ELÄKKEIDEN KOROTUKSET
Nyt sitten tehtiin se vihon viimeinen temppu, kun eläkkeitä ei nosteta 2015 ja 2016 alusta edes elinkustannusindeksin vertaa. Tai ei tämä ehkä ole se viimeinenkään temppu, kun korotusta tulee 0,4%, kun korotuksen tulisi olla 1,1% 2015 alussa. Voisihan sen jättää nollille tai jopa laskea. Nythän on vielä varaa heikentää eläkkeitä, ei tosin paljoa mutta kuitenkin.
Täytyy sanoa, että olen tavattoman tyhmä, kun en tajua, miten Valtion taloudellista tilaa voidaan tuolla korotusleikkurilla parantaa. Lain mukaanhan ei eläkerahastoihin saa koskea, koska ne ovat jo ansaittua palkan osaa. Tähän saakka 170 miljardin eläkepääomasta ollaan käytetty vain sen tuottoa. Tälläkin hetkellä kassojen tuotto on erittäin hyvä, mistä kiitos eläkeyhtiöiden asiantuntemukselle.
No vielä tuohon Valtion talouteen ja sen korjaamiseen. Eikö eläkeläisten ostovoimalla elvytetä parhaiten? Jotenkin tuntuu, että tässä puhuu vain kateus eikä yleinen etu. Erilaiset veroratkaisut olisivat tietysti ne Valtion taloutta kohentavat toimenpiteet mutta useimmiten nekin vain väliaikaisia. Sekä tulo- että välilliset verot ovat pitkäaikaisesti käytettynä huono keino. Molemmilla leikataan ostovoimaa ja lamautetaan taloutta. Lisäksi erilaisilla veroilla on vielä sosiaalinen vaikutuksensa, joilla luodaan yleistä apeutta. Näistäkin välilliset verot ovat todella kehno homma. Kulutuksen verotus vie kaupan ja muun yritystalouden nopeasti syöksykierteeseen. Ihmiset vähentävät aluksi sellaista kulutusta, johon ei välttämätöntä tarvetta ole. Sitten leikataan ruuan ja muun päivittäistavaran kulutusta. Suomessa ollaan jo tässä tilanteessa kuten olemme tänä vuonna havainneet. Kuitenkin nykyinen hallitus, pääministeri etunenässä, on nostamassa välillisiä veroja. Suuret kauppaketjutkin joutuvat jo vähentämään työvoimaansa, koska lihavista voitoistaan ne luopuvat vasta, kun on pakko.
Espanjassa on myös otettu käyttöön erilaiset veroratkaisut Valtion talouden korjaamiseksi. Vaikutukset näkyvät aluksi hitaasti mutta kiihtyvät nopeasti. Kun Espanjan työttömyys on todella korkea, on täälläkin näkyvissä ostovoiman nopea lasku. Varsinkin ihmisten suorat ja välilliset verot ovat nousseet aivan valtavasti ja uusia veroja suunnitellaan. Toisin kuin Suomessa, ei esimerkiksi energian kulutusta veroteta samoin Espanjassa - vielä. Ulkomaisten eläkeläisten kimppuun on käyty Espanjassa oikein todella. Täällä asuvia residenttejä tukistetaan milloin mistäkin. Suomalaistenkin Suomessa olevaa omaisuutta halutaan ilmeisesti jatkossa jotenkin verottaa, koska siellä olevasta asunto- ym. omaisuudesta halutaan selvitys. Jos jollakin on verorästejä tuloistaan, on näihin puututtu kovalla kädellä. Pienenä kädenojennuksena on sitten tarjottu muka ilmoitusmahdollisuutta tämän vuoden loppuun sanktioitta. Todelliset vaikutukset ovat kuitenkin päinvastaiset. Ulkomaiset eläkeläiset häipyvät vähin äänin Portugaliin tai johonkin muuhun matalamman verotuksen maahan. Tosiasiassa nimenomaan Espanjan matala verotus on houkutellut tänne ulkomaisia eläkeläisiä. Jos tällaiset nyt poistuvat, jää Espanjalta saamatta myös välilliset verot. Myös talouden pyöriminen hiipuu, kun ei kulutusta ole.
Tässä on siis sama tilanne kuin Suomessa. Suomestakin lähtevät eläkeläiset pois, koska heidän ostovoimaansa leikataan sekä tulo- että menoratkaisuilla. Kaikki tietävät, että käytettävissä on vain yksi todellinen keino julkisen talouden korjaamiseksi ja se on leikkaus. Menoja on radikaalisti leikattava mutta ei niin, että joka paikasta vedetään siivu, vaan otetaan harkiten sieltä, millä on vähiten vaikutus hyvinvointiin. Joku sanoo, ettei se ole mahdollista mutta kyllä on, aivan varmasti. En tuo tässä esimerkkejä mutta jatkossa ehkä, kun talous on aivan kuralla.
Mielenkiintoisena seikkana voi havaita, että inflaation kehityksessä on valtavia eroja. Euromaiden keskimääräinen inflaatio on 0,3 prosenttia mutta Suomessa 0,9 prosenttia! Suomessa on siis kolminkertainen inflaatio verrattuna keskiarvoon. Tämä kertoo juuri välillisten verojen kovasta kasvusta mutta myös järjettömästä päivittäistavarakaupan hintakehityksestä. Suomessa on vielä inflaatio, kun Espanjassa jo on deflaatio. Väittäisinkin, että Espanjan talous, vääristä ratkaisuista huolimatta, kohoaa nopeammin kuin Suomessa. Aika näyttää, olenko oikeassa.
Espanjassa ei kuitenkaan ole koskettu samalla tavalla eläkeläisten tuloihin kuin Suomessa, vaikka Espanjaa pidetään heikkona taloutena. Täällä siis asetetaan prioriteetit eri tavoin kuin Suomessa. Vieläkin on siis edullisempaa tulla Espanjaan kuin jäädä Suomeen. Sekin vähäinen eläkkeen korotus tuntuu paremmin täällä juuri inflaatiosta johtuen. Tervetuloa!
perjantai 24. lokakuuta 2014
maanantai 20. lokakuuta 2014
BESSERWISSER
Tuleepa mieleen eräs näytelmä "Siunattu hulluus", jota aikoinaan näytettiin televisiossakin. Siinä vanhemmat veljekset olivat viemässä nuorinta veljeään "hullujenhuoneeseen". Matkalle mahtui monta mutkaa ja kommellusta, joista eräs jäi mieleeni. Veljekset saapuivat matkallaan maalaistaloon ja mennessään sisään, havaitsivat makuuhuoneen sängyssä lehmän! Tätä ihmetellen he kysyivät isännältä, miksi sängyssä on lehmä? Isäntä vastasi, että häntä on pidemmän aikaan kiusannut asia, jonka ajatteli korjata nyt. Hän kertoi, että sanoipa hän mitä tahansa, niin emäntä vastaa siihen "kyllä minä sen tiedän". Emäntä on nyt kirkolla käymässä mutta tullessaan kotiin näkee lehmän ja sanoo, että "täällä on lehmä sängyssä", johon minä vastaan "kyllä minä sen tiedän".
Tavallisessa elämässä tapaamme aina tämän tästä ihmisen, joka sanoo esimerkiksi tietävänsä ja tuntevansa tämän asian paljon paremmin kuin minä. Voihan se niinkin olla mutta välillä jää ihmettelemään, että miten henkilö, jota tai joka ei paremmin tunne voi näin sanoa. Jos mitään ei entuudestaan tiedä, täytyy olla melkoinen selvänäkijä, jotta tietää keskustelukumppaninsa niin tarkoin, että voi sanoa näin. Minä vetäisin tällaisesta henkilöstä sellaisen johtopäätöksen, että hänellä on valtavan huono itsetunto, jota tarvitsee pönkittää tuollaisella joutavanpäiväisellä itsekehuskelulla.
Tyhmän tärkeilevä ihminen on todella vaikea sekä työpaikalla että vapaa-aikana. Täällä Espanjassakin on henkilöitä, joiden pitää tuoda aikaisempi työhistoria esiin ja varsinkin se ylenpalttinen tieto sekä osaaminen. Huomaamattaan tämä besserwisser esittää olevansa paljon tietävämpi kuin todellisuudessa onkaan. Miksi tällainen ihminen ei sitten todellisuudessa koskaan edennyt urallaan todella pitkälle? Ehkä muille tuli selväksi, ettei besserwisser olekaan sitä. Eläkeläisen on kyllä todella lapsellista mahtailla muille. Siinä tekee vain itsensä naurettavaksi kuten alun lainaukseni osoittaa. Että otetaanpa nyt vain rauhallisesti ja pidetään nykytilanne mielessä. Tuskin kovinkaan moni eläkeläinen joutuu enää työhaastatteluun, jossa pitää korostaa omaa egoaan.
Tuleepa mieleen eräs näytelmä "Siunattu hulluus", jota aikoinaan näytettiin televisiossakin. Siinä vanhemmat veljekset olivat viemässä nuorinta veljeään "hullujenhuoneeseen". Matkalle mahtui monta mutkaa ja kommellusta, joista eräs jäi mieleeni. Veljekset saapuivat matkallaan maalaistaloon ja mennessään sisään, havaitsivat makuuhuoneen sängyssä lehmän! Tätä ihmetellen he kysyivät isännältä, miksi sängyssä on lehmä? Isäntä vastasi, että häntä on pidemmän aikaan kiusannut asia, jonka ajatteli korjata nyt. Hän kertoi, että sanoipa hän mitä tahansa, niin emäntä vastaa siihen "kyllä minä sen tiedän". Emäntä on nyt kirkolla käymässä mutta tullessaan kotiin näkee lehmän ja sanoo, että "täällä on lehmä sängyssä", johon minä vastaan "kyllä minä sen tiedän".
Tavallisessa elämässä tapaamme aina tämän tästä ihmisen, joka sanoo esimerkiksi tietävänsä ja tuntevansa tämän asian paljon paremmin kuin minä. Voihan se niinkin olla mutta välillä jää ihmettelemään, että miten henkilö, jota tai joka ei paremmin tunne voi näin sanoa. Jos mitään ei entuudestaan tiedä, täytyy olla melkoinen selvänäkijä, jotta tietää keskustelukumppaninsa niin tarkoin, että voi sanoa näin. Minä vetäisin tällaisesta henkilöstä sellaisen johtopäätöksen, että hänellä on valtavan huono itsetunto, jota tarvitsee pönkittää tuollaisella joutavanpäiväisellä itsekehuskelulla.
Tyhmän tärkeilevä ihminen on todella vaikea sekä työpaikalla että vapaa-aikana. Täällä Espanjassakin on henkilöitä, joiden pitää tuoda aikaisempi työhistoria esiin ja varsinkin se ylenpalttinen tieto sekä osaaminen. Huomaamattaan tämä besserwisser esittää olevansa paljon tietävämpi kuin todellisuudessa onkaan. Miksi tällainen ihminen ei sitten todellisuudessa koskaan edennyt urallaan todella pitkälle? Ehkä muille tuli selväksi, ettei besserwisser olekaan sitä. Eläkeläisen on kyllä todella lapsellista mahtailla muille. Siinä tekee vain itsensä naurettavaksi kuten alun lainaukseni osoittaa. Että otetaanpa nyt vain rauhallisesti ja pidetään nykytilanne mielessä. Tuskin kovinkaan moni eläkeläinen joutuu enää työhaastatteluun, jossa pitää korostaa omaa egoaan.
perjantai 17. lokakuuta 2014
SAMMUTETUIN LYHDYIN!
Meitä ihmisiä on moneen junaan. Olemme muka vaatimattomia itseemme kohdistetuissa asioissa mutta oikeastaan näin ei ole. Korostamme useimmiten omaa erinomaisuuttamme ja niin kai teen itsekin vaikka sitä on vaikea tunnustaa. Yksi hyvä puoli minulla on ja se on, että en aja "sammutetuin lyhdyin". Olen esillä tässä blogissani reilusti omalla nimelläni enkä jonkun nimimerkin takana. Samoin olen asettanut sivuni julkisiksi, koska haluan asettaa itseni ja kirjoitukseni alttiiksi arvostelulle. Se on hyvä siinäkin mielessä, että saan siinä kontrastia itselleni.
En arvosta kovin korkealle luimuilevia tyyppejä, jotka kyllä kirjoittavat ja arvostelevat rohkeasti mutta vain ja ainoastaan nimimerkin takaa. On tietysti asioita, joita ei aina uskalla esittää avoimesti nimellään turvallisuussyistä. Rikolliset tahot eivät aina sääli, kun saavat tietää heille vahingollisia seikkoja leviävän nettiin tai muihin tiedotusvälineisiin. Vielä vaarallisempaa on valtioiden välisten asioiden julkinen repostelu. Snowden on hyvä esimerkki viimeksi mainitusta. Hän on rikollinen, kun uskaltaa paljastaa oman maansa rikollisen toiminnan. Kumpihan mahtaa olla väärässä mutta luulisin ihmisten tulevan vain yhteen johtopäätökseen. USA ei ole koskaan antanut tai sallinut ketään hallituksensa edustajaa joutuvan kansainvälisen oikeuden eteen. Äkkinäinen vetää sen johtopäätöksen, ettei USA.ssa ole ketään, joka rikkoisi kansainvälistä lakia! No, eksyinpä taas La Loman ulkopuolelle ja joku saa näppylöitä näin laajasta asioiden käsittelystä. En tosin koskaan ole maininnut pysyväni vain oman kotikaupunkini piirissä tai edes Espanjan alueella. Jos joku tällaisen kohdan löytää, niin vihjatkoon minullekin.
Joka tapauksessa olen aina valmis verbaaliseen kaksintaisteluun kenen kanssa tahansa, kunhan aika ja paikka sovitaan. Olen myös valmis tunnustamaan erehdykseni, sillä kyllä niitäkin löytyy runsaasti. Käsittelemieni aiheiden sopivuus tai sopimattomuus ei riitä arvostelun pohjaksi yleisellä tasolla, vaan blogistani on löydyttävä ne kohdat, joissa olen väärässä. Siltä pohjalta voidaan jatkaa blogi-keskusteluakin mutta mieluummin "nenäkkäin" sopivassa paikassa. Silloin saamme vuoropuhelusta tehokkaamman ja asiat käsitellään perinpohjin. Tässä tapauksessa asioiden käsittely jää myös kahdenkeskiseksi, joka voi olla joskus parempi. Älä siis pelkää näyttää naamaasi, en minä pure. Laita ainakin arvosteluihin oma nimesi, äläkä aja SAMMUTETUIN LYHDYIN!
Meitä ihmisiä on moneen junaan. Olemme muka vaatimattomia itseemme kohdistetuissa asioissa mutta oikeastaan näin ei ole. Korostamme useimmiten omaa erinomaisuuttamme ja niin kai teen itsekin vaikka sitä on vaikea tunnustaa. Yksi hyvä puoli minulla on ja se on, että en aja "sammutetuin lyhdyin". Olen esillä tässä blogissani reilusti omalla nimelläni enkä jonkun nimimerkin takana. Samoin olen asettanut sivuni julkisiksi, koska haluan asettaa itseni ja kirjoitukseni alttiiksi arvostelulle. Se on hyvä siinäkin mielessä, että saan siinä kontrastia itselleni.
En arvosta kovin korkealle luimuilevia tyyppejä, jotka kyllä kirjoittavat ja arvostelevat rohkeasti mutta vain ja ainoastaan nimimerkin takaa. On tietysti asioita, joita ei aina uskalla esittää avoimesti nimellään turvallisuussyistä. Rikolliset tahot eivät aina sääli, kun saavat tietää heille vahingollisia seikkoja leviävän nettiin tai muihin tiedotusvälineisiin. Vielä vaarallisempaa on valtioiden välisten asioiden julkinen repostelu. Snowden on hyvä esimerkki viimeksi mainitusta. Hän on rikollinen, kun uskaltaa paljastaa oman maansa rikollisen toiminnan. Kumpihan mahtaa olla väärässä mutta luulisin ihmisten tulevan vain yhteen johtopäätökseen. USA ei ole koskaan antanut tai sallinut ketään hallituksensa edustajaa joutuvan kansainvälisen oikeuden eteen. Äkkinäinen vetää sen johtopäätöksen, ettei USA.ssa ole ketään, joka rikkoisi kansainvälistä lakia! No, eksyinpä taas La Loman ulkopuolelle ja joku saa näppylöitä näin laajasta asioiden käsittelystä. En tosin koskaan ole maininnut pysyväni vain oman kotikaupunkini piirissä tai edes Espanjan alueella. Jos joku tällaisen kohdan löytää, niin vihjatkoon minullekin.
Joka tapauksessa olen aina valmis verbaaliseen kaksintaisteluun kenen kanssa tahansa, kunhan aika ja paikka sovitaan. Olen myös valmis tunnustamaan erehdykseni, sillä kyllä niitäkin löytyy runsaasti. Käsittelemieni aiheiden sopivuus tai sopimattomuus ei riitä arvostelun pohjaksi yleisellä tasolla, vaan blogistani on löydyttävä ne kohdat, joissa olen väärässä. Siltä pohjalta voidaan jatkaa blogi-keskusteluakin mutta mieluummin "nenäkkäin" sopivassa paikassa. Silloin saamme vuoropuhelusta tehokkaamman ja asiat käsitellään perinpohjin. Tässä tapauksessa asioiden käsittely jää myös kahdenkeskiseksi, joka voi olla joskus parempi. Älä siis pelkää näyttää naamaasi, en minä pure. Laita ainakin arvosteluihin oma nimesi, äläkä aja SAMMUTETUIN LYHDYIN!
tiistai 14. lokakuuta 2014
PALESTIINAN VALTIO?
Niin tuon asian suhteen tullaan esiin aina välillä. Viimeksi Ruotsin uusi hallitus ilmaisi halunsa Palestiinan valtion tunnustamiseen. No haluja on kaikenlaisia ja tässäkin paistaa vain se, että halutaan selkeää irtiottoa edelliseen hallitukseen. Tavalla, millä se tehdään, ei olekaan väliä kunhan jotain haalitaan kasaan. Mutta oliko pakko tehdä juuri tuollainen esitys, eikö parempaa löytynyt? Sitten Suomi kanssa räpeltää perässä, että me ja halutaan samaa, ettei vain Ruotsi saa etuottoa näin tärkeässä ratkaisussa. Ei luulisi, että eletään 2010 luvulla, kun ulkopoliittisesti tärkein asia Pohjoismaissa on Palestiinan valtion tunnustaminen.
Voisiko joku vaikka kommentoida minulle, mikä on Palestiinan valtio, joka pitäisi tunnustaa? Minulle on täysin epäselvää, mitkä tämän valtion rajat ovat ja millainen valtiomuoto siellä on. Onko Palestiinalla esimerkiksi toimivaa hallitusta, joka perustuu parlamentaarisesti valittuun vaaliin? Minun tietääkseni tuolla alueella on vain kilpailevia terroristijärjestöjä, jotka kilpailevat vain siitä, mikä ärsyttää Israelia tehokkaammin. Se järjestö, joka parhaiten provosoi Israelia, on voittaja! Sitten näytetään itku kurkussa, kun Israel tekee vastaiskuja. Ajatellaanpa Pohjoismaita, jos Norja olisi tuollainen samanlainen popula erilaisia terroristeja ja ampuisi raketteja Ruotsiin. Jos edes neuvottelukumppania ei Norjasta löytyisi, mitä Ruotsi tekisi? Aikaa myöten varmasti tehtäisi tuntuvia vastaiskuja, vai väittääkö joku toisin?
Jäitä hattuun! Ei kansainvälinenkään toiminta saa olla kokoelma erilaista hiekkalaatikkoleikkiä. Vakavasti otettavan hallituksen pitää todistaa, että se on sellainen. Maailmassa on paljon pahempia asioita, jotka pitäisi hoitaa ensin.
perjantai 10. lokakuuta 2014
EBOLA
On ihmeellistä, etteivät ihmiset tajua tai ymmärrä ajatella tuon otsikkoaiheen vaaraa! Tälläkin hetkellä noille Länsi-Afrikan alueille mennään kuin turistimatkalle. Jos sinne menevät eivät tajua, mistä vaarasta on kysymys, vaikka he ovat terveysalan ammattilaisia, niin on vain hämmästeltävä. Vaikka auttajat suojautuvatkin tartuntoja vastaan, niin koskaan ei voida ottaa kaikkia vaaroja huomioon etenkin, kun ollaan aivan erilaisessa toimintaympäristössä kuin omassa kotimaassa. En ryhdy tässä puimaan niitä erityispiirteitä, koska minäkään en niitä tiedä mutta tiedän varmasti, että niitä on.
Jokaiselle Ebola-alueelle matkustavalle on ensinnäkin kerrottava, että sinne ei missään tapauksessa saa mennä! Jos kiellosta huolimatta sinne matkustaa, on se täysin omalla vastuulla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sairastuttuaan ole oikeutettu saamaan hoitoa omassa kotimaassaan tai muuallakaan Euroopassa. On myös kerrottava, että Ebola-alueelta tullessa on riittävän pitkä karanteeni. Esimerkiksi Espanjaan tuodun sairastuneen papin hoito aiheutti hoitajan sairastumisen. Vain pieni laiminlyönti sai heti uuden uhrin. Tästä huomataan, ettei mistään leikistä ole kysymys. Tämä voi vaikuttaa julmalta puheelta mutta ajatelkaapa vaihtoehtoa. Haluatteko ottaa vastuullenne laajan Ebola-epidemian koko Eurooppaan.
Sitten aivan erillisenä asiana on käsiteltävä kauttakulku esimerkiksi jonkun itäisemmän Afrikan maan kautta. Jos halutaan kiertää ja hämätä, voidaankin tulla Ebola-alueelta vaikka Etelä-Afrikan kautta. Tämän takia on kaikkien matkustavien tehtävä tarkka selvitys matkastaan. Jos siinä on pienintäkään epäselvyyttä, on henkilö laitettava karanteeniin. Jos teko on tahallinen, on määrättävä lisäksi mittavat sanktiot. Oma kotimaa tai muukaan Euroopan maa ei ole velvollinen hoitamaan henkilöä, joka kiellosta huolimatta menee Ebola-alueelle ja sairastuu. Sairastunutta henkilöä ei saa päästää takaisin lainkaan ja, jos sairastuu vasta tultuaan karanteenissa, voidaan hänet jopa palauttaa takaisin hoitoa varten. Tässä kohdassa ei ole mitään merkitystä, tehdäänkö hoitoa yksityisessä vai julkisessa terveydenhuollossa. Rahalla ei saa olla mitään merkitystä, kun halutaan suojautua. Kauttakulkua on valvottava lisäksi muidenkin maiden kautta mahdollisesti tulevia. Aina on oltava valmis tekemään selvitys matkastaan.
Afrikasta tulevat pakolaiset ovat olleet jo muutenkin ongelma mutta nyt erityisesti. Miten varmistetaan, etteivät he ole saaneet tartuntaa. On vain kaksi vaihtoehtoa karanteeni tai palautus takaisin. Viimeksi mainittu on ehdottomasti parempi. Tässäkin tapauksessa palautus on tehtävä erityisen huolellisesti niin, etteivät sitä tekevät henkilöt itse sairastu. Sama koskee tietysti kaikissa karanteenin kanssa olevien henkilöiden turvallisuutta.
Kun USA alkoi pullistella oman sinänsä pienen ja merkityksettömän terrori-iskun jälkeen ja alkoi määrätä koko maailmaan järjettömiä turvallisuusmääräyksiä, on nyt kysymys aivan eri mittaluokan vaarasta. Jos Ebola-epidemia pääsee valloilleen, voidaan enää vain rukoilla, sillä muuta ei ole tehtävissä. Historiassa on aivan riittävästi esimerkkejä kuten Musta surma. Ensin loppuvat hoitajat ja lopuksi hautaajatkin. Muutamat vastustuskykyiset jäävät henkiin mutta nykyinen yhteiskuntajärjestelmä on pitkäksi aikaa mennyttä. Nykyiset taloudelliset lamatkin ovat lastenleikkiä tällaiseen katastrofiin verrattuna.
lauantai 4. lokakuuta 2014
SUOMI VALTAA ESPANJAN!
Rauhoittukaa, ei tässä mistään sotilaallisesta interventiosta sentään ole kysymys, vaan huomattavasti rauhanomaisemmasta asiasta. Meille suomalaisille kovasti tuttu "lonkero" on nimittäin lähtenyt maailman valloitusmatkalle. Yllättäen on nimittäin huomattu, että "lonkku" maistuu muillekin kuin suomalaisille.
Asian on havainnut ainakin yksi suomalainen yrittäjä Espanjassa ja tehnyt sopimuksen tukkumyynnistä. Ensireaktiot ovatkin yllättäneet kaikki ja suomalaisessa karaokeillassa juomat loppuivat kesken. Samoin on tapahtunut joillakin golf-paviljongeilla.
Lonkeron maittavuus muissakin maissa on yllättänyt kaikki eikä vähiten suomalaiset. Hartwallin kannattaa suunnitella isot laajennukset lonkeron tuotantoon, jos tämä meno jatkuu. Jopa Saksassa monien mielestä lonkero on parempi janon sammuttaja kuin olut! Se on jo lähes tulkoon skandaali. Espanjassakin tällainen kehitys saa ohrapirtelön ystävät kummastuksiin.
Odotettavissa on suoranainen lumivyöryreaktio ja varmasti lähitulevaisuudessa tätä supisuomalaista janojuomaa tuodaan Espanjaankin konttikaupalla. Kannattaa muuten lisensioida tuo nimi, ettei kukaan muu kähmi sitä itselleen.
Tällaisia valloituksia Suomesta kaivataan tulevaisuudessa lisää.
Rauhoittukaa, ei tässä mistään sotilaallisesta interventiosta sentään ole kysymys, vaan huomattavasti rauhanomaisemmasta asiasta. Meille suomalaisille kovasti tuttu "lonkero" on nimittäin lähtenyt maailman valloitusmatkalle. Yllättäen on nimittäin huomattu, että "lonkku" maistuu muillekin kuin suomalaisille.
Asian on havainnut ainakin yksi suomalainen yrittäjä Espanjassa ja tehnyt sopimuksen tukkumyynnistä. Ensireaktiot ovatkin yllättäneet kaikki ja suomalaisessa karaokeillassa juomat loppuivat kesken. Samoin on tapahtunut joillakin golf-paviljongeilla.
Lonkeron maittavuus muissakin maissa on yllättänyt kaikki eikä vähiten suomalaiset. Hartwallin kannattaa suunnitella isot laajennukset lonkeron tuotantoon, jos tämä meno jatkuu. Jopa Saksassa monien mielestä lonkero on parempi janon sammuttaja kuin olut! Se on jo lähes tulkoon skandaali. Espanjassakin tällainen kehitys saa ohrapirtelön ystävät kummastuksiin.
Odotettavissa on suoranainen lumivyöryreaktio ja varmasti lähitulevaisuudessa tätä supisuomalaista janojuomaa tuodaan Espanjaankin konttikaupalla. Kannattaa muuten lisensioida tuo nimi, ettei kukaan muu kähmi sitä itselleen.
Tällaisia valloituksia Suomesta kaivataan tulevaisuudessa lisää.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
SUOMALAINEN MEDIA
Suomalainen media ja varsinkin lehdistö pähkäilee talousongelmien kurimuksessa. Syitä haetaan milloin mistäkin mutta eipä juuri kiinnosta miettiä, voitaisiko joitain asioita tehdä toisinkin.
Itse jouduin lehden teossa miettimään usein pääni puhki, miten saisin toisaalta lehteä paremmaksi ja toisaalta kustannuksia alemmaksi. Kustannukset vietiin niin alas kuin mahdollista, eikä palkkaa tai palkkiota maksettu viime vuosina ollenkaan. Edes kulukorvauksia ei maksettu, vaan kaikki tehtiin talkootyönä. Oli siinä hyvätkin puolensa, kun kaikki kantoivat kortensa kekoon täydestä sydämestä. Tosin en tietänyt, mitä selkäni takana puuhattiin mutta sehän ei ollut minusta johtuvaa, jos joku veti välistä. Talous ei ollut tiedossani, koska siitä ei pyynnöstäni huolimatta juuri koskaan kerrottu.
Niinpä sitten keskitin kaiken tarmoni lehden sisällön kehittämiseksi ja onnistuinkin mielestäni kohtuullisesti. Jopa omat kirjoitukseni saivat hyvän vastaanoton, mikä toisaalta auttoi jaksamaan niinkin pitkään kuin seitsemän vuotta tuota hommaa.
Suomessa näyttää siltä, ettei suomalaisille lehdille kelpaa edes ilmaiseksi tehty työ. Jos olisin aloitteleva kirjoittaja, ymmärtäisin tämän mutta, kun nuo aikaisemmat tunnustukset ovat antaneet ymmärtää, etten ole ihan hakoteillä, niin ei ihme, että Suomen lehdistöllä menee huonosti. Olen tarjonnut ystävällisyyttäni ja tukea osoittaakseni aivan kohtuullisia juttuja esimerkiksi Suomen kotipaikkakuntani lehdelle Satakunnan Kansalle mutta eipä kelpaa. Julkaisen tässä blogissani joitain kirjoituksiani myöhemmin. Kaiken maailman nuoret haluavat journalisteiksi, vaikka heillä ei ole tietoa tehtävän vastuusta ja moraalista. Toimittajat tuijottavat ensisijaisesti kirjoittajan yhteiskunnallista asemaa tai sitten ovat muuten frendejä päättäessään jumalallista oikeuttaan julkaisemisen suhteen. Joskus tuntuu, että toimittajat suorastaan närkästyvät, kun heidän rauhaansa häiritsee joku täysi tomppeli, joka ei ymmärrä pysyä ruodussa ja odottamaan kiltisti kuolemaansa.
Näitä taustoja vasten ei ole ihme, että lehdistöllä menee huonosti. Tuntuu, että toimituskuntaa on aivan liikaa, joka sitten maksaa liikaa, eikä mainostulot kata eivätkä tule kattamaan palkka- ja palkkiokuluja. Lehtien johdon ja ennen kaikkea omistajien tulisi havahtua, ettei ongelmana ole niinkään internetin tuoma sähköinen kilpailu, vaan kustannusten oikea jako ja kohdistus. Kyllä tulevaisuudessakin on oma paikkansa paperilla painetulla lehdistöllä. Väitän, että olen oikeassa vai haluaako joku väittää vastaan?
Itse jouduin lehden teossa miettimään usein pääni puhki, miten saisin toisaalta lehteä paremmaksi ja toisaalta kustannuksia alemmaksi. Kustannukset vietiin niin alas kuin mahdollista, eikä palkkaa tai palkkiota maksettu viime vuosina ollenkaan. Edes kulukorvauksia ei maksettu, vaan kaikki tehtiin talkootyönä. Oli siinä hyvätkin puolensa, kun kaikki kantoivat kortensa kekoon täydestä sydämestä. Tosin en tietänyt, mitä selkäni takana puuhattiin mutta sehän ei ollut minusta johtuvaa, jos joku veti välistä. Talous ei ollut tiedossani, koska siitä ei pyynnöstäni huolimatta juuri koskaan kerrottu.
Niinpä sitten keskitin kaiken tarmoni lehden sisällön kehittämiseksi ja onnistuinkin mielestäni kohtuullisesti. Jopa omat kirjoitukseni saivat hyvän vastaanoton, mikä toisaalta auttoi jaksamaan niinkin pitkään kuin seitsemän vuotta tuota hommaa.
Suomessa näyttää siltä, ettei suomalaisille lehdille kelpaa edes ilmaiseksi tehty työ. Jos olisin aloitteleva kirjoittaja, ymmärtäisin tämän mutta, kun nuo aikaisemmat tunnustukset ovat antaneet ymmärtää, etten ole ihan hakoteillä, niin ei ihme, että Suomen lehdistöllä menee huonosti. Olen tarjonnut ystävällisyyttäni ja tukea osoittaakseni aivan kohtuullisia juttuja esimerkiksi Suomen kotipaikkakuntani lehdelle Satakunnan Kansalle mutta eipä kelpaa. Julkaisen tässä blogissani joitain kirjoituksiani myöhemmin. Kaiken maailman nuoret haluavat journalisteiksi, vaikka heillä ei ole tietoa tehtävän vastuusta ja moraalista. Toimittajat tuijottavat ensisijaisesti kirjoittajan yhteiskunnallista asemaa tai sitten ovat muuten frendejä päättäessään jumalallista oikeuttaan julkaisemisen suhteen. Joskus tuntuu, että toimittajat suorastaan närkästyvät, kun heidän rauhaansa häiritsee joku täysi tomppeli, joka ei ymmärrä pysyä ruodussa ja odottamaan kiltisti kuolemaansa.
Näitä taustoja vasten ei ole ihme, että lehdistöllä menee huonosti. Tuntuu, että toimituskuntaa on aivan liikaa, joka sitten maksaa liikaa, eikä mainostulot kata eivätkä tule kattamaan palkka- ja palkkiokuluja. Lehtien johdon ja ennen kaikkea omistajien tulisi havahtua, ettei ongelmana ole niinkään internetin tuoma sähköinen kilpailu, vaan kustannusten oikea jako ja kohdistus. Kyllä tulevaisuudessakin on oma paikkansa paperilla painetulla lehdistöllä. Väitän, että olen oikeassa vai haluaako joku väittää vastaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)