SAMMUTETUIN LYHDYIN!

Meitä ihmisiä on moneen junaan. Olemme muka vaatimattomia itseemme kohdistetuissa asioissa mutta oikeastaan näin ei ole. Korostamme useimmiten omaa erinomaisuuttamme ja niin kai teen itsekin vaikka sitä on vaikea tunnustaa. Yksi hyvä puoli minulla on ja se on, että en aja "sammutetuin lyhdyin". Olen esillä tässä blogissani reilusti omalla nimelläni enkä jonkun nimimerkin takana. Samoin olen asettanut sivuni julkisiksi, koska haluan asettaa itseni ja kirjoitukseni alttiiksi arvostelulle. Se on hyvä siinäkin mielessä, että saan siinä kontrastia itselleni.

En arvosta kovin korkealle luimuilevia tyyppejä, jotka kyllä kirjoittavat ja arvostelevat rohkeasti mutta vain ja ainoastaan nimimerkin takaa. On tietysti asioita, joita ei aina uskalla esittää avoimesti nimellään turvallisuussyistä. Rikolliset tahot eivät aina sääli, kun saavat tietää heille vahingollisia seikkoja leviävän nettiin tai muihin tiedotusvälineisiin. Vielä vaarallisempaa on valtioiden välisten asioiden julkinen repostelu. Snowden on hyvä esimerkki viimeksi mainitusta. Hän on rikollinen, kun uskaltaa paljastaa oman maansa rikollisen toiminnan. Kumpihan mahtaa olla väärässä mutta luulisin ihmisten tulevan vain yhteen johtopäätökseen. USA ei ole koskaan antanut tai sallinut ketään hallituksensa edustajaa joutuvan kansainvälisen oikeuden eteen. Äkkinäinen vetää sen johtopäätöksen, ettei USA.ssa ole ketään, joka rikkoisi kansainvälistä lakia! No, eksyinpä taas La Loman ulkopuolelle ja joku saa näppylöitä näin laajasta asioiden käsittelystä. En tosin koskaan ole maininnut pysyväni vain oman kotikaupunkini piirissä tai edes Espanjan alueella. Jos joku tällaisen kohdan löytää, niin vihjatkoon minullekin.

Joka tapauksessa olen aina valmis verbaaliseen kaksintaisteluun kenen kanssa tahansa, kunhan aika ja paikka sovitaan. Olen myös valmis tunnustamaan erehdykseni, sillä kyllä niitäkin löytyy runsaasti. Käsittelemieni aiheiden sopivuus tai sopimattomuus ei riitä arvostelun pohjaksi yleisellä tasolla, vaan blogistani on löydyttävä ne kohdat, joissa olen väärässä. Siltä pohjalta voidaan jatkaa blogi-keskusteluakin mutta mieluummin "nenäkkäin" sopivassa paikassa. Silloin saamme vuoropuhelusta tehokkaamman ja asiat käsitellään perinpohjin. Tässä tapauksessa asioiden käsittely jää myös kahdenkeskiseksi, joka voi olla joskus parempi. Älä siis pelkää näyttää naamaasi, en minä pure. Laita ainakin arvosteluihin oma nimesi, äläkä aja SAMMUTETUIN LYHDYIN!

PALESTIINAN VALTIO?

Niin tuon asian suhteen tullaan esiin aina välillä. Viimeksi Ruotsin uusi hallitus ilmaisi halunsa Palestiinan valtion tunnustamiseen. No haluja on kaikenlaisia ja tässäkin paistaa vain se, että halutaan selkeää irtiottoa edelliseen hallitukseen. Tavalla, millä se tehdään, ei olekaan väliä kunhan jotain haalitaan kasaan. Mutta oliko pakko tehdä juuri tuollainen esitys, eikö parempaa löytynyt? Sitten Suomi kanssa räpeltää perässä, että me ja halutaan samaa, ettei vain Ruotsi saa etuottoa näin tärkeässä ratkaisussa. Ei luulisi, että eletään 2010 luvulla, kun ulkopoliittisesti tärkein asia Pohjoismaissa on Palestiinan valtion tunnustaminen.

Voisiko joku vaikka kommentoida minulle, mikä on Palestiinan valtio, joka pitäisi tunnustaa? Minulle on täysin epäselvää, mitkä tämän valtion rajat ovat ja millainen valtiomuoto siellä on. Onko Palestiinalla esimerkiksi toimivaa hallitusta, joka perustuu parlamentaarisesti valittuun vaaliin? Minun tietääkseni tuolla alueella on vain kilpailevia terroristijärjestöjä, jotka kilpailevat vain siitä, mikä ärsyttää Israelia tehokkaammin. Se järjestö, joka parhaiten provosoi Israelia, on voittaja! Sitten näytetään itku kurkussa, kun Israel tekee vastaiskuja. Ajatellaanpa Pohjoismaita, jos Norja olisi tuollainen samanlainen popula erilaisia terroristeja ja ampuisi raketteja Ruotsiin. Jos edes neuvottelukumppania ei Norjasta löytyisi, mitä Ruotsi tekisi? Aikaa myöten varmasti tehtäisi tuntuvia vastaiskuja, vai väittääkö joku toisin?

Jäitä hattuun! Ei kansainvälinenkään toiminta saa olla kokoelma erilaista hiekkalaatikkoleikkiä. Vakavasti otettavan hallituksen pitää todistaa, että se on sellainen. Maailmassa on paljon pahempia asioita, jotka pitäisi hoitaa ensin.

EBOLA

On ihmeellistä, etteivät ihmiset tajua tai ymmärrä ajatella tuon otsikkoaiheen vaaraa! Tälläkin hetkellä noille Länsi-Afrikan alueille mennään kuin turistimatkalle. Jos sinne menevät eivät tajua, mistä vaarasta on kysymys, vaikka he ovat terveysalan ammattilaisia, niin on vain hämmästeltävä. Vaikka auttajat suojautuvatkin tartuntoja vastaan, niin koskaan ei voida ottaa kaikkia vaaroja huomioon etenkin, kun ollaan aivan erilaisessa toimintaympäristössä kuin omassa kotimaassa. En ryhdy tässä puimaan niitä erityispiirteitä, koska minäkään en niitä tiedä mutta tiedän varmasti, että niitä on.

Jokaiselle Ebola-alueelle matkustavalle on ensinnäkin kerrottava, että sinne ei missään tapauksessa saa mennä! Jos kiellosta huolimatta sinne matkustaa, on se täysin omalla vastuulla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sairastuttuaan ole oikeutettu saamaan hoitoa omassa kotimaassaan tai muuallakaan Euroopassa. On myös kerrottava, että Ebola-alueelta tullessa on riittävän pitkä karanteeni. Esimerkiksi Espanjaan tuodun sairastuneen papin hoito aiheutti hoitajan sairastumisen. Vain pieni laiminlyönti sai heti uuden uhrin. Tästä huomataan, ettei mistään leikistä ole kysymys. Tämä voi vaikuttaa julmalta puheelta mutta ajatelkaapa vaihtoehtoa. Haluatteko ottaa vastuullenne laajan Ebola-epidemian koko Eurooppaan.

Sitten aivan erillisenä asiana on käsiteltävä kauttakulku esimerkiksi jonkun itäisemmän Afrikan maan kautta. Jos halutaan kiertää ja hämätä, voidaankin tulla Ebola-alueelta vaikka Etelä-Afrikan kautta. Tämän takia on kaikkien matkustavien tehtävä tarkka selvitys matkastaan. Jos siinä on pienintäkään epäselvyyttä, on henkilö laitettava karanteeniin. Jos teko on tahallinen, on määrättävä lisäksi mittavat sanktiot. Oma kotimaa tai muukaan Euroopan maa ei ole velvollinen hoitamaan henkilöä, joka kiellosta huolimatta menee Ebola-alueelle ja sairastuu. Sairastunutta henkilöä ei saa päästää takaisin lainkaan ja, jos sairastuu vasta tultuaan karanteenissa, voidaan hänet jopa palauttaa takaisin hoitoa varten. Tässä kohdassa ei ole mitään merkitystä, tehdäänkö hoitoa yksityisessä vai julkisessa terveydenhuollossa. Rahalla ei saa olla mitään merkitystä, kun halutaan suojautua. Kauttakulkua on valvottava lisäksi muidenkin maiden kautta mahdollisesti tulevia. Aina on oltava valmis tekemään selvitys matkastaan.

Afrikasta tulevat pakolaiset ovat olleet jo muutenkin ongelma mutta nyt erityisesti. Miten varmistetaan, etteivät he ole saaneet tartuntaa. On vain kaksi vaihtoehtoa karanteeni tai palautus takaisin. Viimeksi mainittu on ehdottomasti parempi. Tässäkin tapauksessa palautus on tehtävä erityisen huolellisesti niin, etteivät sitä tekevät henkilöt itse sairastu. Sama koskee tietysti kaikissa karanteenin kanssa olevien henkilöiden turvallisuutta.

Kun USA alkoi pullistella oman sinänsä pienen ja merkityksettömän terrori-iskun jälkeen ja alkoi määrätä koko maailmaan järjettömiä turvallisuusmääräyksiä, on nyt kysymys aivan eri mittaluokan vaarasta. Jos Ebola-epidemia pääsee valloilleen, voidaan enää vain rukoilla, sillä muuta ei ole tehtävissä. Historiassa on aivan riittävästi esimerkkejä kuten Musta surma. Ensin loppuvat hoitajat ja lopuksi hautaajatkin. Muutamat vastustuskykyiset jäävät henkiin mutta nykyinen yhteiskuntajärjestelmä on pitkäksi aikaa mennyttä. Nykyiset taloudelliset lamatkin ovat lastenleikkiä tällaiseen katastrofiin verrattuna.

SUOMI VALTAA ESPANJAN!

Rauhoittukaa, ei tässä mistään sotilaallisesta interventiosta sentään ole kysymys, vaan huomattavasti rauhanomaisemmasta asiasta. Meille suomalaisille kovasti tuttu "lonkero" on nimittäin lähtenyt maailman valloitusmatkalle. Yllättäen on nimittäin huomattu, että "lonkku" maistuu muillekin kuin suomalaisille.

Asian on havainnut ainakin yksi suomalainen yrittäjä Espanjassa ja tehnyt sopimuksen tukkumyynnistä. Ensireaktiot ovatkin yllättäneet kaikki ja suomalaisessa karaokeillassa juomat loppuivat kesken. Samoin on tapahtunut joillakin golf-paviljongeilla.

Lonkeron maittavuus muissakin maissa on yllättänyt kaikki eikä vähiten suomalaiset. Hartwallin kannattaa suunnitella isot laajennukset lonkeron tuotantoon, jos tämä meno jatkuu. Jopa Saksassa monien mielestä lonkero on parempi janon sammuttaja kuin olut! Se on jo lähes tulkoon skandaali. Espanjassakin tällainen kehitys saa ohrapirtelön ystävät kummastuksiin.

Odotettavissa on suoranainen lumivyöryreaktio ja varmasti lähitulevaisuudessa tätä supisuomalaista janojuomaa tuodaan Espanjaankin konttikaupalla. Kannattaa muuten lisensioida tuo nimi, ettei kukaan muu kähmi sitä itselleen.

Tällaisia valloituksia Suomesta kaivataan tulevaisuudessa lisää.

SUOMALAINEN MEDIA

Suomalainen media ja varsinkin lehdistö pähkäilee talousongelmien kurimuksessa. Syitä haetaan milloin mistäkin mutta eipä juuri kiinnosta miettiä, voitaisiko joitain asioita tehdä toisinkin.

Itse jouduin lehden teossa miettimään usein pääni puhki, miten saisin toisaalta lehteä paremmaksi ja toisaalta kustannuksia alemmaksi. Kustannukset vietiin niin alas kuin mahdollista, eikä palkkaa tai palkkiota maksettu viime vuosina ollenkaan. Edes kulukorvauksia ei maksettu, vaan kaikki tehtiin talkootyönä. Oli siinä hyvätkin puolensa, kun kaikki kantoivat kortensa kekoon täydestä sydämestä. Tosin en tietänyt, mitä selkäni takana puuhattiin mutta sehän ei ollut minusta johtuvaa, jos joku veti välistä. Talous ei ollut tiedossani, koska siitä ei pyynnöstäni huolimatta juuri koskaan kerrottu.

Niinpä sitten keskitin kaiken tarmoni lehden sisällön kehittämiseksi ja onnistuinkin mielestäni kohtuullisesti. Jopa omat kirjoitukseni saivat hyvän vastaanoton, mikä toisaalta auttoi jaksamaan niinkin  pitkään kuin seitsemän vuotta tuota hommaa.

Suomessa näyttää siltä, ettei suomalaisille lehdille kelpaa edes ilmaiseksi tehty työ. Jos olisin aloitteleva kirjoittaja, ymmärtäisin tämän mutta, kun nuo aikaisemmat tunnustukset ovat antaneet ymmärtää, etten ole ihan hakoteillä, niin ei ihme, että Suomen lehdistöllä menee huonosti. Olen tarjonnut ystävällisyyttäni ja tukea osoittaakseni aivan kohtuullisia juttuja esimerkiksi Suomen kotipaikkakuntani lehdelle Satakunnan Kansalle mutta eipä kelpaa. Julkaisen tässä blogissani joitain kirjoituksiani myöhemmin. Kaiken maailman nuoret haluavat journalisteiksi, vaikka heillä ei ole tietoa tehtävän vastuusta ja moraalista. Toimittajat tuijottavat ensisijaisesti kirjoittajan yhteiskunnallista asemaa tai sitten ovat muuten frendejä päättäessään jumalallista oikeuttaan julkaisemisen suhteen. Joskus tuntuu, että toimittajat suorastaan närkästyvät, kun heidän rauhaansa häiritsee joku täysi tomppeli, joka ei ymmärrä pysyä ruodussa ja odottamaan kiltisti kuolemaansa.

Näitä taustoja vasten ei ole ihme, että lehdistöllä menee huonosti. Tuntuu, että toimituskuntaa on aivan liikaa, joka sitten maksaa liikaa, eikä mainostulot kata eivätkä tule kattamaan palkka- ja palkkiokuluja. Lehtien johdon ja ennen kaikkea omistajien tulisi havahtua, ettei ongelmana ole niinkään internetin tuoma sähköinen kilpailu, vaan kustannusten oikea jako ja kohdistus. Kyllä tulevaisuudessakin on oma paikkansa paperilla painetulla lehdistöllä. Väitän, että olen oikeassa vai haluaako joku väittää vastaan?

TALOUTTA JA POLIITTISIA RUUMIITA

Suomella menee varmasti todella hyvin, kun sillä on edelleen varaa marssittaa "nappulaliigan" pelaajia päätöksentekijöiksi. Luulin Jyrki Kataisen jo olleen Kokoomuksen pohjanoteerauksen mutta ei. Vielä löytyi "vilttiketjusta" surkeampi tapaus tämä Aleksander Stubb, joka jo ensimmäisten viikkojen pääministerinä olon jälkeen on osoittautunut varsinaiseksi "poliittiseksi ruumiiksi". Kuinka kauan Kokoomuksella on varaa käyttää näitä "pilipali pojuja" miesten hommiin, on varsinainen kysymys? Kuinka kauan taas Suomella on varaa tällaiseen puolueeseen, joka on näin itseään täysi?

Tämä Stubb on todellinen poliitikon irvikuva. Kun miesten hommiin laitetaan tyyppi, joka kerskuu triatlon-saavutuksillaan ja twiittailee, on käsittämätöntä sirkusta. Oikeastaan voisin lainata erään miehen lausahdusta, että touhu on niin kuin tivolissa, koska sirkuksessa on tasokkaampi ohjelma! Luulisi nuortenkin aikuisten käsittävän, ettei maan asioita hoideta twiittaamalla. Siihen tarvitaan jämäkkää osaamista ja päätöksentekoa.

Useasti on niin, ettei omat kyvyt ja tietämys riitä hyviin ratkaisuihin. Se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa mutta ei se, ettei ymmärretä kysyä neuvoja niiltä, jotka osaavat. Julkisuudessa on usein ollut esimerkiksi Sixten Korkman, jonka kaikki ovat huomanneet tietäväksi ja osaavaksi asiantuntijaksi. Onko häntä pyydetty tulemaan avuksi? No, ei vaan pakerretaan vain omalla hiekkalaatikolla muka tietäen, mitä pitää tehdä. Onko kysytty Raimo Sailakselta tai Juhana Vartiaiselta, mitä pitäisi tehdä? Ei heiltäkään, eikä keneltäkään muulta, joka jotain tietää. Jälki kyllä näkyy sitten tuloksissa. Suomalaiset eivät tajua, että alkaa olla viimeiset hetket korjailla talouden suuntaa. Olemme kuvitelleet, että espanjalaiset ja varsinkin kreikkalaiset ovat paljon huonompia maansa asioiden hoitajia kuin me suomalaiset. Kehityksen suunta näyttää nyt siltä, että nuo kaksi surkeaa maata saavat asiansa kuntoon ja me suomalaiset sukelletaan niin syvälle, ettemme selviä siitä millään.

Ei Suomen muutkaan puolueet selviä puhtain paperein, vaikka aivan noin tökeröä touhua kuin Kokoomuksella, ei olekaan. Onko demareillakin niin suuri pelko oman poliittisen uran likaantumisen suhteen, ettei parasta ainesta saada remmiin? Urpilainen oli Kataisen kanssa osapuilleen yhtä surkea tapaus, eikä Antti Rinteestä tiedä oikein vielä, onko hän lintu vai kala. Aika lepsusti on homma ainakin lähtenyt liikkeelle. Uskallus häneltäkin puuttuu, kun pääsi päättäjän paikalle.

Oppositio räksyttää ja sitä syytetään populistiseksi mutta ei se sitä ole. Kepun ja Persujen pitäisi kyllä silti ottaa vähän asiallisempi ote, eikä kiukutella joistain muotoseikoista. Se vaikuttaa enemmän siltä kuin oltaisi loukkaannuttu siitä, kun meiltä ei kysytty.

Tämäkin kirjoitukseni vaipuu varmaan yhtenä mielipiteenä unholaan, koska ei mikään lehti uskalla ottaa leimautumisen pelossa tätä, vaan pelkää myös niin paljon omaa nahkaansa ja Julkisen sanan neuvostoa.

KIEHUNTAA TORREVIEJASSA

Minulta kysyttiin parisen viikkoa sitten, onko tämä "Uusi costa blanca" jossain tekemisissä kanssani? Vastasin heti, etten ole missään tekemisissä ollut enkä ole edelleenkään missään tekemisissä ko. julkaisun kanssa. Seuraava tiedustelu olikin, että kuka tai ketkä ovat lehden julkaisun takana. Vastasin parhaan kykyni mukaan mutta uteliaisuuteni heräsi ja kysyin, miksi hän tällaista tiedustelee? Vastaus oli, että lehden nettisivuilla on ollut henkilökohtaisia herjauksia ja harkinnassa on mahdollinen oikeusjuttu. Jopas sai tämä uusi julkaisu nopeasti äläkkää, johon minä en pystynyt edes seitsemässä vuodessa.

Sähköpostiviestittelymme jatkui, jonka yhteydessä sain vastata siihen, onko tämä julkaisu jotenkin "Julkisen sanan neuvoston" alainen vastuukysymyksissä? Toinen kysymys oli, onko tämä lehti yleensäkään joku varteenotettava julkaisu. Näihin molempiin kysymyksiin jouduin vastaamaan, etten tiedä mutta epäilen hänen aavistuksensa oikeiksi.

Liiketoiminnallisesti ajatellen, olisi varmaan suotavaa vähän ajatella mitä tekee, ettei tee mitä ajattelee. Mikä minä olen silti neuvomaan, kun oma lehteni ja sen kanssa tehty yhteistyö oli kuulemma epäonnistunutta. Näin ainakin nykyinen päätoimittaja Mäkinen väitti.