiin, haluaa nyt ottaa kaiken kärsimänsä takaisin, ei sille mitään voi mutta tällaiseen fasistiseen menoon on ennenkin löytynyt lääkkeet. Minua surettaa vain kovasti Venäjän kansa, joka joutuu kärsimään tuon pienen suuruudenhullun touhut. On se kamalaa, kun lapsuudenaikaiset traumat purkautuvat nyt nähdyllä tavalla. Ikävää, että Putin on saanut jo niin suuren vallan, ettei häntä muu Venäjän johto pysty enää hillitsemään. Jos Putin on nyt sitten Venäjän uusi tsaari, pitäisi hänen muistaa edeltäjänsä Nikolai II kohtalo. Sellaisenko lopun Putin haluaa itselleen ja kansalleen kaikessa kurjuudessaan?
Suomen NATOON liittymisestä puhuttaessa mainitaan, ettei ole akuuttia tarvetta näin tehdä eikä uhkaa Venäjän taholta ole ilmennyt. Eipä se kauan kestänyt Ukrainaankaan meno. Jos Suomella on sotilaallinen kriisi esillä, on turha kuvitella, että NATO suostuu silloin käynnistämään liittymisneuvotteluja. Eihän sotilasliitto ota kriisimaata jäsenekseen, se on varma.
Koska NATO-asia on niin valtavan tunnepitoinen, ei sitä pidä ratkaista minkään mielipidekyselyn perusteella, vaan sotilaiden ja muiden asiantuntijoiden kannan perusteella. Suomi poisti maamiinatkin sellaisten henkilöiden aloitteesta, joilla ei ollut mitään hajua sotilaallisesta puolustuksesta. Miinathan ovat rauhanaikana varikoilla, eivätkä hyökkää sieltä yhdenkään siviilin kimppuun. Sotilaallisena aseena miinat ovat halpa ja tehokas ratkaisu. Tämänkin ratkaisun takia Suomen puolustus on tullut niin kalliiksi, että siihen ei yksistään Suomen rahkeet riitä vaan tarvitaan NATO jäsenyys, haluttiinpa sitä tai ei.
Voisitte muuten laskeskella iltapuhteiksenne, montako kertaa Venäjä on hyökännyt Suomeen? Sitten voitte nukahtaa rauhalliseen yöuneen.
UUSI COSTA BLANCA
Nyt on tullut niin paljon kyselyjä MEIDÄN COSTA BLANCA lehdestä, että on syytä vähän kertoa tämän hetken tilanteesta. Ensinnäkin ilmoitan, ettei minulla ole mitään tekemistä "Uusi Costa Blanca" lehden kanssa. Sitä tekevät kuulemma Aulikki Mäkinen ja Veli-Matti Kuparinen. Muista tekijöistä ei ole mitään tietoa. Kuparinenkaan ei ole tullut julkisuuteen millään tavoin mutta taustalla kuulemma toimii tosi aktiivisesti. Minun MEIDÄN COSTA BLANCA lehteen hankkimiini kirjoittajiin Kuparinen on ollut yhteydessä pyytäen ottamaan häneen yhteyttä minun sijaani! Että tällaista puuhastelua sitä sitten pidetään, vaikka hyvin voisin itsekin puuhastella samoissa asioissa. Ainakaan Kuparinen ei ole tietoinen, aionko jatkaa lehtityötä edelleen vai en.
Todennäköisesti en jatka lehtityötä vanhan mallin mukaan mutta varmasti näiden blogi-sivujen lisäksi jossain muussa muodossa. Aion kirjoitella suomalaisiin ja mahdollisesti myös muihin lehtiin. Tämän blogi-sivuston tueksi tulee jatkossa kuva-,video- ja ääni materiaalia. MEIDÄN COSTA BLANCA lehdessä harjoittamani sisältö- ja toimitustyyli tulee olemaan se tärkein toimintatapani jatkossakin. Tähän minua ovat kannustaneet nimenomaan ne lukuisat pyynnöt, joita minulle on joko suoraan tai välillisesti tullut. En osannut edes aavistaa kuinka paljon lopulta kirjoituksiani on kaivattu. Lehtikirjoitteluun verrattuna, tämä uusi tyylini on huomattavasti ajankohtaisempaa kuin painatukseen sidottu paperilehti.
Olen edelleen MEIDÄN COSTA BLANCAN päätoimittaja, vaikka lehti ei toistaiseksi ilmestykään. Kun Aulikki Mäkinen on vt. päätoimittaja "Uusi Costa Blanca" lehdessä, hän hoitakoon asiat hänelle sopivalla tyylillä. Jos se sopii lukijoille, niin hyvä mutta kyllä lukijoiden pitäisi saada tekijät ja taustavoimat tietoonsa. Sillä on kuitenkin mielestäni tärkeä merkitys aina, kun puhutaan mediasta. Jos ei näin ole, on syytä olla varovainen niin ilmoittajien kuin lukijoidenkin ja tietenkin myös avustavien kirjoittajien.
Minulta tulee joitain aloitteita tämän lukijoille vielä tänä keväänä mutta niihin palaan myöhemmin. Toivon runsaasti palautteita näille teksteilleni ja olen suunnitellut parhaille myös palkintoa. Jatkan vielä toisten aiheiden parissa tovin tänään.
Todennäköisesti en jatka lehtityötä vanhan mallin mukaan mutta varmasti näiden blogi-sivujen lisäksi jossain muussa muodossa. Aion kirjoitella suomalaisiin ja mahdollisesti myös muihin lehtiin. Tämän blogi-sivuston tueksi tulee jatkossa kuva-,video- ja ääni materiaalia. MEIDÄN COSTA BLANCA lehdessä harjoittamani sisältö- ja toimitustyyli tulee olemaan se tärkein toimintatapani jatkossakin. Tähän minua ovat kannustaneet nimenomaan ne lukuisat pyynnöt, joita minulle on joko suoraan tai välillisesti tullut. En osannut edes aavistaa kuinka paljon lopulta kirjoituksiani on kaivattu. Lehtikirjoitteluun verrattuna, tämä uusi tyylini on huomattavasti ajankohtaisempaa kuin painatukseen sidottu paperilehti.
Olen edelleen MEIDÄN COSTA BLANCAN päätoimittaja, vaikka lehti ei toistaiseksi ilmestykään. Kun Aulikki Mäkinen on vt. päätoimittaja "Uusi Costa Blanca" lehdessä, hän hoitakoon asiat hänelle sopivalla tyylillä. Jos se sopii lukijoille, niin hyvä mutta kyllä lukijoiden pitäisi saada tekijät ja taustavoimat tietoonsa. Sillä on kuitenkin mielestäni tärkeä merkitys aina, kun puhutaan mediasta. Jos ei näin ole, on syytä olla varovainen niin ilmoittajien kuin lukijoidenkin ja tietenkin myös avustavien kirjoittajien.
Minulta tulee joitain aloitteita tämän lukijoille vielä tänä keväänä mutta niihin palaan myöhemmin. Toivon runsaasti palautteita näille teksteilleni ja olen suunnitellut parhaille myös palkintoa. Jatkan vielä toisten aiheiden parissa tovin tänään.
perjantai 28. helmikuuta 2014
VENÄLÄISTÄ RULETTIA
Ukrainan tilannetta on varmaan suurin osa ainakin eurooppalaisista seurannut viime päivinä jännittyneenä. Itsekin kiinnostuin siinä määrin, että katselin netistä vähän Ukrainan historiaakin. Se on ollut vaatimattomastikin sanoen värikäs. Venäjä on vuosisatojen aikana enemmän tai vähemmän ollut vaikuttavana tekijänä tuohon historiaan. Toki muitakin valtioita on ollut näissä kuviossa kuten eurooppalaisista maista Puola ja Liettua. Varhemmassa historiassa Ukrainaa pitivät hallussaan mongolit ja heidän johtajansa Tsingis Kaani. Useimmat näistä valloittajista ovat harjoittaneet melkoisia sortotoimia. Venäjä, kuten tunnettua, ei ole ollut mikään poikkeus.
Kun Nikita Hrutsev siirsi Krimin kuuluvaksi Ukrainaan, on se ollut suvereeni osa sitä myös Ukrainan uudelleen itsenäistyttyä. Venäjän politiikkaan on avoimesti kuulunut uhmamielisyys kaikkia niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka kohdistuvat venäläiseen väestöön. Ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri tuo väestön osa on. Venäjä on ilmoittanut, että se voi tarvittaessa ryhtyä sotilaallisiin toimenpiteisiin sellaista maata kohtaan, jonka kokee olevan uhaksi venäläisväestölle. Tästä syystä Virossakin ollaan oltu uusi itsenäisyysaika vähän kieli keskellä suuta, ettei liiaksi loukata venäläisiä. Pieniltä selkkauksilta ei ole vältyttykään tässä 25 vuoden aikana. Mutta kyllä Venäjänkin täytyy vähän harkita montako kiloa punttisalilla nousee, ennen kuin alkaa liikaa "kalistella sapeleja" minkä tahansa maan kanssa. Espanjassakin on runsaasti venäläisiä, joista suurin osa on sopeutunut hyvin tänne mutta joukossa on näkynyt myös runsaasti votkaa kittaavia räyhääjiä. Tällaiselle toiminnalle on pistettävä piste yhteisellä päätöksellä EU.ssa.
Venäjä voisi esimerkillisellä toiminnallaan aloittaa kansalaisten aseman puolustamisen omasta maastaan. Runsaimmat julmuudet ja muut toimenpiteet tapahtuvat juuri Venäjällä. Mielenkiinnolla seuraamme muualla Euroopassa, miten nämä korjataan. On ymmärrettävää, että monet venäläiset juuri noista syistä muuttavat pois Venäjältä.
Ukrainan ja muidenkin maiden kohdalla on venäläistenkin tunnustettava niiden suvereniteetti. Kansainvälisesti on YK etunenässä valvottava, että näin tapahtuu. Asevoimin tapahtuva voimapolitiikka ei saa olla mahdollista nykymaailmassa.
Euroopan Unionissa on alettava voimakkaasti rajoittamaan ensinnäkin venäläisten muuttoa EU.n alueelle ja varsinkin heidän mahdollisuuksiaan ostaa yrityksiä ja kiinteistöjä täältä. Unionin on pikaisesti ryhdyttävä säätämään näihin liittyvää lainsäädäntöä. Suomessakin on luvattoman paljon annettu siirtyä maa-alueita ja muita kiinteistöjä venäläisille. Nämä juuri antavat jatkossa aiheen Venäjän pullistelulle ja uhkailuille muita maita kohtaan. Venäjähän ei anna muiden maiden kansalaisten ostaa ja omistaa vapaasti vastaavaa omaisuutta siellä.
Tosi asia on, että mitä vaikeammaksi tilanne taloudellisesti ja muutenkin Venäjälle muodostuu, sen johto hakee syntipukkeja Venäjän ulkopuolelta. Levottomuudetkin, jotka tapahtuvat Venäjällä, ovat aina muka muiden maiden syytä. Ukrainan mielenosoituksetkin aiheutuvat kuulemma Länsi-maista. En kyllä tiedä uskooko tuollaista lööperiä edes venäläiset saati muut.
Venäjän pitäisi vähän ajatella, että ei pitäisi rähjätä tänään, kun huomenna jo pyydetään apua muilta.
Kun Nikita Hrutsev siirsi Krimin kuuluvaksi Ukrainaan, on se ollut suvereeni osa sitä myös Ukrainan uudelleen itsenäistyttyä. Venäjän politiikkaan on avoimesti kuulunut uhmamielisyys kaikkia niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka kohdistuvat venäläiseen väestöön. Ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri tuo väestön osa on. Venäjä on ilmoittanut, että se voi tarvittaessa ryhtyä sotilaallisiin toimenpiteisiin sellaista maata kohtaan, jonka kokee olevan uhaksi venäläisväestölle. Tästä syystä Virossakin ollaan oltu uusi itsenäisyysaika vähän kieli keskellä suuta, ettei liiaksi loukata venäläisiä. Pieniltä selkkauksilta ei ole vältyttykään tässä 25 vuoden aikana. Mutta kyllä Venäjänkin täytyy vähän harkita montako kiloa punttisalilla nousee, ennen kuin alkaa liikaa "kalistella sapeleja" minkä tahansa maan kanssa. Espanjassakin on runsaasti venäläisiä, joista suurin osa on sopeutunut hyvin tänne mutta joukossa on näkynyt myös runsaasti votkaa kittaavia räyhääjiä. Tällaiselle toiminnalle on pistettävä piste yhteisellä päätöksellä EU.ssa.
Venäjä voisi esimerkillisellä toiminnallaan aloittaa kansalaisten aseman puolustamisen omasta maastaan. Runsaimmat julmuudet ja muut toimenpiteet tapahtuvat juuri Venäjällä. Mielenkiinnolla seuraamme muualla Euroopassa, miten nämä korjataan. On ymmärrettävää, että monet venäläiset juuri noista syistä muuttavat pois Venäjältä.
Ukrainan ja muidenkin maiden kohdalla on venäläistenkin tunnustettava niiden suvereniteetti. Kansainvälisesti on YK etunenässä valvottava, että näin tapahtuu. Asevoimin tapahtuva voimapolitiikka ei saa olla mahdollista nykymaailmassa.
Euroopan Unionissa on alettava voimakkaasti rajoittamaan ensinnäkin venäläisten muuttoa EU.n alueelle ja varsinkin heidän mahdollisuuksiaan ostaa yrityksiä ja kiinteistöjä täältä. Unionin on pikaisesti ryhdyttävä säätämään näihin liittyvää lainsäädäntöä. Suomessakin on luvattoman paljon annettu siirtyä maa-alueita ja muita kiinteistöjä venäläisille. Nämä juuri antavat jatkossa aiheen Venäjän pullistelulle ja uhkailuille muita maita kohtaan. Venäjähän ei anna muiden maiden kansalaisten ostaa ja omistaa vapaasti vastaavaa omaisuutta siellä.
Tosi asia on, että mitä vaikeammaksi tilanne taloudellisesti ja muutenkin Venäjälle muodostuu, sen johto hakee syntipukkeja Venäjän ulkopuolelta. Levottomuudetkin, jotka tapahtuvat Venäjällä, ovat aina muka muiden maiden syytä. Ukrainan mielenosoituksetkin aiheutuvat kuulemma Länsi-maista. En kyllä tiedä uskooko tuollaista lööperiä edes venäläiset saati muut.
Venäjän pitäisi vähän ajatella, että ei pitäisi rähjätä tänään, kun huomenna jo pyydetään apua muilta.
tiistai 25. helmikuuta 2014
KILPAILUKYKY/ELÄKEIKÄ
Suomen hallitus pestasi sitten oppositionkin tukemaan surkeasti epäonnistunutta talouspolitiikkaansa. Opposition edustajat eivät tajunneet, että suostumalla yhteisen pöydän ääreen, he samalla hyväksyivät jo tehdyt sekä tulevat päätökset. Eduskunnassa puheiden pitäminen ei auta.
Raimo Sailas on ruotinut Hallituksen toimia kovin sanoin mutta Pääministeri Katainen vain hymistelee, että antaa pojan puhua. Katainen ei huomaa, että hän on pelkkä noviisi Sailakseen ja moneen muuhunkin verrattuna. Onhan selvää, että eivät ministerit tiedä ja osaa tehdä läheskään aina oikeita ratkaisuja. Ymmärrys hoi, äly älä jätä, sanottiin ennen. Hallituksella pitäisi olla sen verran älliä, että ymmärtää kysyä viisaammilta, jos oma äly ei riitä. Suomessa on useita talousalan virtuooseja, jotka voisivat auttaa tässä vaikeassa tilanteessa mutta, kun ei haluta, kyetä tai molempia, kysyä!
Tuohon vakioaiheeseen ELÄKEIKÄ törmätään tämän tästä. Suomen talouden pelastajaksi on keksitty korotettu eläkeikä. Tässä keskustelussa unohtuvat sellaiset tosiasiat kuin työkyky, työvuodet ja monet muut. Jos raskaassa fyysisessä työssä työkyky alenee 40 työvuoden jälkeen jo 60-vuotiaana, pitäisi kai tuo asia huomioida. Eräs virkanainen totesi, että kyllähän esimerkiksi tehdastyössä olevat tekevät raskasta työtä ja tulevat työkyvyttömiksi 2-4 kertaa useammin kuin toimistotyössä. Samalla tämä naishenkilö kyllä totesi, että toimistohenkilönkin työn rasitus on yhtä suuri kuin keskeytymässä kolmivuorotyössä. Näillä toimihenkilöillä kun saattaa olla esimerkiksi pitkiä ulkomaan matkoja, jotka rasittavat samassa mitassa. Luulenpa, ettei ko. henkilö ole edes nähnyt kolmivuorotyöläistä saatikka -työtä.
Kyllä eläkeuudistuksiin voidaan mennä, sehän on selvää. Lähdetään siitä liikkeelle, että pitää olla 40 työvuotta täynnä, ennen kuin voi päästä vanhuuseläkkeelle. Silloin ollaan tienattu jo todennäköisesti tuleva eläkekertymä. Jos näitä työvuosia ei tule täyteen, eikä joudu työkyvyttömäksi, ei eläkekertymäkään täyty. Jos näin tehdään, pyrkivät pitkään opiskelevatkin automaattisesti nopeasti ansiotyöhön.
Työsuhdeturva on kääntynyt itseään vastaan. Se on aikoinaan tehty nimensä mukaisesti turvaksi työnantajien mielivaltaa vastaan. Nyt nuoret työikäiset pitävät toimeentulotukea itsestään selvyytenä. Jos on terve työkykyinen nuori aikuinen, joka ei enää opiskele, on työvelvoite ehdoton. Sellainen "paskaduuni" mentaliteetti on ehdottomasti haudattava. Kaikki rehellinen työ on arvostettavaa mutta laiskana norkoilu ei. Jos työ ei kelpaa, niin rahaakaan ei tule. Suomessakin on tekemättömiä töitä vaikka kuinka paljon. Aikoinaan kolmekymmentä-luvulla oli työttömille järjestetty "topparoikkia", joissa tehtiin mm. ratatöitä. Kyllä nykyäänkin riittäisi yhteiskunnallisen infrastruktuurin rakentamisessa hommia. Jos työkykyinen jää työstä pois omasta syystään, pitää asettaa kovat karenssit avustuksiin. Ylikouluttautuminen ei saa olla este työllistymiselle. Jos joku ei tee työtä elämisekseen, tekee joku muu sen. Onko veronmaksajilla velvollisuus elättää tällaisia luusereita?
Vientikilpailukyvystä puhutaan paljon mutta onko ajateltu, mistä johtuvat Suomen suuremmat työvoimakustannukset kilpailijamaihin verrattuna? Jos verrataan palkansaajien ostovoimaa muihin kilpailijamaihin verrattuna, on Suomi aivan häntäpäässä. Eläminen Suomessa maksaa aivan järjettömästi. Varsinkin elintarvikkeet ja muut päivittäistavarat ovat niin kalliita, että hirvittää. Tämä johtuu näiden tuotteiden onnettomasta kilpailutilanteesta. Kaksi ryhmittymää kiskovat kuluttajilta häikäilemättä, mitä irti saavat. Mikä sitten avuksi? Jos kunnollista kilpailua synny ja markkinatalous pelaa, on ainoana mahdollisuutena hintasäännöstely! On esitetty palkkojen alentamista viidellä prosentilla. Hyvä mutta samalla voitaisi jäädyttää palkat sekä elintarvikkeet esim. kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Siitä sitä kilpailukykyä syntyisi. Kaikki muutkin hinnat ja etenkin verot samoin em. tasolle. Lääkkeiden hinnat ovat moninkertaiset muuhun Eurooppaan verrattuna. Mitäpä, jos nekin määrätään Euroopan keskihintatasolle. Minulle tuli verenpainelääke, jonka apteekkihinta ilman korvauksia on kahdeksan kertaa korkeampi Suomessa kuin Espanjassa. Kysymyksessä on saman valmistajan sama lääke, jossa sama määrä ja pitoisuus. Mitenkäs tämän perustelet, et mitenkään. Valtion menoja ajatellen, menee satoja miljoonia ahneille apteekeille ylimääräisinä Kela-korvauksina.
Sitten vielä omana asianaan kuntien työsuhdeturva kuntaliitosten yhteydessä. Eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun annetaan VIIDEN (5) VUODEN irtisanomissuoja kuntaliitoksen jälkeen! Siis mitään merkitystä ei ole sillä, onko järkevää työtä tai ei, ainoastaan palkkalistoilla olo on pakollista. Jos yksityisessä yrityksessä meneteltäisi samalla tavalla fuusion jälkeen, ei siitä tulisi mitään. Varsinainen yhdistämisen hyöty valuisi hukkaan. Kun kuntatalous on kuralla, ei pitäisi pohdiskella täysin järjettömiä ratkaisuja. Siis ensimmäinen homma jo tänä vuonna ja kiireellisenä, irtisanomissuoja samalle tasolle kuin yksityisellä sektorilla!
Kokoomuksen hellimä harmaa talous (talousrikollisuus) kuriin paljon kovemmin menetelmin. Rehellinen työntekijä tai yrittäjä ei siitä kärsi, päinvastoin. VVM.n mukaan varovastikin arvioiden menee valtiolta 4-5 Mrd euroa vuodessa hukkaan. Todellisuudessa luku lienee paljon suurempi. Hyvin koulutettuja taloustutkijoita voisi palkata provikka-palkalla pistämään nämä hemmot kiikkiin. Siis tutkijoille peruspakan lisäksi hyvät bonukset, niin kaikki paitsi rikolliset voittavat. Tarvittaessa lisää seuraavassa jaksossa.
Raimo Sailas on ruotinut Hallituksen toimia kovin sanoin mutta Pääministeri Katainen vain hymistelee, että antaa pojan puhua. Katainen ei huomaa, että hän on pelkkä noviisi Sailakseen ja moneen muuhunkin verrattuna. Onhan selvää, että eivät ministerit tiedä ja osaa tehdä läheskään aina oikeita ratkaisuja. Ymmärrys hoi, äly älä jätä, sanottiin ennen. Hallituksella pitäisi olla sen verran älliä, että ymmärtää kysyä viisaammilta, jos oma äly ei riitä. Suomessa on useita talousalan virtuooseja, jotka voisivat auttaa tässä vaikeassa tilanteessa mutta, kun ei haluta, kyetä tai molempia, kysyä!
Tuohon vakioaiheeseen ELÄKEIKÄ törmätään tämän tästä. Suomen talouden pelastajaksi on keksitty korotettu eläkeikä. Tässä keskustelussa unohtuvat sellaiset tosiasiat kuin työkyky, työvuodet ja monet muut. Jos raskaassa fyysisessä työssä työkyky alenee 40 työvuoden jälkeen jo 60-vuotiaana, pitäisi kai tuo asia huomioida. Eräs virkanainen totesi, että kyllähän esimerkiksi tehdastyössä olevat tekevät raskasta työtä ja tulevat työkyvyttömiksi 2-4 kertaa useammin kuin toimistotyössä. Samalla tämä naishenkilö kyllä totesi, että toimistohenkilönkin työn rasitus on yhtä suuri kuin keskeytymässä kolmivuorotyössä. Näillä toimihenkilöillä kun saattaa olla esimerkiksi pitkiä ulkomaan matkoja, jotka rasittavat samassa mitassa. Luulenpa, ettei ko. henkilö ole edes nähnyt kolmivuorotyöläistä saatikka -työtä.
Kyllä eläkeuudistuksiin voidaan mennä, sehän on selvää. Lähdetään siitä liikkeelle, että pitää olla 40 työvuotta täynnä, ennen kuin voi päästä vanhuuseläkkeelle. Silloin ollaan tienattu jo todennäköisesti tuleva eläkekertymä. Jos näitä työvuosia ei tule täyteen, eikä joudu työkyvyttömäksi, ei eläkekertymäkään täyty. Jos näin tehdään, pyrkivät pitkään opiskelevatkin automaattisesti nopeasti ansiotyöhön.
Työsuhdeturva on kääntynyt itseään vastaan. Se on aikoinaan tehty nimensä mukaisesti turvaksi työnantajien mielivaltaa vastaan. Nyt nuoret työikäiset pitävät toimeentulotukea itsestään selvyytenä. Jos on terve työkykyinen nuori aikuinen, joka ei enää opiskele, on työvelvoite ehdoton. Sellainen "paskaduuni" mentaliteetti on ehdottomasti haudattava. Kaikki rehellinen työ on arvostettavaa mutta laiskana norkoilu ei. Jos työ ei kelpaa, niin rahaakaan ei tule. Suomessakin on tekemättömiä töitä vaikka kuinka paljon. Aikoinaan kolmekymmentä-luvulla oli työttömille järjestetty "topparoikkia", joissa tehtiin mm. ratatöitä. Kyllä nykyäänkin riittäisi yhteiskunnallisen infrastruktuurin rakentamisessa hommia. Jos työkykyinen jää työstä pois omasta syystään, pitää asettaa kovat karenssit avustuksiin. Ylikouluttautuminen ei saa olla este työllistymiselle. Jos joku ei tee työtä elämisekseen, tekee joku muu sen. Onko veronmaksajilla velvollisuus elättää tällaisia luusereita?
Vientikilpailukyvystä puhutaan paljon mutta onko ajateltu, mistä johtuvat Suomen suuremmat työvoimakustannukset kilpailijamaihin verrattuna? Jos verrataan palkansaajien ostovoimaa muihin kilpailijamaihin verrattuna, on Suomi aivan häntäpäässä. Eläminen Suomessa maksaa aivan järjettömästi. Varsinkin elintarvikkeet ja muut päivittäistavarat ovat niin kalliita, että hirvittää. Tämä johtuu näiden tuotteiden onnettomasta kilpailutilanteesta. Kaksi ryhmittymää kiskovat kuluttajilta häikäilemättä, mitä irti saavat. Mikä sitten avuksi? Jos kunnollista kilpailua synny ja markkinatalous pelaa, on ainoana mahdollisuutena hintasäännöstely! On esitetty palkkojen alentamista viidellä prosentilla. Hyvä mutta samalla voitaisi jäädyttää palkat sekä elintarvikkeet esim. kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Siitä sitä kilpailukykyä syntyisi. Kaikki muutkin hinnat ja etenkin verot samoin em. tasolle. Lääkkeiden hinnat ovat moninkertaiset muuhun Eurooppaan verrattuna. Mitäpä, jos nekin määrätään Euroopan keskihintatasolle. Minulle tuli verenpainelääke, jonka apteekkihinta ilman korvauksia on kahdeksan kertaa korkeampi Suomessa kuin Espanjassa. Kysymyksessä on saman valmistajan sama lääke, jossa sama määrä ja pitoisuus. Mitenkäs tämän perustelet, et mitenkään. Valtion menoja ajatellen, menee satoja miljoonia ahneille apteekeille ylimääräisinä Kela-korvauksina.
Sitten vielä omana asianaan kuntien työsuhdeturva kuntaliitosten yhteydessä. Eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun annetaan VIIDEN (5) VUODEN irtisanomissuoja kuntaliitoksen jälkeen! Siis mitään merkitystä ei ole sillä, onko järkevää työtä tai ei, ainoastaan palkkalistoilla olo on pakollista. Jos yksityisessä yrityksessä meneteltäisi samalla tavalla fuusion jälkeen, ei siitä tulisi mitään. Varsinainen yhdistämisen hyöty valuisi hukkaan. Kun kuntatalous on kuralla, ei pitäisi pohdiskella täysin järjettömiä ratkaisuja. Siis ensimmäinen homma jo tänä vuonna ja kiireellisenä, irtisanomissuoja samalle tasolle kuin yksityisellä sektorilla!
Kokoomuksen hellimä harmaa talous (talousrikollisuus) kuriin paljon kovemmin menetelmin. Rehellinen työntekijä tai yrittäjä ei siitä kärsi, päinvastoin. VVM.n mukaan varovastikin arvioiden menee valtiolta 4-5 Mrd euroa vuodessa hukkaan. Todellisuudessa luku lienee paljon suurempi. Hyvin koulutettuja taloustutkijoita voisi palkata provikka-palkalla pistämään nämä hemmot kiikkiin. Siis tutkijoille peruspakan lisäksi hyvät bonukset, niin kaikki paitsi rikolliset voittavat. Tarvittaessa lisää seuraavassa jaksossa.
perjantai 21. helmikuuta 2014
SATEENKAARIAVIOLIITTO
Kaikenlaisia omituisia keksintöjä tehdään, kun halutaan häivyttää joidenkin asioiden todellinen tausta. Tällaisia ovat jälleen esiin nousseet homokeskustelut ja Suomenkin Eduskuntaan tuotu kansalaisaloite. Tässä aloitteessahan pyritään saamaan avioliitto-oikeus samaa sukupuolta olevien kesken muka ihmisten tasa-arvoisuuteen vedoten.
Tarkastellaan vähän homoseksuaalisuuden historiaa. Ensinnäkin homous oli tuhansia vuosia rikos, josta tuomittiin jopa kuolemaan. Tästä huomataan kuinka vakavasta asiasta on oikeastaan kysymys. Sitten länsimainen kulttuuri keksi hienosti, että homous onkin sairaus, josta ei voidakaan tuomita, vaan laitetaan tällaiset ihmiset hoitoon. Viimeisenä ollaan todettu, että ei se ole sairauskaan, vaan ainoastaan synti. Niin kuin synti olisi jotenkin hyväksyttävissä oleva asia. Ne, jotka eivät usko Raamattuun, voivat tietenkin tehdä sen määräysten vastaisesti mutta he vaativat myös uskovia tekevän samoin. Uskovat eivät saa siis suhtautua homoseksuaalisuuteen syntinä, koska se on tasa-arvoa ja ihmisyyttä loukkaavaa! Eduskuntakaan ei voi samoin perustein estää homoliittoja.
Koulussa aikoinaan opetettiin eläinlajeista, että kaikkein alkeellisimmat lajit lisääntyvät suvuttomasti eli ovat kaksineuvoisia. Näihinkö lajeihin homot haluavat itsensä rinnastaa. Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että Jumalalle on kauhistus, jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan. Monissa Raamatun kohdissa puhutaan "miehimyksistä", joilla tarkoitetaan juuri homoja. Samoin mainitaan, miehen hekumallisesta syttymisestä mieheen ja naisen naiseen. Nämä kaikki ovat syntiä ja niistä tulee pyrkiä eroon. Siis homoseksuaalisuudesta tulee pyrkiä eroon, eikä yrittää saada homouden vastustajia hyväksymään sitä.
Timo Soini on aivan oikeassa siinä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Onko tarkoituksena vain lisääntyminen, on heidän oma asiansa mutta alkuperäinen tarkoitus on, että aviollisen liiton kautta saatetaan uudet sukupolvet maailmaan. Kaikki eivät saa lapsia ja silloin on avioparilla mahdollisuus esimerkiksi adoptioon. Adoptio on hyvin monien lajien käyttämä keino estää jälkikasvua tuhoutumasta. Se ei siis ole luonnon vastaista.
Joku vuosi sitten oli Eurovaalien jälkeen muodostettavaan EU.n komissioon pyrkimässä italialainen ehdokas talouskomissaariksi. Hänen ehdokkuutensa kuitenkin estettiin, kun hän katolisena uskovaisena oli julistanut homoseksuaalisuuden synniksi. Homojen mielestä ei ole ihmisoikeusloukkaus estää tuollainen virka, kun oli pelkästä mielipiteestä kysymys. Kyseisen henkilön uskonnollisella vakaumuksella ei ollut mitään merkitystä.
Toki syntejä on monenlaisia ja ne kaikki ovat tuomittavia. Oikeastaan vain homous halutaan sellaiseksi, joka pitää hyväksyä. Seksuaaliseen suuntautumiseen (varsinainen sanahirviö) pitää suhtautua hyväksyvästi, vaikka tietää sen vääräksi. Jatkossa pitää hyväksyä moniavioisuus, pedifilia, eläimiin sekaantuminen jne. Pitäähän ihmisten saada noudattaa vapaasti seksuaalisia mieltymyksiään.
Raamatussa on esimerkkejä Jumalan vihasta sellaisia kohtaan, jotka kulkevat vain hillittömästi himojensa vietävänä. Loot ei aikoinaan löytänyt Sodomasta edes muutamaa hurskasta, joiden perusteella Jumala olisi pelastanut kaupungin.
Koettelemukset ovat opettaneet ihmisiä ja kansakuntia toimimaan oikein. Me voimme kyllä toimia oikein silloinkin, kun ei näitä koettelemuksia ole, vai voimmeko?
Tarkastellaan vähän homoseksuaalisuuden historiaa. Ensinnäkin homous oli tuhansia vuosia rikos, josta tuomittiin jopa kuolemaan. Tästä huomataan kuinka vakavasta asiasta on oikeastaan kysymys. Sitten länsimainen kulttuuri keksi hienosti, että homous onkin sairaus, josta ei voidakaan tuomita, vaan laitetaan tällaiset ihmiset hoitoon. Viimeisenä ollaan todettu, että ei se ole sairauskaan, vaan ainoastaan synti. Niin kuin synti olisi jotenkin hyväksyttävissä oleva asia. Ne, jotka eivät usko Raamattuun, voivat tietenkin tehdä sen määräysten vastaisesti mutta he vaativat myös uskovia tekevän samoin. Uskovat eivät saa siis suhtautua homoseksuaalisuuteen syntinä, koska se on tasa-arvoa ja ihmisyyttä loukkaavaa! Eduskuntakaan ei voi samoin perustein estää homoliittoja.
Koulussa aikoinaan opetettiin eläinlajeista, että kaikkein alkeellisimmat lajit lisääntyvät suvuttomasti eli ovat kaksineuvoisia. Näihinkö lajeihin homot haluavat itsensä rinnastaa. Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että Jumalalle on kauhistus, jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan. Monissa Raamatun kohdissa puhutaan "miehimyksistä", joilla tarkoitetaan juuri homoja. Samoin mainitaan, miehen hekumallisesta syttymisestä mieheen ja naisen naiseen. Nämä kaikki ovat syntiä ja niistä tulee pyrkiä eroon. Siis homoseksuaalisuudesta tulee pyrkiä eroon, eikä yrittää saada homouden vastustajia hyväksymään sitä.
Timo Soini on aivan oikeassa siinä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Onko tarkoituksena vain lisääntyminen, on heidän oma asiansa mutta alkuperäinen tarkoitus on, että aviollisen liiton kautta saatetaan uudet sukupolvet maailmaan. Kaikki eivät saa lapsia ja silloin on avioparilla mahdollisuus esimerkiksi adoptioon. Adoptio on hyvin monien lajien käyttämä keino estää jälkikasvua tuhoutumasta. Se ei siis ole luonnon vastaista.
Joku vuosi sitten oli Eurovaalien jälkeen muodostettavaan EU.n komissioon pyrkimässä italialainen ehdokas talouskomissaariksi. Hänen ehdokkuutensa kuitenkin estettiin, kun hän katolisena uskovaisena oli julistanut homoseksuaalisuuden synniksi. Homojen mielestä ei ole ihmisoikeusloukkaus estää tuollainen virka, kun oli pelkästä mielipiteestä kysymys. Kyseisen henkilön uskonnollisella vakaumuksella ei ollut mitään merkitystä.
Toki syntejä on monenlaisia ja ne kaikki ovat tuomittavia. Oikeastaan vain homous halutaan sellaiseksi, joka pitää hyväksyä. Seksuaaliseen suuntautumiseen (varsinainen sanahirviö) pitää suhtautua hyväksyvästi, vaikka tietää sen vääräksi. Jatkossa pitää hyväksyä moniavioisuus, pedifilia, eläimiin sekaantuminen jne. Pitäähän ihmisten saada noudattaa vapaasti seksuaalisia mieltymyksiään.
Raamatussa on esimerkkejä Jumalan vihasta sellaisia kohtaan, jotka kulkevat vain hillittömästi himojensa vietävänä. Loot ei aikoinaan löytänyt Sodomasta edes muutamaa hurskasta, joiden perusteella Jumala olisi pelastanut kaupungin.
Koettelemukset ovat opettaneet ihmisiä ja kansakuntia toimimaan oikein. Me voimme kyllä toimia oikein silloinkin, kun ei näitä koettelemuksia ole, vai voimmeko?
maanantai 17. helmikuuta 2014
LISÄÄ MEIDÄN COSTA BLANCASTA
Nyt sitten selvisi, että olin aivan oikeassa, että ei ollut tarkoituskaan jatkaa MEIDÄN COSTA BLANCAN julkaisua, vaan saada minut sivuun ja perustaa uusi lehti!
Miksi tämäkin asia piti hoitaa hämärästi? Miksi missään vaiheessa Kuparinen ei sanonut olevansa tyytymätön toimintatapaani? Nyt sitten otettiin se kolmas osapuoli mukaan ja varmuuden vuoksi myös lehdelle uusi nimi ja logo. Oli todella mielenkiintoista, ettei Kuparinen taaskaan keksinyt nimeä itse, vaan hän omi keksimäni nimen. Tai saattoihan se olla sattuma, vaikkakin tosi erikoinen sellainen. Nimen kavalsi joku niistä parista ihmisestä, joille siitä kerroin ja Kuparinen käytti tietysti tilaisuuden hyväkseen.
Aikaisemmasta lehden historiasta vielä sen verran, että vaikka olin vastaava päätoimittaja ja vastasin siis lain edessä koko lehden sisällöstä, ei minulla ollut pääsyä lehtemme sähköpostiin, josta olisin voinut etukäteen tarkistaa tulevia tekstejä. Kuparinen lähetti sitten vain valmiiksi taitetut sivut mutta ei niitäkään kaikkia. Käytännössä vaikutusmahdollisuuteni lehden sisältöön olivat vähäiset.
Kun Kuparisen kanssa tehtyyn yhteiseen sopimukseen kuului, että uusi perustettava yhtiö saa lehden haltuunsa 1.2.2014, niin tuntuu oudolta, että sama lehti uudella nimellä tulee Kupariselta ulos jo runsaan kahden viikon päästä määräajasta. Ei voida millään selittää, että häneltä syntyy tuollainen työ noin nopeasti. Lisäksi tuntuu merkilliseltä, että Kuparinen juuri työmäärään vedoten vetäytyi lehden teosta. Tosin uudessa lehdessä ei mainita lehden tekijöistä mitään mutta kukaan muu ei tee samanlaista taittoa kuin Kuparinen. Muutenkin sopii kuvaan hyvin taas sammutetuin lyhdyin ajaminen, jossa hän ei näy mitenkään. Lehden kustantajaakaan ei enää mainita. Mikähän se mahtaa olla? Virallinen puoli näyttää ontuvan pahan kerran.
Kuparinen oli viime Joulun aikaan Torreviejassa käymässä ja sovimme useaan otteeseen tapaamisesta, kun meillä kerran oli yhteinen projekti. Aikaa ei hänellä ei kuitenkaan millään riittävän yhteiseen palaveriin. Syy alkaa olla nyt selvä. Kuparinen tapasi useasti tytärtään omienkin sanojensa mukaan mutta tuollaisena perhetapaamisena. Todellisuudessa tehtiin juuri epäilemäni komplaus ja siloitettiin tietä uudelle lehdelle. Uusi vt.päätoimittaja Aulikki Mäkinen oli tietysti myös kuvioissa mukana ja hänen kanssaan sovittiin myös tehtävien siirrosta. Aulikki onkin ainoa uudessa lehdessä mainittu vastuutaho! Onpa todella kevyt organisaatio, jos joku uskoo siihen. Härskiä välistävetoa osoitti myös se, että Kuparinen pyysi itselleen edelleen kirjoituksia jo viime vuoden puolella ja koko kuluneen tammikuun, vaikka samalla pelasi uutta lehtiyhtiötä ulos puheistaan huolimatta. Nämä asiat ovat dokumentoituneena minun lisäkseni muutamalla muullakin henkilöllä.
Yhteisenä sopimuksena Kuparisen kanssa päädyimme antamaan hänelle oikeuden saada takaisin lehtemme julkaisuoikeus vastikkeetta, jos lehden julkaisu lopetetaan ennen 30.6.2016. Tämä oli jo melkoinen myönnytys ajatellen uusia sijoittajia ja heidän yritysriskiään. Heillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta korvausta sijoitukselleen, mikä on jo vaikea hyväksyä. Siihen oltiin kuitenkin suostumassa. Ylimääräisenä vaatimuksena tuli Kupariselta täsmennys. "Mikäli lehti ko. päivämäärään mennessä on jäänyt ilmestymättä kuuden kuukauden ajan paperiversiona normaalilaajuisena ja normaalipainoksena, katsotaan se lehden lopettamiseksi". Herää kysymys, mikä on "normaalilaajuinen" ja "normaalipainos" ja kuka ne määrittelee? Jos sen määrittelee Kuparinen, niin käytännössä hän saa lehden milloin tahansa takaisin itselleen. Ei tällaiseen liiketoimintaan voi kukaan suostua, mikä lienee ollut tarkoituskin.
Aivan uutena vaatimuksena tuli se, että "mikäli uusi kustannusyhtiö myy lehden julkaisuoikeuden kolmannelle osapuolelle aikavälillä 1.7.2016-31.12.2018, saa Kuparinen 50% kauppahinnasta. Kauppahinnan tulee kaupantekohetkellä olla julkaisuoikeuden goodwill-arvon mukainen". "Julkaisuoikeutta ei saa myydä tai muullakaan tavoin luovuttaa kolmannelle osapuolelle ennen 1.7.2016". Käytännössä hän rikkoi itse juuri tuota sopimuksen kohtaa, vaikka muuttikin lehden nimeä. Todellisuudessa liiketoiminta jatkuu samanlaisena. Lain mukainen kai tuo on mutta moraalisesti täysin mätä.
"Lehden julkaisuoikeutta ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle muulla tavoin kuin kaupalla ennen 31.12.2018. Julkaisuoikeutta ei siten voi antaa vuokralle, lainata tai muulla tavoin luovuttaa edelleen tilapäisesti tai pysyvästi".
"Kaikki mikä koskee edellä lehteä ja julkaisusopimusta, koskee samoin myös lehden Lehtiluukku-sopimusta".
"Kuparisella on optio tulla myöhemmin uuden kustannusyhtiön osakkaaksi".
Lisäyksenä tuli vielä: "Kupariselle lähetetään maksutta Suomeen postitse jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen yksi lehti 31.12.2014 saakka".
"Kupariselle lähetetään uuden julkaisuyhtiön yhtiökokousten pöytäkirjat ja muut tiedotteet".
Edellä olevissa kappaleissa olevat sitaatit ovat suoria lainauksia Kuparisen teksteistä. Tästä lukijani huomaat varmaan, kuinka vähän hän halusi todellisuudessa luovuttaa lehden julkaisua muille. Vaikka Kuparinen on väitteistään huolimatta korjannut seitsemän vuoden ajalta kaiken taloudellisen hyödyn, on hänellä otsaa vaatia aivan vieraalta yhtiöltä etua, joka ei hänelle kuulu. Toisaalta eihän mitkään osakkaat voi tuollaista hyväksyä.
Sarjassamme outoja kannanottoja Kuparisen taholta on ollut maininnat, että lehden lopettamisen syyt ovat olleet "toimitukselliset erimielisyydet". Näistä erimielisyyksistä hän ei ole minulle koskaan hiiskahtanutkaan. Vaikka Kuparinen tiesi "lopettavansa" lehden julkaisun ja tekemisen 2013 loppuun mennessä, on hän pyytänyt edelleen kirjoituksia lehteen, miksi jos hän ei enää julkaise lehteä? Tuollainen pelleily harmittaa, kun minäkin aivan vakavalla mielellä yritin saada uusia ihmisiä mukaan lehden julkaisuun. Olisi ollut edes sen verran reilu, että olisi kylmästi ilmoittanut, ettei luovuta lehteä.
Esitin itsekin, että alamme julkaista kokonaan uutta lehteä mutta ongelmana oli, ettei meillä tosiaankaan ollut kuin muutaman kirjoittajan yhteystiedot, eikä ennen kaikkea pääsyä lehden sähköpostiin. Niiden tietojen korvaaminen olisi ollut taas aikaa vievää ja hankalaa. Kuparinenhan vahti juuri noita tärkeitä tietoja kuin "kettu jaaran munia".
Tarvittaessa jatkan blogissani tämänkin asian käsittelyä mutta siirryn muuten jo uusien juttujen pariin.
Miksi tämäkin asia piti hoitaa hämärästi? Miksi missään vaiheessa Kuparinen ei sanonut olevansa tyytymätön toimintatapaani? Nyt sitten otettiin se kolmas osapuoli mukaan ja varmuuden vuoksi myös lehdelle uusi nimi ja logo. Oli todella mielenkiintoista, ettei Kuparinen taaskaan keksinyt nimeä itse, vaan hän omi keksimäni nimen. Tai saattoihan se olla sattuma, vaikkakin tosi erikoinen sellainen. Nimen kavalsi joku niistä parista ihmisestä, joille siitä kerroin ja Kuparinen käytti tietysti tilaisuuden hyväkseen.
Aikaisemmasta lehden historiasta vielä sen verran, että vaikka olin vastaava päätoimittaja ja vastasin siis lain edessä koko lehden sisällöstä, ei minulla ollut pääsyä lehtemme sähköpostiin, josta olisin voinut etukäteen tarkistaa tulevia tekstejä. Kuparinen lähetti sitten vain valmiiksi taitetut sivut mutta ei niitäkään kaikkia. Käytännössä vaikutusmahdollisuuteni lehden sisältöön olivat vähäiset.
Kun Kuparisen kanssa tehtyyn yhteiseen sopimukseen kuului, että uusi perustettava yhtiö saa lehden haltuunsa 1.2.2014, niin tuntuu oudolta, että sama lehti uudella nimellä tulee Kupariselta ulos jo runsaan kahden viikon päästä määräajasta. Ei voida millään selittää, että häneltä syntyy tuollainen työ noin nopeasti. Lisäksi tuntuu merkilliseltä, että Kuparinen juuri työmäärään vedoten vetäytyi lehden teosta. Tosin uudessa lehdessä ei mainita lehden tekijöistä mitään mutta kukaan muu ei tee samanlaista taittoa kuin Kuparinen. Muutenkin sopii kuvaan hyvin taas sammutetuin lyhdyin ajaminen, jossa hän ei näy mitenkään. Lehden kustantajaakaan ei enää mainita. Mikähän se mahtaa olla? Virallinen puoli näyttää ontuvan pahan kerran.
Kuparinen oli viime Joulun aikaan Torreviejassa käymässä ja sovimme useaan otteeseen tapaamisesta, kun meillä kerran oli yhteinen projekti. Aikaa ei hänellä ei kuitenkaan millään riittävän yhteiseen palaveriin. Syy alkaa olla nyt selvä. Kuparinen tapasi useasti tytärtään omienkin sanojensa mukaan mutta tuollaisena perhetapaamisena. Todellisuudessa tehtiin juuri epäilemäni komplaus ja siloitettiin tietä uudelle lehdelle. Uusi vt.päätoimittaja Aulikki Mäkinen oli tietysti myös kuvioissa mukana ja hänen kanssaan sovittiin myös tehtävien siirrosta. Aulikki onkin ainoa uudessa lehdessä mainittu vastuutaho! Onpa todella kevyt organisaatio, jos joku uskoo siihen. Härskiä välistävetoa osoitti myös se, että Kuparinen pyysi itselleen edelleen kirjoituksia jo viime vuoden puolella ja koko kuluneen tammikuun, vaikka samalla pelasi uutta lehtiyhtiötä ulos puheistaan huolimatta. Nämä asiat ovat dokumentoituneena minun lisäkseni muutamalla muullakin henkilöllä.
Yhteisenä sopimuksena Kuparisen kanssa päädyimme antamaan hänelle oikeuden saada takaisin lehtemme julkaisuoikeus vastikkeetta, jos lehden julkaisu lopetetaan ennen 30.6.2016. Tämä oli jo melkoinen myönnytys ajatellen uusia sijoittajia ja heidän yritysriskiään. Heillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta korvausta sijoitukselleen, mikä on jo vaikea hyväksyä. Siihen oltiin kuitenkin suostumassa. Ylimääräisenä vaatimuksena tuli Kupariselta täsmennys. "Mikäli lehti ko. päivämäärään mennessä on jäänyt ilmestymättä kuuden kuukauden ajan paperiversiona normaalilaajuisena ja normaalipainoksena, katsotaan se lehden lopettamiseksi". Herää kysymys, mikä on "normaalilaajuinen" ja "normaalipainos" ja kuka ne määrittelee? Jos sen määrittelee Kuparinen, niin käytännössä hän saa lehden milloin tahansa takaisin itselleen. Ei tällaiseen liiketoimintaan voi kukaan suostua, mikä lienee ollut tarkoituskin.
Aivan uutena vaatimuksena tuli se, että "mikäli uusi kustannusyhtiö myy lehden julkaisuoikeuden kolmannelle osapuolelle aikavälillä 1.7.2016-31.12.2018, saa Kuparinen 50% kauppahinnasta. Kauppahinnan tulee kaupantekohetkellä olla julkaisuoikeuden goodwill-arvon mukainen". "Julkaisuoikeutta ei saa myydä tai muullakaan tavoin luovuttaa kolmannelle osapuolelle ennen 1.7.2016". Käytännössä hän rikkoi itse juuri tuota sopimuksen kohtaa, vaikka muuttikin lehden nimeä. Todellisuudessa liiketoiminta jatkuu samanlaisena. Lain mukainen kai tuo on mutta moraalisesti täysin mätä.
"Lehden julkaisuoikeutta ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle muulla tavoin kuin kaupalla ennen 31.12.2018. Julkaisuoikeutta ei siten voi antaa vuokralle, lainata tai muulla tavoin luovuttaa edelleen tilapäisesti tai pysyvästi".
"Kaikki mikä koskee edellä lehteä ja julkaisusopimusta, koskee samoin myös lehden Lehtiluukku-sopimusta".
"Kuparisella on optio tulla myöhemmin uuden kustannusyhtiön osakkaaksi".
Lisäyksenä tuli vielä: "Kupariselle lähetetään maksutta Suomeen postitse jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen yksi lehti 31.12.2014 saakka".
"Kupariselle lähetetään uuden julkaisuyhtiön yhtiökokousten pöytäkirjat ja muut tiedotteet".
Edellä olevissa kappaleissa olevat sitaatit ovat suoria lainauksia Kuparisen teksteistä. Tästä lukijani huomaat varmaan, kuinka vähän hän halusi todellisuudessa luovuttaa lehden julkaisua muille. Vaikka Kuparinen on väitteistään huolimatta korjannut seitsemän vuoden ajalta kaiken taloudellisen hyödyn, on hänellä otsaa vaatia aivan vieraalta yhtiöltä etua, joka ei hänelle kuulu. Toisaalta eihän mitkään osakkaat voi tuollaista hyväksyä.
Sarjassamme outoja kannanottoja Kuparisen taholta on ollut maininnat, että lehden lopettamisen syyt ovat olleet "toimitukselliset erimielisyydet". Näistä erimielisyyksistä hän ei ole minulle koskaan hiiskahtanutkaan. Vaikka Kuparinen tiesi "lopettavansa" lehden julkaisun ja tekemisen 2013 loppuun mennessä, on hän pyytänyt edelleen kirjoituksia lehteen, miksi jos hän ei enää julkaise lehteä? Tuollainen pelleily harmittaa, kun minäkin aivan vakavalla mielellä yritin saada uusia ihmisiä mukaan lehden julkaisuun. Olisi ollut edes sen verran reilu, että olisi kylmästi ilmoittanut, ettei luovuta lehteä.
Esitin itsekin, että alamme julkaista kokonaan uutta lehteä mutta ongelmana oli, ettei meillä tosiaankaan ollut kuin muutaman kirjoittajan yhteystiedot, eikä ennen kaikkea pääsyä lehden sähköpostiin. Niiden tietojen korvaaminen olisi ollut taas aikaa vievää ja hankalaa. Kuparinenhan vahti juuri noita tärkeitä tietoja kuin "kettu jaaran munia".
Tarvittaessa jatkan blogissani tämänkin asian käsittelyä mutta siirryn muuten jo uusien juttujen pariin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)