Suomella menee varmasti todella hyvin, kun sillä on edelleen varaa marssittaa "nappulaliigan" pelaajia päätöksentekijöiksi. Luulin Jyrki Kataisen jo olleen Kokoomuksen pohjanoteerauksen mutta ei. Vielä löytyi "vilttiketjusta" surkeampi tapaus tämä Aleksander Stubb, joka jo ensimmäisten viikkojen pääministerinä olon jälkeen on osoittautunut varsinaiseksi "poliittiseksi ruumiiksi". Kuinka kauan Kokoomuksella on varaa käyttää näitä "pilipali pojuja" miesten hommiin, on varsinainen kysymys? Kuinka kauan taas Suomella on varaa tällaiseen puolueeseen, joka on näin itseään täysi?
Tämä Stubb on todellinen poliitikon irvikuva. Kun miesten hommiin laitetaan tyyppi, joka kerskuu triatlon-saavutuksillaan ja twiittailee, on käsittämätöntä sirkusta. Oikeastaan voisin lainata erään miehen lausahdusta, että touhu on niin kuin tivolissa, koska sirkuksessa on tasokkaampi ohjelma! Luulisi nuortenkin aikuisten käsittävän, ettei maan asioita hoideta twiittaamalla. Siihen tarvitaan jämäkkää osaamista ja päätöksentekoa.
Useasti on niin, ettei omat kyvyt ja tietämys riitä hyviin ratkaisuihin. Se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa mutta ei se, ettei ymmärretä kysyä neuvoja niiltä, jotka osaavat. Julkisuudessa on usein ollut esimerkiksi Sixten Korkman, jonka kaikki ovat huomanneet tietäväksi ja osaavaksi asiantuntijaksi. Onko häntä pyydetty tulemaan avuksi? No, ei vaan pakerretaan vain omalla hiekkalaatikolla muka tietäen, mitä pitää tehdä. Onko kysytty Raimo Sailakselta tai Juhana Vartiaiselta, mitä pitäisi tehdä? Ei heiltäkään, eikä keneltäkään muulta, joka jotain tietää. Jälki kyllä näkyy sitten tuloksissa. Suomalaiset eivät tajua, että alkaa olla viimeiset hetket korjailla talouden suuntaa. Olemme kuvitelleet, että espanjalaiset ja varsinkin kreikkalaiset ovat paljon huonompia maansa asioiden hoitajia kuin me suomalaiset. Kehityksen suunta näyttää nyt siltä, että nuo kaksi surkeaa maata saavat asiansa kuntoon ja me suomalaiset sukelletaan niin syvälle, ettemme selviä siitä millään.
Ei Suomen muutkaan puolueet selviä puhtain paperein, vaikka aivan noin tökeröä touhua kuin Kokoomuksella, ei olekaan. Onko demareillakin niin suuri pelko oman poliittisen uran likaantumisen suhteen, ettei parasta ainesta saada remmiin? Urpilainen oli Kataisen kanssa osapuilleen yhtä surkea tapaus, eikä Antti Rinteestä tiedä oikein vielä, onko hän lintu vai kala. Aika lepsusti on homma ainakin lähtenyt liikkeelle. Uskallus häneltäkin puuttuu, kun pääsi päättäjän paikalle.
Oppositio räksyttää ja sitä syytetään populistiseksi mutta ei se sitä ole. Kepun ja Persujen pitäisi kyllä silti ottaa vähän asiallisempi ote, eikä kiukutella joistain muotoseikoista. Se vaikuttaa enemmän siltä kuin oltaisi loukkaannuttu siitä, kun meiltä ei kysytty.
Tämäkin kirjoitukseni vaipuu varmaan yhtenä mielipiteenä unholaan, koska ei mikään lehti uskalla ottaa leimautumisen pelossa tätä, vaan pelkää myös niin paljon omaa nahkaansa ja Julkisen sanan neuvostoa.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
KIEHUNTAA TORREVIEJASSA
Minulta kysyttiin parisen viikkoa sitten, onko tämä "Uusi costa blanca" jossain tekemisissä kanssani? Vastasin heti, etten ole missään tekemisissä ollut enkä ole edelleenkään missään tekemisissä ko. julkaisun kanssa. Seuraava tiedustelu olikin, että kuka tai ketkä ovat lehden julkaisun takana. Vastasin parhaan kykyni mukaan mutta uteliaisuuteni heräsi ja kysyin, miksi hän tällaista tiedustelee? Vastaus oli, että lehden nettisivuilla on ollut henkilökohtaisia herjauksia ja harkinnassa on mahdollinen oikeusjuttu. Jopas sai tämä uusi julkaisu nopeasti äläkkää, johon minä en pystynyt edes seitsemässä vuodessa.
Sähköpostiviestittelymme jatkui, jonka yhteydessä sain vastata siihen, onko tämä julkaisu jotenkin "Julkisen sanan neuvoston" alainen vastuukysymyksissä? Toinen kysymys oli, onko tämä lehti yleensäkään joku varteenotettava julkaisu. Näihin molempiin kysymyksiin jouduin vastaamaan, etten tiedä mutta epäilen hänen aavistuksensa oikeiksi.
Liiketoiminnallisesti ajatellen, olisi varmaan suotavaa vähän ajatella mitä tekee, ettei tee mitä ajattelee. Mikä minä olen silti neuvomaan, kun oma lehteni ja sen kanssa tehty yhteistyö oli kuulemma epäonnistunutta. Näin ainakin nykyinen päätoimittaja Mäkinen väitti.
Sähköpostiviestittelymme jatkui, jonka yhteydessä sain vastata siihen, onko tämä julkaisu jotenkin "Julkisen sanan neuvoston" alainen vastuukysymyksissä? Toinen kysymys oli, onko tämä lehti yleensäkään joku varteenotettava julkaisu. Näihin molempiin kysymyksiin jouduin vastaamaan, etten tiedä mutta epäilen hänen aavistuksensa oikeiksi.
Liiketoiminnallisesti ajatellen, olisi varmaan suotavaa vähän ajatella mitä tekee, ettei tee mitä ajattelee. Mikä minä olen silti neuvomaan, kun oma lehteni ja sen kanssa tehty yhteistyö oli kuulemma epäonnistunutta. Näin ainakin nykyinen päätoimittaja Mäkinen väitti.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
VENÄJÄN PAKOTTEET
Onpas melkoista näpertelyä nuo Venäjän pakotteet. Putinin lähipiirin ja muun Venäjän johdon matkustuskiellot ovat täysin merkityksetön painostuskeino näille piireille. Niin kauan kuin Putinilla on melkoinen kansan suosio, eivät nuo seikat juuri vaikuta.
EU.n ja USA.n sekä muidenkin maiden ainoa painostuskeino on viisumisulku kaikille venäläisille! Ensimmäinen kuukausi tätä ja sen jälkeen kaikkien jo myönnettyjen viisumien lopetus! Kun venäläisten oleskelu kaikkialla muualla maailmassa estetään, alkaa kansansuosio hiipua nopeaa vauhtia. Tavallinen venäläinen ei kauaa katsele tuon kaltaisia rajoitteita tyynesti. Ensiksi vihat saa tietysti Venäjän ulkopuoliset maat mutta kovalla kampanjalla viha kanavoituu oikeaan kohteeseen. Putinista voisi tarjota myös tapporahan, jolloin hän ei uskaltaisi enää liikkua missään ilman vahvaa vartiointia. Tämä olisi tietysti se viimeinen keino, eikä sitä voisi tarjota mikään maa suoraan mutta bulvaanin välityksellä mikä tahansa taho.
EU.n pitäisi pikimmiten myös estää kaikki venäläisten kiinteistökaupat alueellaan. Tämä pitää tehdä joka tapauksessa. Myös venäläisten muunlainen omistus on tehtävä vaikeaksi tai mahdottomaksi ja luotonanto sekä kaikki virallinen asioiden käsittely niin vaikeaksi, että se on käytännössä mahdotonta.
Venäläiset huseeraavat esimerkiksi täällä Espanjassa kuin Euroopan omistajat. Riehuvat ja häiriköivät kännipäissään miten tahtovat. Miten kauan tuollaista pitää sietää? Venäjän johto ruikuttaa ulkomaista talousapua mutta heti perään ollaan uhoamassa aseiden kanssa. Tämä Ukrainan tilanne vain kärjisti jo olemassa olevan asetelman.
Tietysti muu Eurooppa kärsii ensin alkuun näin rajuista toimista mutta pidemmän päälle siitä on taloudellistakin hyötyä. Venäläinen omistus pitää voida pakkolunastaa jollakin muodollisella summalla ja siitä koituva hyöty käytetään muun talouden kohentamiseen sekä Venäjän vahinkojen korvaamiseen. Jos vahingot ovat suuria, ei korvata mitään. Jos Venäjä menee niin pitkälle, että katsotaan syntyneen sotatilan, pitää Venäjän kansalaiset internoida. Tämähän on perinteinen tapa hoitaa asiat vihollismaan kanssa. Todistettava Ukrainan miehittäminen on jo selkeä sodan julistus.
Ukrainan hallituksen tulee heti hakea NATO-jäsenyyttä ja se tulee myöntää taannehtivasti, jolloin NATO-protokollat suojaavat myös aiempia interventioita. Suomen pitää tehdä sama välittömästi. Ei saa jäädä odottelemaan ensin, että tulee turpaan, vaan nopeata ja tehokasta toimintaa.
EU.n ja USA.n sekä muidenkin maiden ainoa painostuskeino on viisumisulku kaikille venäläisille! Ensimmäinen kuukausi tätä ja sen jälkeen kaikkien jo myönnettyjen viisumien lopetus! Kun venäläisten oleskelu kaikkialla muualla maailmassa estetään, alkaa kansansuosio hiipua nopeaa vauhtia. Tavallinen venäläinen ei kauaa katsele tuon kaltaisia rajoitteita tyynesti. Ensiksi vihat saa tietysti Venäjän ulkopuoliset maat mutta kovalla kampanjalla viha kanavoituu oikeaan kohteeseen. Putinista voisi tarjota myös tapporahan, jolloin hän ei uskaltaisi enää liikkua missään ilman vahvaa vartiointia. Tämä olisi tietysti se viimeinen keino, eikä sitä voisi tarjota mikään maa suoraan mutta bulvaanin välityksellä mikä tahansa taho.
EU.n pitäisi pikimmiten myös estää kaikki venäläisten kiinteistökaupat alueellaan. Tämä pitää tehdä joka tapauksessa. Myös venäläisten muunlainen omistus on tehtävä vaikeaksi tai mahdottomaksi ja luotonanto sekä kaikki virallinen asioiden käsittely niin vaikeaksi, että se on käytännössä mahdotonta.
Venäläiset huseeraavat esimerkiksi täällä Espanjassa kuin Euroopan omistajat. Riehuvat ja häiriköivät kännipäissään miten tahtovat. Miten kauan tuollaista pitää sietää? Venäjän johto ruikuttaa ulkomaista talousapua mutta heti perään ollaan uhoamassa aseiden kanssa. Tämä Ukrainan tilanne vain kärjisti jo olemassa olevan asetelman.
Tietysti muu Eurooppa kärsii ensin alkuun näin rajuista toimista mutta pidemmän päälle siitä on taloudellistakin hyötyä. Venäläinen omistus pitää voida pakkolunastaa jollakin muodollisella summalla ja siitä koituva hyöty käytetään muun talouden kohentamiseen sekä Venäjän vahinkojen korvaamiseen. Jos vahingot ovat suuria, ei korvata mitään. Jos Venäjä menee niin pitkälle, että katsotaan syntyneen sotatilan, pitää Venäjän kansalaiset internoida. Tämähän on perinteinen tapa hoitaa asiat vihollismaan kanssa. Todistettava Ukrainan miehittäminen on jo selkeä sodan julistus.
Ukrainan hallituksen tulee heti hakea NATO-jäsenyyttä ja se tulee myöntää taannehtivasti, jolloin NATO-protokollat suojaavat myös aiempia interventioita. Suomen pitää tehdä sama välittömästi. Ei saa jäädä odottelemaan ensin, että tulee turpaan, vaan nopeata ja tehokasta toimintaa.
torstai 10. huhtikuuta 2014
TASA-ARVOISUUTTA?
Kaunis sana mutta mitähän se pitää sisällään. Vuosien mittaan on yhä selvemmäksi käynyt, ettei tärkeää ole tasa-arvo, vaan se, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tähän tulokseen pääsee väkisinkin, kun kukaan ei ole valmis luopumaan tasa-arvon nimissä eduistaan mutta vaatimassa itselleen uusia etuja samoin perustein.
Jotta ei nyt heti törmätä pelkästään miesten ja naisten tasa-arvokeskusteluun, voidaan huomata kaikilla elämän osa-alueilla samat pyrkimykset. Demokratia lienee kaunein tasa-arvon ilmenemismuoto mutta jotkut haluavat olla siinäkin demokraattisempia kuin toiset. Björn Wahlroos haluaa enemmän demokraattista päätösvaltaa, koska hän on rikas. Hän haluaa käyttää useampia ääniä vaaleissa kuin joku tavallinen duunari. Tämä on malliesimerkki jonkun nilkin tasa-arvosta.
Olin yli 20 vuotta luottamusmiehenä ja muissa ay-tehtävissä. Silloin totesin moneenkin otteeseen, mikä on tasa-arvon merkitys työelämässä. Esimerkiksi paljon puhuttu eläkelaki kaipaisi eräiden mielestä sellaisia muutoksia, jotka olisivat tasa-arvon vastaisia. Monet haluavat eläkkeelle vain lyhyen työhistorian jälkeen mutta vastustavat puolestaan sellaisten eläkkeelle pääsyä, joilla on pitkä ja raskas työura takanaan mutta ikää ei ole riittävästi. Niinhän se on, että laki on kaikille sama mutta tuomiot vaihtelee. Kansanedustajat ovat mainio esimerkki toteutetusta tasa-arvosta eläkesäännöissä.
Naisten tasa-arvoa työelämässä mitataan lapsellisesti vain vertaamalla miesten ja naisten palkkoja yleisellä tasolla. Mitään merkitystä ei ole sillä, minkälaista työtä he tekevät. Omalla kohdallani voin sanoa, että luottamusmiehenä pidin huolta naisten eduista aina ja poikkeuksetta, jos he tekivät samaa työtä miesten kanssa. Koskaan ei sitä asetettu kyseenalaiseksi, päin vastoin. Monet työpaikalleni tulleista naisista vaihtoivat työpaikkaa siksi, että naistyöpaikoilla oltiin todella epäreiluja ja työntekijän oikeuksiin vaikuttivat monesti vain henkilösuhteet. Miehiä he pitivät poikkeuksetta reilumpina työkavereina. Mistä tämä kertoo? Todennäköisesti siitä, että jos naiset päättävät yksipuolisesti työelämän säännöistä ja niiden noudattamisesta, tulisi työyhteisöistä pelkkiä suosion kalastelutiimejä. Realiteetit jäisivät taka-alalle. Naisten tasa-arvoajattelu ei ole riittänyt siihen, että naiset hakeutuisivat raskaammille aloille kuten maanalaiseen kaivostyöhön. Niistä maksetaan ansaitusti paljon kovempaa palkkaa mutta enpä ole heitä siellä kertaakaan monien vuosien aikanakaan nähnyt.
Nainen Suomen tasa-arvovaltuutettuna ei näe mitään väärää siinä, että miehet joutuvat monien etujen suhteen syrjinnän kohteeksi. Hän toteaa vain, että seikat eivät täytä syrjinnän tunnusmerkkejä. Naisten kohdalla taas hyvinkin lievät tapaukset saavat arvon virkanaiselta tuomion. Tasa-arvo ei siis toteudu valtakunnan ylimmällä tasollakaan.
Toteutuuko tasa-arvo sitten yksilötasolla? Miesten harjoittamaa perheväkivaltaa on tutkittu todella perusteellisesti. Samaa ei ole tehty naisten kohdalla lähinnä naisjärjestöjen kiivaan vastustuksen johdosta. Miehellä on usein vain velvollisuus tehdä lapsia ja elättää sitten heidät. Lapsen tekoon katsoo nainen olevan aina oikeutettu. Kumma, että parisuhteet todella usein kaatuvat lasten syntymän jälkeen. Tuntuu todella, että miestä ei juurikaan rakasteta mutta se on sitten toinen juttu. Satunnaisessa suhteessa mies voi joutua pilkan kohteeksi, jollei hoida hommaansa. Onpa sellaisiakin tapauksia, että jos mies on käyttänyt tunnollisesti kondomia, on nainen kieltänyt muka varmuuteen vedoten miehen kondomin ja vaatinut omansa tilalle. Erona on vain se, että jälkimmäisestä puuttuu siittiöitä tappava aine! Sitten mies vain nopeasti pois ja kumppani pelastaa elävät siittiöt itselleen, kun mies on poistunut paikalta. Sitten vain toivottu raskaus käyntiin ja onneton uhri elättäjäksi. Humalatila vie usein myös harkintakyvyn ja homman hoito on helpompaa. Muuten, miten käy, jos satunnainen naisystävä yhteisen yön jälkeen vaatii rahallista korvausta palvelustaan? Jos mies suostuu, rikkoo hän lakia ostamalla seksiä mutta voi saada syytteen raiskauksesta, jos kieltäytyy. Älkääkä vain luulko, että naiset ovat aina reiluja ja pyyteettömiä parisuhteissaan. Onneksi olen itse elänyt sellaisena aikana, jolloin lapset olivat lahja ja rakkauden tulos. Nyt tuntuu, että lapset ovat tehokkaan suunnittelun tuote. Anneli Auerinkin juttu saattaa paljastaa vielä melkoisia totuuksia jatkossa. Onko poispotkittu tutkinnan johtaja Joutsenvirta ollut tekemisissä syytetyn kanssa vasta surman tapahtuman jälkeen? Taisin sohaista muurahaiskasaa!
Jotta ei nyt heti törmätä pelkästään miesten ja naisten tasa-arvokeskusteluun, voidaan huomata kaikilla elämän osa-alueilla samat pyrkimykset. Demokratia lienee kaunein tasa-arvon ilmenemismuoto mutta jotkut haluavat olla siinäkin demokraattisempia kuin toiset. Björn Wahlroos haluaa enemmän demokraattista päätösvaltaa, koska hän on rikas. Hän haluaa käyttää useampia ääniä vaaleissa kuin joku tavallinen duunari. Tämä on malliesimerkki jonkun nilkin tasa-arvosta.
Olin yli 20 vuotta luottamusmiehenä ja muissa ay-tehtävissä. Silloin totesin moneenkin otteeseen, mikä on tasa-arvon merkitys työelämässä. Esimerkiksi paljon puhuttu eläkelaki kaipaisi eräiden mielestä sellaisia muutoksia, jotka olisivat tasa-arvon vastaisia. Monet haluavat eläkkeelle vain lyhyen työhistorian jälkeen mutta vastustavat puolestaan sellaisten eläkkeelle pääsyä, joilla on pitkä ja raskas työura takanaan mutta ikää ei ole riittävästi. Niinhän se on, että laki on kaikille sama mutta tuomiot vaihtelee. Kansanedustajat ovat mainio esimerkki toteutetusta tasa-arvosta eläkesäännöissä.
Naisten tasa-arvoa työelämässä mitataan lapsellisesti vain vertaamalla miesten ja naisten palkkoja yleisellä tasolla. Mitään merkitystä ei ole sillä, minkälaista työtä he tekevät. Omalla kohdallani voin sanoa, että luottamusmiehenä pidin huolta naisten eduista aina ja poikkeuksetta, jos he tekivät samaa työtä miesten kanssa. Koskaan ei sitä asetettu kyseenalaiseksi, päin vastoin. Monet työpaikalleni tulleista naisista vaihtoivat työpaikkaa siksi, että naistyöpaikoilla oltiin todella epäreiluja ja työntekijän oikeuksiin vaikuttivat monesti vain henkilösuhteet. Miehiä he pitivät poikkeuksetta reilumpina työkavereina. Mistä tämä kertoo? Todennäköisesti siitä, että jos naiset päättävät yksipuolisesti työelämän säännöistä ja niiden noudattamisesta, tulisi työyhteisöistä pelkkiä suosion kalastelutiimejä. Realiteetit jäisivät taka-alalle. Naisten tasa-arvoajattelu ei ole riittänyt siihen, että naiset hakeutuisivat raskaammille aloille kuten maanalaiseen kaivostyöhön. Niistä maksetaan ansaitusti paljon kovempaa palkkaa mutta enpä ole heitä siellä kertaakaan monien vuosien aikanakaan nähnyt.
Nainen Suomen tasa-arvovaltuutettuna ei näe mitään väärää siinä, että miehet joutuvat monien etujen suhteen syrjinnän kohteeksi. Hän toteaa vain, että seikat eivät täytä syrjinnän tunnusmerkkejä. Naisten kohdalla taas hyvinkin lievät tapaukset saavat arvon virkanaiselta tuomion. Tasa-arvo ei siis toteudu valtakunnan ylimmällä tasollakaan.
Toteutuuko tasa-arvo sitten yksilötasolla? Miesten harjoittamaa perheväkivaltaa on tutkittu todella perusteellisesti. Samaa ei ole tehty naisten kohdalla lähinnä naisjärjestöjen kiivaan vastustuksen johdosta. Miehellä on usein vain velvollisuus tehdä lapsia ja elättää sitten heidät. Lapsen tekoon katsoo nainen olevan aina oikeutettu. Kumma, että parisuhteet todella usein kaatuvat lasten syntymän jälkeen. Tuntuu todella, että miestä ei juurikaan rakasteta mutta se on sitten toinen juttu. Satunnaisessa suhteessa mies voi joutua pilkan kohteeksi, jollei hoida hommaansa. Onpa sellaisiakin tapauksia, että jos mies on käyttänyt tunnollisesti kondomia, on nainen kieltänyt muka varmuuteen vedoten miehen kondomin ja vaatinut omansa tilalle. Erona on vain se, että jälkimmäisestä puuttuu siittiöitä tappava aine! Sitten mies vain nopeasti pois ja kumppani pelastaa elävät siittiöt itselleen, kun mies on poistunut paikalta. Sitten vain toivottu raskaus käyntiin ja onneton uhri elättäjäksi. Humalatila vie usein myös harkintakyvyn ja homman hoito on helpompaa. Muuten, miten käy, jos satunnainen naisystävä yhteisen yön jälkeen vaatii rahallista korvausta palvelustaan? Jos mies suostuu, rikkoo hän lakia ostamalla seksiä mutta voi saada syytteen raiskauksesta, jos kieltäytyy. Älkääkä vain luulko, että naiset ovat aina reiluja ja pyyteettömiä parisuhteissaan. Onneksi olen itse elänyt sellaisena aikana, jolloin lapset olivat lahja ja rakkauden tulos. Nyt tuntuu, että lapset ovat tehokkaan suunnittelun tuote. Anneli Auerinkin juttu saattaa paljastaa vielä melkoisia totuuksia jatkossa. Onko poispotkittu tutkinnan johtaja Joutsenvirta ollut tekemisissä syytetyn kanssa vasta surman tapahtuman jälkeen? Taisin sohaista muurahaiskasaa!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
ESA SAARINEN
Oli huolestuttavaa, että joku joutuu puukotuksen uhriksi ja vielä julkisella paikalla. Väkivalta ei ole missään muodossa koskaan hyväksyttävää. Sekin, että ei pidä jostain henkilöstä, ei voi olla perusteltu syy minkäänlaiseen laittomuuteen.
Esa Saarinen on ollut julkisuudessa, eikä vähiten omasta halustaan, jo vuosikymmeniä. Hän on ollut ilmiö mutta ei ollenkaan aina positiivinen. Saarinen on ollut lukuisissa luentotilaisuuksissa kutsuttuna luennoitsijana. Kun on kysymys tällaisesta julkisuuden henkilöstä, ei se ole lainkaan ihmeteltävää. Sitä vastoin on ihmeellistä, että vuodesta toiseen Saarisen vähättelevä ja kuulijoitaan halveksiva asenne vetää puoleensa. Onkohan suomalaisilla suorastaan halua tällaiseen? Kun Saarisen arvokkaat, ei sisällöltään vaan hinnaltaan, olevat luennot ovat huippuluokkaa, täytyy olla joko rikas, julkisuushakuinen tai molempia. Usein Saarisen luennot pitävät sisällään omaan vaimoon tai merkittäviin yrityksiin kuten Nokiaan kuuluvaa itsekehua, ei ihme, että monet kuulijat kyllästyvät tällaiseen. Jos tuo edellinen olisi edes pienenä osana luennosta, voisi kai asian ymmärtää mutta pääsisältönä aivan käsittämätöntä.
Voihan olla, että tuon puukotuksen tekijäkin on joku Esan kehuskeluun tympääntynyt opiskelija. Ehkä rikostutkinta tuo aikanaan valaistusta asiaan. Eräs opiskelija on ottanut ainakin Saarisen opit täydestä ja noudattaa niitä uskollisesti. Pekka Himanen on ollut kuulemma tämän filosofimme oppilaana! Jälki kyllä näkyy, kun Himasesta tehtiin Valtakunnan airut kaikessa viisaudessaan. Kyllä Esa nyt hykertelee käsiään, kun hänen oppilaansa on näin erinomaisessa arvostuksessa. Minusta niin Saarinen kuin Himanenkin ovat varsinaisia itsensä kehujia ja suomalaisia turhapuroja sanan täydessä merkityksessä. Haluaisinpa nähdä nämä pellet verbaalisessa kaksintaistelussa todellisten intellektuellien kanssa. Voisi siinä teennäinen ja väkisin rakennettu julkisuuden viitta rapistua pahan kerran.
Esa Saarinen on ollut julkisuudessa, eikä vähiten omasta halustaan, jo vuosikymmeniä. Hän on ollut ilmiö mutta ei ollenkaan aina positiivinen. Saarinen on ollut lukuisissa luentotilaisuuksissa kutsuttuna luennoitsijana. Kun on kysymys tällaisesta julkisuuden henkilöstä, ei se ole lainkaan ihmeteltävää. Sitä vastoin on ihmeellistä, että vuodesta toiseen Saarisen vähättelevä ja kuulijoitaan halveksiva asenne vetää puoleensa. Onkohan suomalaisilla suorastaan halua tällaiseen? Kun Saarisen arvokkaat, ei sisällöltään vaan hinnaltaan, olevat luennot ovat huippuluokkaa, täytyy olla joko rikas, julkisuushakuinen tai molempia. Usein Saarisen luennot pitävät sisällään omaan vaimoon tai merkittäviin yrityksiin kuten Nokiaan kuuluvaa itsekehua, ei ihme, että monet kuulijat kyllästyvät tällaiseen. Jos tuo edellinen olisi edes pienenä osana luennosta, voisi kai asian ymmärtää mutta pääsisältönä aivan käsittämätöntä.
Voihan olla, että tuon puukotuksen tekijäkin on joku Esan kehuskeluun tympääntynyt opiskelija. Ehkä rikostutkinta tuo aikanaan valaistusta asiaan. Eräs opiskelija on ottanut ainakin Saarisen opit täydestä ja noudattaa niitä uskollisesti. Pekka Himanen on ollut kuulemma tämän filosofimme oppilaana! Jälki kyllä näkyy, kun Himasesta tehtiin Valtakunnan airut kaikessa viisaudessaan. Kyllä Esa nyt hykertelee käsiään, kun hänen oppilaansa on näin erinomaisessa arvostuksessa. Minusta niin Saarinen kuin Himanenkin ovat varsinaisia itsensä kehujia ja suomalaisia turhapuroja sanan täydessä merkityksessä. Haluaisinpa nähdä nämä pellet verbaalisessa kaksintaistelussa todellisten intellektuellien kanssa. Voisi siinä teennäinen ja väkisin rakennettu julkisuuden viitta rapistua pahan kerran.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
KUOLEMANTUOMIO
Nykyisessä sivistyneessä maailmassa on kuolemantuomio yleisesti poistettu. EU.ssa se on ollut ja on kielletty aina. Jopa Lähi-Idän maissakin kuolemanrangaistus on pääosin poistettu kokonaan. Suomessakin on kuolemanrangaistus ollut käytännössä pois jo 1800-luvulta alkaen.
Juuri saimme kuulla, kuinka USA.ssa eräs kuolemaantuomittu vapautettiin uusien todisteiden perusteella yli 40 vankilassaolovuoden jälkeen. Voidaan vain kuvitella, minkälaista tuollaisen ihmisen elämä vapaudessa on tuollaisen piinan jälkeen. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja poissulkemisjärjestelmät varsinkin.
Aiemmin kuolemanrangaistukset olivat yleistä kansanhuvia ja ne varmasti usein järjestettiinkin vain siksi. Vallantavoittelun yhteydessä esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa toimitettiin mitä irvokkaimpia rituaaleja tuomion toimeenpanon yhteydessä. Esimerkiksi Englannissa saatettiin vallankumouksellinen tuomita "hitaaseen hirteen"! Se toimeenpantiin siten, että hirtettävää vedettiin hitaasti tiukemmalle ja hengityksen lähes tauottua, löysättiin köyttä ja tätä jatkettiin jopa tuntikausia. Lopuksi miespuoliselta tuomitulta leikattiin sukuelimet ja viillettiin vatsasta suolet ulos, hänen vielä tajuissaan ollen. Vallanpitäjät tarjosivat tällaista huvia, kun se oli heille hyödyllistä ja ennen kaikkea halpaa.
Suomessakin kuolemanrangaistus poistettiin jo 1800-luvulla joitain sota-ajan rikoksia lukuun ottamatta. Sota-ajaksi kai laskettiin myös 1918 tapahtunut kansannousu, jota eri tahot nimittivät joko "Vapaussodaksi" tai "Kapinaksi" riippuen poliittisesta vakaumuksestaan. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hyvin kyseenalaisten "tuomioistuimien " toimesta. Minä nimittäisin niitä kaikkia tuomioita murhiksi. Punaisten toimet tällaisiksi mainittiinkin mutta eivät valkoistenkaan toimittamat tuomiot sen kummempia olleet. Valkoisten antamia tuomioita oli valtavasti enemmän mutta ne on jotenkin ohitettu muka hyväksyttävimpinä. Kun vankileiriltä vietiin teloitettaviksi myös lukuisia naisia ja varsinkin pieniä lapsia, voi vain kysyä, olivatko nämä muka lailliset tuomiot oikeutettuja?
Ei ole ollenkaan varmaa, etteivätkö suomalaiset feodaaliherrat ennen noita surulisia tapahtumia itse olisi syyllistyneet jopa surmatekoihin. He eivät vain asemansa vuoksi koskaan joutuneet edes syytteeseen teoistaan. Joka tapauksessa suomalainen torpparijärjestelmä oli käytännössä sama kuin maaorjuus, jota hienommin feodalismiksi sanottiin. Maanomistajat sitten vetivät "puolueetonta" oikeutta, kun punaiset tuomittiin maanpettureina kuolemaan, vaikka kuolemantuomiota ollut käytössäkään. Murhiksi minä nimittäisin niitäkin teloituksia, jotka tehtiin aikuisille taisteluihin osallistuneille. Tuon jälkipyykin peseminen täytyy hoitaa, ennen kuin todellinen yhteiskuntarauha saadaan aikaan. Liian kauan on nuo rumat asiat lakaistu maton alle. Liian kauan on työväestöä syytetty Isänmaan pettureiksi ja vain sulaa ilkeyttään maaherroja vastaan nousseena väestön osana.
Kuolemanrangaistus on aina peruuttamaton ja vetää mielen murheelliseksi varsinkin niissä tapauksissa, kun teloituksen jälkeen onkin tuomittu todettu syyttömäksi. Murhanhimoiset "oikeuden puolustajat" täytyisi itse teloittaa mutta sen vastustajana laittaa loppuiäksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on todella hyvä ratkaisu henkirikoksestakin mutta vankilaolosuhteiden pitäisi vastata rangaistuslaitosta eikä vankeinhoitolaitosta. Ei siis mikään huvipaikka vaan todellinen rangaistus.
Juuri saimme kuulla, kuinka USA.ssa eräs kuolemaantuomittu vapautettiin uusien todisteiden perusteella yli 40 vankilassaolovuoden jälkeen. Voidaan vain kuvitella, minkälaista tuollaisen ihmisen elämä vapaudessa on tuollaisen piinan jälkeen. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja poissulkemisjärjestelmät varsinkin.
Aiemmin kuolemanrangaistukset olivat yleistä kansanhuvia ja ne varmasti usein järjestettiinkin vain siksi. Vallantavoittelun yhteydessä esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa toimitettiin mitä irvokkaimpia rituaaleja tuomion toimeenpanon yhteydessä. Esimerkiksi Englannissa saatettiin vallankumouksellinen tuomita "hitaaseen hirteen"! Se toimeenpantiin siten, että hirtettävää vedettiin hitaasti tiukemmalle ja hengityksen lähes tauottua, löysättiin köyttä ja tätä jatkettiin jopa tuntikausia. Lopuksi miespuoliselta tuomitulta leikattiin sukuelimet ja viillettiin vatsasta suolet ulos, hänen vielä tajuissaan ollen. Vallanpitäjät tarjosivat tällaista huvia, kun se oli heille hyödyllistä ja ennen kaikkea halpaa.
Suomessakin kuolemanrangaistus poistettiin jo 1800-luvulla joitain sota-ajan rikoksia lukuun ottamatta. Sota-ajaksi kai laskettiin myös 1918 tapahtunut kansannousu, jota eri tahot nimittivät joko "Vapaussodaksi" tai "Kapinaksi" riippuen poliittisesta vakaumuksestaan. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hyvin kyseenalaisten "tuomioistuimien " toimesta. Minä nimittäisin niitä kaikkia tuomioita murhiksi. Punaisten toimet tällaisiksi mainittiinkin mutta eivät valkoistenkaan toimittamat tuomiot sen kummempia olleet. Valkoisten antamia tuomioita oli valtavasti enemmän mutta ne on jotenkin ohitettu muka hyväksyttävimpinä. Kun vankileiriltä vietiin teloitettaviksi myös lukuisia naisia ja varsinkin pieniä lapsia, voi vain kysyä, olivatko nämä muka lailliset tuomiot oikeutettuja?
Ei ole ollenkaan varmaa, etteivätkö suomalaiset feodaaliherrat ennen noita surulisia tapahtumia itse olisi syyllistyneet jopa surmatekoihin. He eivät vain asemansa vuoksi koskaan joutuneet edes syytteeseen teoistaan. Joka tapauksessa suomalainen torpparijärjestelmä oli käytännössä sama kuin maaorjuus, jota hienommin feodalismiksi sanottiin. Maanomistajat sitten vetivät "puolueetonta" oikeutta, kun punaiset tuomittiin maanpettureina kuolemaan, vaikka kuolemantuomiota ollut käytössäkään. Murhiksi minä nimittäisin niitäkin teloituksia, jotka tehtiin aikuisille taisteluihin osallistuneille. Tuon jälkipyykin peseminen täytyy hoitaa, ennen kuin todellinen yhteiskuntarauha saadaan aikaan. Liian kauan on nuo rumat asiat lakaistu maton alle. Liian kauan on työväestöä syytetty Isänmaan pettureiksi ja vain sulaa ilkeyttään maaherroja vastaan nousseena väestön osana.
Kuolemanrangaistus on aina peruuttamaton ja vetää mielen murheelliseksi varsinkin niissä tapauksissa, kun teloituksen jälkeen onkin tuomittu todettu syyttömäksi. Murhanhimoiset "oikeuden puolustajat" täytyisi itse teloittaa mutta sen vastustajana laittaa loppuiäksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on todella hyvä ratkaisu henkirikoksestakin mutta vankilaolosuhteiden pitäisi vastata rangaistuslaitosta eikä vankeinhoitolaitosta. Ei siis mikään huvipaikka vaan todellinen rangaistus.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
NATOON!
Miten voi olla mahdollista, etteivät suomalaiset tajua kannattaa yksimielisesti NATOON liittymistä. "Kylmän sodan" aikainen vastakkainasettelu Lännen ja Idän välillä ei ole Neuvostoliiton hajottua, ollut enää ollut vuosikausiin entisenlaistaan.
Viimeistään Venäjän invaasio Ukrainaan on tehnyt selväksi sen, että Putin haluaa Venäjän (Putinin) uudelleen mahtitekijöiden joukkoon. Jos joku tällaista haluaa, ei kai sille mitään voi mutta näiden ajatusten toteuttamisen suhteen onkin tilanne toinen.
Jos Pietarin entinen katupoika, jota pienikokoisena kiusattiin, haluaa nyt ottaa kaiken kärsimänsä takaisin, ei sille mitään voi mutta tällaiseen fasistiseen menoon on ennenkin löytynyt lääkkeet. Minua surettaa vain kovasti Venäjän kansa, joka joutuu kärsimään tuon pienen suuruudenhullun touhut. On se kamalaa, kun lapsuudenaikaiset traumat purkautuvat nyt nähdyllä tavalla. Ikävää, että Putin on saanut jo niin suuren vallan, ettei häntä muu Venäjän johto pysty enää hillitsemään. Jos Putin on nyt sitten Venäjän uusi tsaari, pitäisi hänen muistaa edeltäjänsä Nikolai II kohtalo. Sellaisenko lopun Putin haluaa itselleen ja kansalleen kaikessa kurjuudessaan?
Suomen NATOON liittymisestä puhuttaessa mainitaan, ettei ole akuuttia tarvetta näin tehdä eikä uhkaa Venäjän taholta ole ilmennyt. Eipä se kauan kestänyt Ukrainaankaan meno. Jos Suomella on sotilaallinen kriisi esillä, on turha kuvitella, että NATO suostuu silloin käynnistämään liittymisneuvotteluja. Eihän sotilasliitto ota kriisimaata jäsenekseen, se on varma.
Koska NATO-asia on niin valtavan tunnepitoinen, ei sitä pidä ratkaista minkään mielipidekyselyn perusteella, vaan sotilaiden ja muiden asiantuntijoiden kannan perusteella. Suomi poisti maamiinatkin sellaisten henkilöiden aloitteesta, joilla ei ollut mitään hajua sotilaallisesta puolustuksesta. Miinathan ovat rauhanaikana varikoilla, eivätkä hyökkää sieltä yhdenkään siviilin kimppuun. Sotilaallisena aseena miinat ovat halpa ja tehokas ratkaisu. Tämänkin ratkaisun takia Suomen puolustus on tullut niin kalliiksi, että siihen ei yksistään Suomen rahkeet riitä vaan tarvitaan NATO jäsenyys, haluttiinpa sitä tai ei.
Voisitte muuten laskeskella iltapuhteiksenne, montako kertaa Venäjä on hyökännyt Suomeen? Sitten voitte nukahtaa rauhalliseen yöuneen.
Viimeistään Venäjän invaasio Ukrainaan on tehnyt selväksi sen, että Putin haluaa Venäjän (Putinin) uudelleen mahtitekijöiden joukkoon. Jos joku tällaista haluaa, ei kai sille mitään voi mutta näiden ajatusten toteuttamisen suhteen onkin tilanne toinen.
Jos Pietarin entinen katupoika, jota pienikokoisena kiusattiin, haluaa nyt ottaa kaiken kärsimänsä takaisin, ei sille mitään voi mutta tällaiseen fasistiseen menoon on ennenkin löytynyt lääkkeet. Minua surettaa vain kovasti Venäjän kansa, joka joutuu kärsimään tuon pienen suuruudenhullun touhut. On se kamalaa, kun lapsuudenaikaiset traumat purkautuvat nyt nähdyllä tavalla. Ikävää, että Putin on saanut jo niin suuren vallan, ettei häntä muu Venäjän johto pysty enää hillitsemään. Jos Putin on nyt sitten Venäjän uusi tsaari, pitäisi hänen muistaa edeltäjänsä Nikolai II kohtalo. Sellaisenko lopun Putin haluaa itselleen ja kansalleen kaikessa kurjuudessaan?
Suomen NATOON liittymisestä puhuttaessa mainitaan, ettei ole akuuttia tarvetta näin tehdä eikä uhkaa Venäjän taholta ole ilmennyt. Eipä se kauan kestänyt Ukrainaankaan meno. Jos Suomella on sotilaallinen kriisi esillä, on turha kuvitella, että NATO suostuu silloin käynnistämään liittymisneuvotteluja. Eihän sotilasliitto ota kriisimaata jäsenekseen, se on varma.
Koska NATO-asia on niin valtavan tunnepitoinen, ei sitä pidä ratkaista minkään mielipidekyselyn perusteella, vaan sotilaiden ja muiden asiantuntijoiden kannan perusteella. Suomi poisti maamiinatkin sellaisten henkilöiden aloitteesta, joilla ei ollut mitään hajua sotilaallisesta puolustuksesta. Miinathan ovat rauhanaikana varikoilla, eivätkä hyökkää sieltä yhdenkään siviilin kimppuun. Sotilaallisena aseena miinat ovat halpa ja tehokas ratkaisu. Tämänkin ratkaisun takia Suomen puolustus on tullut niin kalliiksi, että siihen ei yksistään Suomen rahkeet riitä vaan tarvitaan NATO jäsenyys, haluttiinpa sitä tai ei.
Voisitte muuten laskeskella iltapuhteiksenne, montako kertaa Venäjä on hyökännyt Suomeen? Sitten voitte nukahtaa rauhalliseen yöuneen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)