VANHA VIRSI

Otsikon virtenä tarkoitan tässä 1938 virsikirjan virttä 440. Se poistettiin 1986 uudesta virsikirjasta, vaikka sen säilyttämistä pyydettiin tietämäni mukaan usealta taholta. Useaan otteeseen olen miettinyt, miksi se poistettiin? Joku syy on aina muutoksiin. Olen löytänyt vain kaksi vaihtoehtoa. Joko katsottiin, että virren sanat eivät ole enää ajankohtaisia tai sitten ne ovat sitä liikaakin. Itse kallistun viimeiseen vaihtoehtoon. Laitan tähän vielä tuon virren sanat. Päätelkää itse niiden osuvuus!

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.