LOUHIMIES JA JUSSI-GAALA

Aikoinaan Villissä Lännessä harrastettiin johonkin rikokseen syyllistyneen lynkkausta. Tämä tarkoitti sitä, että syyllisyyteen riitti vain joidenkin mielipide ja joukkohysteria. Tällöin ei ehditty tai edes haluttu tutkia, saatikka käydä oikeutta tapauksen yhteydessä. Syyllisyys todettiin siis yksinkertaisesti vain huutoäänestyksellä. Miksi otan tällaisen asian esiin? no yksinkertaisesti siksi, että tämähän tuntuu kovin tutulta "sivistyneessä" Suomessakin. Joku tai jotkut esittävät syytöksiä milloin ahdistelusta ja milloin huonosta käytöksestä. Media ja some sekä julkinen mielipide ajautuvat täysin hallitsemattomaan tuomiohysteriaan. Syyksi riittää vain tuo jäsentelemätön syytteleminen. Asiaa ei tutkita tai edes pyydetä tutkimaan saatikka, että tehtäisi rikoslain mukainen tutkinta, syytteen nostaminen sekä tuomitseminen oikeudessa. Montako tällaista tapausta tiedätte tämän miituu vouhotuksen aikana tehdyn? Aivan oikein, en minäkään yhtään.

Someen uskotaan kuin se olisi äärimmäisen oikeudellinen paikka esittää absoluuttisia näkemyksiä mistä tahansa aiheesta. Varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset pitävät somen kantoja tinkimättömänä totuutena. Tämän vielä jotenkin ymmärtää, kun tietää nuorempien ihmisten harvoin seuraavan perusteltua tutkimista. Sitä vastoin on käsittämätöntä, että mediakin on langennut tähän samaan sudenkuoppaan. Tulevaisuutta ajatellen on todella vaarallinen tie siirtyä tuomitsemaan pelkkien yksittäisten ihmisten syytösten perustella.

Nyt on sitten syytösten kohteeksi joutuneet lähinnä elokuvaohjaajat. Viimeksi nyt Aku Louhimies on ollut erilaisten näyttelijöiden tähtäimessä. Se, että syyttelijöitä on useampia, ei todista yhtään mitään. Puolueetonta tutkintaa ei ole tehty eikä syytteitä nostettu saatikka menty oikeuskäsittelyyn. Suomessa on aina ollut laki, jossa asianomainen on syytön kunnes toisin on todistettu. Nyt näyttää siltä, että Louhimieskin olisi syyllinen vaikka oikeus toteaisi hänet syyttömäksi. Louhimiehen anteeksi pyynnötkin pikemminkin kiihottavat kuin laannuttavat lynkkausmielialaa. Louhimies ei edes muista vanhoja tapahtumia, jotka nämä "puukonheittäjät" taas muistavat kuin juuri tapahtuneen.

Jussi-gaalakin oli kuin likasangon tyhjentelyä. Varmasti suurin osa paikalla olijoista ei tietänyt tuon taivaallista syyttelyjen aiheellisuudesta tai totuudesta. Mentiin vain kuin sopulit, kun joku Hitlerin tapainen kiihotti mielialaa. Näitä kansan kiihottajia onkin noussut kuin sieniä sateella. Mietityttää, olisiko ketään, joka ei voisi joutua näillä perusteilla syylliseksi milloin mihinkin asiaan. Toisaalta tuomitaan populismi mutta toisaalta sitä suorastaan rakastetaan.

Oma yksityiskohtansa on Sampo Terho, joka valtiovallan edustajana kieltäytyi luovuttamasta Jussia Louhimiehelle. Terho oli paikalla Valtion edustajana ja hänen tehtävänsä oli patsaan luovuttaminen. Hänellä ei ollut mitään syytä tai perustetta toimia niin. Edelliseen mielipiteeseen viitaten vain oikeuden päätös pyhittää oikeuden kieltäytyä palkinnon luovuttamisesta.

Tästä koohotuksesta ei päästä eroon muuten kuin vaatimalla syyttelijät oikeudelliseen vastuuseen teostaan. Eli syyttelijät kunnianloukkaussyytteeseen, mikäli tämä syyttely todetaan aiheettomaksi. Ehkäpä suurempi into näihin kanteluihin laantuisi, jos joutuisi itse perustelemaan tekonsa. Myös juoruilu somessa tai mediassa voisi hyvin olla tuomittavaa. Tukholmalaisen teatterin johtaja teki itsemurhan, kun häneen kohdistettiin ehkä täysin aiheettomia syytöksiä. Oikeuden päätös täytyy aina olla, jotta voidaan nimittelemään jotakin, vaikka se olisi aiheellistakin. Tuosta Tukholman tapauksestakin voisi harkita syytöstä kuoleman tuottamuksesta. Todelliseksikin todetut syyt saattavat olla niin vähäisiä, että nykymenettelyt tuntuvat vahvasti ylimitoitetuilta.

ÄLY HOI, JÄRKI ÄLÄ JÄTÄ!

ASEVELVOLLISUUS(LAKI)

Miksi otsikon loppuosa on suluissa, selvinnee, kun asiaa tarkastellaan lähemmin. Asevelvollisuus on jokaiselle kai tuttu käsite mutta sen tehostaminen lailla tarkoittaa sitä, että jollei sitä suorita, seuraa joku sanktio eli rangaistus. Ilman lakia velvoite olisi vain moraalinen. Nyky-yhteiskunnassa moraaliset velvoitteet ovat todella löyhiä ja merkityksettömiä. Suuri joukko suomalaisista haluaa toki puolustaa maataan, josta osoituksena naisten vapaaehtoinen maanpuolustus. Se on kuitenkin niin vähäistä, että voidaan unohtaa koko velvollisuus, jos siitä kieltäytymisellä ei ole mitään sanktiota. Uskon, että nykyisen kotikasvatuksen saaneella vellihoususukupolvella ei suurelta osin ole halua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.

Jehovan todistajat ovat vapautettuja asevelvollisuudesta erityislain perusteella. Tästä ei yhteiskunnallisesti ole ollut suurta haittaa mutta laajennettuna se olisi sitä. Tällöin ei olisi muuta mahdollisuutta kuin poistaa tuo erikoisoikeus myös Jehovan todistajilta. Jos nyt käsillä oleva sanktio poistetaan totaalikieltäytyjältä, romuttuu koko asevelvollisuuslaki täysin. Erilaisia vippaskonsteja käyttävät asevelvolliset suorittavat jo nyt vain "ranskalaisen visiitin" osoittaen, miten löyhä on moraalinen maanpuolustustahto. Jehovan todistajien päämaja ei aseta estettä jonkinlaiselle aseettomalle palvelukselle. Toisaalta taas Puolustusvoimissa on valtava määrä tehtäviä, joissa ei tarvitse asetta käyttää. Eri asia on, pitäisikö joidenkin tahojen esille nostama "sukupuolinen tasa-arvo" ottaa mukaan? Lain tekstihän voisi olla "jokainen Suomen miespuolinen kansalainen on velvollinen........." sijasta "jokainen Suomen kansalainen......". Tällöin poistuisi epätasa-arvo eri kansalaisten välillä.

Asevelvollisuutta vastustavat vähättelevät sotilaallisen kriisin mahdollisuutta mutta väitän, että ennen kuin toiset 100 vuotta Suomen itsenäisyydestä täyttyy, on jonkinlainen kriisi varmasti ollut käsillä. Ainakaan tähän mennessä ei Suomen historiassa ole ollut niin pitkää rauhan aikaa. Toivottavasti olen väärässä mutta pelkäänpä, että en. Erilaisten poliittisten ryhmien taholta yritetään välttää jopa keskustelua noista vaaroista mutta se on "roskien lakaisemista maton alle" tai "pään pistämistä pensaaseen".

Jos meillä on kriisin sattuessa paljon asevelvollisuuden suorittamattomia, niin miten heihin pitäisi suhtautua. Miten he itse haluaisivat suhtauduttavan itseensä? Haluaisivatko he ensinnäkin pysyä välinpitämättöminä niin kuin mitään ei tapahtuisi. Haluaisivatko he toisten puolustavan näitä kuten muitakin suomalaisia. Tällainenkin ryhmä meillä on, nimittäin ahvenanmaalaiset! Hehän eivät salli edes Ahvenanmaan puolustukseen tähtääviä harjoituksia alueellaan. Siis kriisin sattuessa mannersuomalaiset joutuvat puolustamaan heitä täysin valmistautumattomina. Toinen mahdollisuus on jättää heidät oman onnensa nojaan, mikä on täysin oikein. Mannersuomessa voidaan myös jättää puolustushaluttomat puolustusta vaille, sillä sitähän oikeastaan juuri haluavat. Tämä voidaan toteuttaa siirtämällä nämä ryhmät vihollisen linjoille esimerkiksi antautumaan heille. Puolustushalukkaiden riesaksi ei heitä voida laittaa, eikä myöskään antaa samoja etuja ja oikeuksia kuin muille.

Lopuksi lainaan Speden ohjetta jo vuosia sitten. Aseistakieltäytyjät voitaisi laittaa kävelemään miinakentille ja isojalkaisille annettaisi kaksinkertaiset muona-annokset! Niin, esimerkiksi Venäjähän ei ole allekirjoittanut Ottawan jalkaväkimiinojen kieltosopimusta, minkä Suomi tyhmyyttään teki. Mitään vaaroja tai uhkia ei ole. Nukkukaa hyvin!

SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ

Nykypäivinä saa törmätä mitä ihmeellisempiin asioihin tuohon otsikkoon liittyen. Ne, jotka tuomitsevat ihmisiä seksuaalisesta häirinnästä, ovat kyllä sekä seksuaalisesti että moraalisesti täysin sekaisin. Kun jo "häiritsevä tuijotuskin" koetaan rangaistavaksi teoksi, ollaan varmasti pahasti hakoteillä. Ei tule oikeusministeriä kateeksi, kun hän muotoilee tuon tuijotuksen lakitekstiin. Onko häiritsevää tuijotusta esimerkiksi katsoa pitkään jotakuta henkilöä Mannerheimin tien yli vai kymmenen metrin etäisyydeltä? Mihin se raja vedetään etäisyyden suhteen? Minkä pituinen aika on häiritsevää? Pitääkö katsoa aika sekuntikellolla ja etäisyys metrimitalla? Miten todistat tuon valtavan rikoksen tapahtuneen? Minä en ainakaan suostuisi todistajaksi tuohon syytökseen, kun mentäisi käräjäoikeuteen.

Eduskuntakin meni aivan pöpelikköön ennen joululomaansa, kun piti liputtaa "me too" kampanjan puolesta. Kukaan ei rohjennut sanoa mokomaa touhua naurettavaksi. Jos joku edustaja tönäisee tai vetää jopa "lättyyn" jotain, ei se ole mitään verrattuna vaikkapa olkapäälle taputtelua. Häirintä on kuitenkin täysin sallittua, jos se tulee naisen tai homon taholta ja kohdistuu mieheen! En ole ainakaan huomannut julkisuudessa tällaisen olevan tuomittavaa. Tästä ei pidä kuitenkaan vetää johtopäätöstä, etteikö sitäkin tapahtuisi ja jopa hyvinkin yleisesti. Omalta osaltani voin todeta, että olen varmasti ollut elämäni aikana useammin häirinnän kohteena kuin tekijänä. Tässä kohtaa pitäisi kai ottaa huomioon häirinnän kohteen ja tekijän ikä. Voisin veikata, että jokainen tietäisi esimerkkejä tapauksista, jotka sijoittuvat johonkin ikävaiheeseen. Jos Eduskuntamme mielestä olalle taputtelu on maassamme suurimpia ongelmia, niin en voi muuta kuin ihmetellä. Jos tuon asian korjaaminen saa aikaan esimerkiksi vanhusten ja muiden vähäosaisten kohtelun parantamisen, niin siitä vaan. Haatainenkin toi asian Eduskuntaan häirintäasian niin kuin se toisi autuuden väärin kohdelluille ihmisille. Hauskinta oli, että niin hallitus- kuin oppositiopuolueetkin olivat innolla kannattamassa tätä loistavaa ideaa. Tuo kampanja on lähtöisin USA.sta ja rantautui sitten moraalin mallimaan Ruotsin kautta sitten meille feministien ja muiden hymistelijöiden käsiin.

Ennen tuota Eduskuntamme upeaa esiintuloa oli syksyllä jo mainio esimerkki häirinnästä ja sen seurauksista, kun todettiin Tomi Metsäkedon syyllistyneen yli 10 vuotta sitten jonkun naisen taputteluun. Metsäketo hyllytettiin välittömästi "Tähdet tähdet" ohjelmasta ilmeisesti Maria Veitolan aloitteesta. Veitola onkin erinomainen ihminen arvioimaan ja arvostelemaan muita. Tuon omahyväisen ja itseään täynnä olevan henkilön pitäisi ainakin jättää muut rauhaan. Veitolan motiivi kiinnostaa ainakin minua kovasti. Mitä lie tapahtunut Tomin ja Marian välillä, kun näin kantoi kaunaa. Veitolan toiminta televisiossa on kuitenkin nykykritiikin mukaan jo aikalailla seksuaalista häirintää. Kaikki arvostelut ovat vähintään kaksimielisiä mutta hänen ja monen muunkin mielestä tavattoman hauskoja.

Jari Sillanpäätä ei ole hyllytetty ja hänen laulujaan tulee jatkuvasti Ylenkin kanavilta, vaikka Sillanpää on syytettynä huumerikoksesta. Tässä tulee esille juuri se, että Toinen ei ole edes syytettynä ja, jos olisi, niin ainakin teko olisi vanhentunut. Toinen taas pelkällä parkumisella ja voivottelulla saa kaikki sympatiat puolelleen, koska Jari on niin ihana. On mielenkiintoista muttei hauskaa seurata, miten asiat Suomessa kehittyvät. Joka tapauksessa ihmisten moraalikäsitykset ovat pahasti vinksallaan.

AVOIN KIRJE POLIISILLE

Suomen Perustuslaki määrittelee, että lain edessä kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia, vai ovatko?

Tieliikenteen valvontaa siirretään yhä lisääntyvässä määrin automaattiseen nopeudenvalvontaan. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että vain ylinopeudet ovat liikenteessä rangaistavia tekoja. Automaattista valvontaa muihin rikkomuksiin ei tietääkseni edes suunnitella, vaikka liikenteelle vaarallisia rikkomuksia on runsain määrin. Tietysti henkilöresurssit asettavat rajoituksia manuaaliselle valvonnalle mutta ei selitä sen lähes kokonaan puuttumista. Poliisit voisivat ehkä suunnitella nykyistenkin resurssien käyttöä paremmin ja tehokkaammin.

Paljon ulkomaidenkin liikenteessä liikkuneena, olen huomannut suuriakin eroja liikenteen valvonnassa. Automaattinen kameravalvonta toteutetaan useimmiten näkymättömien kameroiden avulla, eikä niin kuin Suomessa jo kauas näkyvien kameratolppien avulla. Tosin muuallakin ilmoitetaan  siitä, että automaattista valvontaa suoritetaan. Oleellisena erona on kuitenkin, että useimmiten rikkeen tehnyt kuvataan ajoneuvon takaa, jolloin myös moottoripyörien tunnukset näkyvät. Suomessahan tämä ei ole mahdollista, koska kuvaus tehdään aina edestä. Poliisi kertoikin minulle, että käytännössä ei rangaistusvaatimuksia voida antaa motoristeille tai se vaatisi kohtuuttoman pitkiä tutkimuksia. Ajoneuvokohtaisia nopeusrajoituksia ei voida tehdä automaattisesti missään, joten ne pääsevät täysin ilman rangaistusvaatimuksia. Poikkeuksina ovat taajamat tai muut alhaiselle nopeudelle määritellyt tieosuudet. Näissä kohteissa ei vain yleensä ole mitään valvontaa.

Ihmetellä sopii myös, miksi nopeusrajoituksia valvotaan useimmiten alueilla, joissa ei suurta välitöntä vaaraa aiheudu kohtuullisen pienestä ylinopeudesta. Sitä vastoin esimerkiksi taajamien alueilla, joissa on alennettu nopeusrajoitus ja paljon pihaliittymiä sekä kouluja yms., ei ole manuaalista eikä automaattista valvontaa. Tienkäyttäjälle tuleekin väkisin mieleen, että tarkoitus on vain saada mahdollisimman paljon sakkotuloja mutta turvallisuudella on vähäisempi merkitys.
Ajoneuvokohtaisia nopeuksia toivoisi voitavan valvoa paljon useammin ja tehokkaammin.                                                                                                                                                                                    

Taajamien liikenteen valvonta on joko puutteellista tai olematonta. Taajamissa on kuitenkin sekä turvallisuuden että asumisviihtymisen kannalta suurimmat riskit. Ihmetellä täytyy, että automaattinenkin nopeudenvalvonta loistaa poissaolollaan.

Lähinnä mopojen ylinopeuksia voisi  aluksi rajoittaa jossain määrin, jos niille määrättäisi vuosittaiset katsastukset. Tällöin rakenteelliset muutokset paljastuisivat ja ne pakotettaisi korjaamaan sekä määrättäisi rangaistus. Samalla voisi huomioida sääntöjen vastaisuus vakuutusmaksuissa.

Jos joku viranomainen katsoo aiheelliseksi kommentoida tätä blogiani, niin se on pelkästään hyvä ja antaa varmaan tärkeitä vastauksia muillekin lukijoilleni.

SANNI GRAHN-LAASONEN

Kyseinen ministeri on aivan yhtä lähtemättömissä Kokoomuksen hallituksessa kuin kyseisen teflonpuolueen maine. Kokoomuksen maine on yhtä tahraantumaton kuin lika teflonpannussa. Muut puolueet saavat sitten kärsiä Kokoomuksenkin tahrat.

Sanni on sitten taas sellainen tyttönen, ettei voi kuin ihmetellä, millä avuilla hän pysyy hallituksessa ainoana Kokoomuksen ministerinä, vaikka puheenjohtaja vaihtuu. Sannilla on joko piileviä kykyjä tai hän on muodollisesti pätevä. Jos Sannilla on piileviä kykyjä, on hän onnistunut pitämään ne niin hyvin piilossa, ettei ainakaan tavallinen kansalainen niitä havaitse.

Kun Sanni Grahn-Laasosen opetusministerin taivalta on seurannut ja vertaa hänen edeltäjäänsä Krista Kiuruun, voi ihmetellä, miten Krista sai valtavat haukkumiset mutta Sanni ei vaikka Krista sai sentään jotain hyvääkin aikaan. Sannin aikana taas Suomen kouluelämä on kokenut vain pelkkiä leikkauksia ja takaiskuja. Tästä huolimatta niin Sanni kuin Kokoomuskin ovat säilyneet täysin puhtaina, eikä opiskelijamaailmakaan kohdista mitään moitteita kumpaankaan!

Sanni Grahn-Laasosen tärkein huoli, tosin monen muunkin päättäjän; tuntuu olevan akateemisesti koulutettujen vähäisyys ja vähäisten opiskelupaikkojen määrä. Minusta tuntuu oudolta, että verrataan vain ja ainoastaan tätä kansainvälisessä vertailussa. Meillä ei ole lainkaan pohdiskeltu akateemisesti koulutettujen työpaikkatarjontaa. On monia aloja, joilla ei ole eikä ole näköpiirissäkään työpaikkoja. Kysymys kuuluukin, onko järkevää kouluttaa yleensäkään ja erityisesti yliopistotasoisesti työttömäksi? Sannin mielestä ei ole tärkeää, löytyykö koulutusta vastaavaa työtä, vaan että koulutetaan. Sannin mielestä ongelma on siis se, että korkeasti koulutettujen määrä kestää samana kansainvälisessä vertailussa hamaan ikuisuuteen, oli sitten töitä tai ei. Kukaan ei kysy veroa maksavan duunarin mielipidettä, haluaako hän käytettävän verorahojaan esimerkiksi 150 000 euroa opiskelijaa kohden, vaikka tällä ei ole näkyvissäkään työtä. Korkeasti koulutettu jää siis vieläkin veromaksajien kontolle tai menee sitten ulkomaille töihin. Molemmat vaihtoehdot ovat todella kehnoja. Sanni ei ole vähääkään kiinnostunut säätämään opiskelupaikkoja tarpeen mukaan. Muista EU maista tulee sitten duunareita esimerkiksi telakalle, kun oma maa ei pysty kouluttamaan riittävästi tai oikeastaan halukkaita opiskelijoita ei löydy. Kaikki haluavat akateemisen koulutuksen ja heitä harhauttaa Sannikin parhaansa mukaan. Opetusministeri onkin tällainen haluamisministeri eikä tarveharkintainen ministeri.

Niin, mikä siis on Sannin pätevyyden ydin? En minä tiedä mutta lieneekö viattomat nappisilmät ja loiva hymy. Oman edun tavoittelu ei ainakaan taloudellisessa mielessä näytä todennäköiseltä, jos ei sitten ajatella poliittista tulevaisuutta. Todellinen populismi sopii oikein hyvin määritelmäksi nykyiselle opetusministerille, joka sopuilee joka suuntaan niin omalle ministeriryhmälleen kuin muutenkin Kokoomusjohdolle. Muuten ei voi selittää tätä ministerin pestin jatkumista vaikka kuinka pitkään ja joka tapauksessa "zu lange", sanoisi kai saksalainen. Kielten opiskeluun Sannin en ole kiinnittävän mitään huomiota, vaikka Suomenkin yrittäjät toivoisivat aivan uudenlaisia suuntauksia siihen. Euroopan Unionin ylivoimaisesti suurin kieli on muuten saksa ja englanti brexitin jälkeen pelkkää minikieli mutta mitä tekee meidän Sanni tyttösemme, ei mitään! Revi tästä sitten huumoria, jos sinulla vielä huumorin tajua riittää.

LASKUJEN MAKSAMINEN

Kyllä on mennyt omituiseksi tämä maailma, kun kaikki asiat pitäisi hoitaa netin välityksellä! Posti on ottanut uudeksi palvelumuodokseen nettipostin, kun ilmeisesti postinkantajat eivät ehdi enää ruohonleikkuultaan ja vanhusten ruoan toimituksiltaan tuomaan laskuja tai muutakaan postia asiakkailleen.

En tiedä, mitä kuluttajansuojalaki tänä päivänä mainitsee ensinnäkin Postin velvollisuuksista ja toiseksi palvelun toimittajan laskutuksesta mutta jotain outoa tässä kyllä on. Vaikka asun suurimman osan vuodesta Espanjassa, niin seuraan kyllä Suomen asioita aika tarkkaan. En ole huomannut mitään merkittävää muutosta palveluiden maksamisessa sen jälkeen, kun e-maksut tulivat käyttöön. Niistä informoitiin pitkän aikaa ennen kuin käyttö alkoi.

Nyt on salakavalasti ujutettu tämä nettiposti välittämään kaikenlaista informaatiota. Ensiksi oletin sen olevan jonkun uudenlaisen roskapostin muodon mutta se kai lienee kuitenkin Postin uusi "palvelumuoto". En niin erityisesti välittäisi puuttua koko asiaan mutta laskujen välittäminen tällä omituisella palvelulla on jo liikaa. En ole sopinut yhdenkään palvelun tuottajan kanssa laskutuksesta nettipostin välityksellä, enkä tule sopimaankaan. Kuitenkin esimerkiksi kattoremonttimme toimittaja Restakoti lähetti palvelustaan laskun nettipostissa. En ole edes kirjautunut tuohon palveluun, joten lieneekö laskutus lainvoimainen? Restakodin kanssa tehdyssä sopimuksessa ei ole edes mainittu sähköpostiosoitettani.

Olin koko alkuvuoden vakavan sairauden uhrina ja kaikki asiat jäivät läheisteni hoitoon. He eivät olisi olleet mitenkään tietoisia esimerkiksi juuri sähköpostistani tai mistään muustakaan netin kautta kulkevasta informaatiosta. Miten he voisivat huolehtia velvoitteistani sairauteni aikana, jos eivät saa niistä mitään tietoa? Normaalin postin kautta tulevat paperilaskut on huomattavasti helpompi käsitellä, kun ne tulevat konkreettisesti postilaatikkoon. Tosin niissäkin on joskus ongelmia mutta pääsääntöisesti asiat hoituvat. Asiakkaan kuolema tuo vielä ongelman paljon vaikeampana, kun monet muutkin asiat painavat päälle. Joku lain suoja pitäisi ihmisellä olla, jos voittamattomia esteitä ilmenee. Toisaalta, jos asiakas ei ole valtuuttanut laskutusta hoidettavaksi muuta kuin perinteisellä paperilaskulla, ei siihen pitäisi olla laskuttajalla mitään oikeutta!

Omana ongelmana on yleinen netin toimivuus. Jos netti ei toimi toivotulla tavalla tai asiakas on sen ulottumattomissa, kuka vastaa informaation perille tulemisesta. Netin teknisiä ongelmia on jo tavallisessa arkitoiminnassakin runsaasti, joten heikolla pohjalla on laskujen toimitus asiakkaalle. Itse en käy läheskään joka päivä edes katsomassa sähköpostiani, eikä kukaan voi siihen edes velvoittaa. Paperisen laskun toimittaminen on paljon virallisempaa ja kirjattuna sekä noudettuna jo virallinen. Miten nettiposti tietää, olenko lukenut sen? Miten nettiposti edes saa asiakkaan liittymään sen palveluun? Tietääkseni siihen ei ole mitään velvoitetta, enkä minäkään siihen ole liittynyt.

Kuriositeettinä vaadin Restakodilta paperisen laskun palvelustaan toimitusosoitteeseen. Missä vaiheessa muuten laskun maksamisen aika on lyhentynyt 14 päivästä vain 7 päivään? Pitkien pyhien yhteydessä jää mahdollisuus laskun reklamaatioon olemattomaksi, kun senkin aika on tuo samainen 7 päivää. Soitin Restakodin puhelimeen perjantaina 29.7.2017 klo 01.00 reklamoidakseni laskutusta. Puhelu meni vastaajaan ja odotan kuinka kauan menee, kun vastaussoitto tulee. Siihen ei liene kiirettä niin kuin laskutuksella.

Niin, mistä tiedän kysymyksessä olevan laskun? No siitä, että sähköpostissani oli tästä maininta. Kirjautumista ei vielä edellytetty.

Aika entinen ei koskaan enää palaa mutta voitaisi ottaa pari piirua takaisin vanhaan, niin voitaisi päästä irti kaikesta internetin touhotuksesta ja ennen kaikkea niistä ongelmista, joita esimerkiksi tietoturvattomuus on tuonut tullessaan. Nettirikollisuus on lisääntynyt todella pelottavaa vauhtia.

VIELÄ ELOSSA

Mutta nyt voi kysyä, kuinka kauan? Edellisestä sairaalareissusta ehti kulua noin kolme kuukautta, kun taas pamahti ja oikein kunnolla. Huhtikuun 10 päivän tienoilla oli vielä suunnitelmia sisäisen verenvuodon ja monien muiden asioiden suhteen mutta juuri tuona aamuna kaikki muuttui.

Omat muistikuvat ja Tarjan kertoma todellisuus poikkeavat jo tuosta aamusta osin aika paljon. Tunnistin jo infarktin oireet, vaikka ne eivät olleet aivan samanlaiset kuin aiemmin. Puristava kipu oli kova mutta nyt tuli lisäksi valtava kylmä hiki, joka kasteli pyjamani hetkessä aivan märäksi. Muistan vielä ambulanssin hälytyksen ja sen tulon mutta sen jälkeen omat muistikuvat ovat aivan puuroa, eikä niistä ota selvää, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Sen verran voi sanoa, että osa on totta ja osa oman alitajunnan tuomia kuvitelmia.

Jossain vaiheessa ikään kuin heräsin ja tunsin oloni hyväksi mutta se muuttui pian taas epäselväksi. Tajunnan rajamailla kuvittelin erilaiset elvytystoimetkin lähes erilaisiksi kidutusmenetelmiksi, jossa ei ollut mitään tolkkua. Kun sitten kuulin, että olin ollut tajuttomana noin kahdeksan päivää, tiesin olleeni jo niin lähellä kuoleman rajalla kuin mahdollista olematta kuitenkaan kuollut. Olin sen lyhyen toipumistilanteen jälkeen saanut pahan rytmihäiriön, jonka takia minut pidettiin tarkoituksella tajuttomana. Selviytyminen siitä olikin sitten jo arpapeliä, jonka  seurauksena tätä vielä kirjoittelen. Lääkäri oli jo ilmoittanut, että minut pidetään hengissä vain 5-6 päivää, jonka jälkeen päätetään elintoimintojeni jatkamisesta. Sitten aivan yllättäen olin tullut tajuihini, josta lääkärikin oli iloisesti yllättynyt. Oma tajuntanikin alkoi pikku hiljaa palautua mutta kaikki oli vielä aivan sekaisin. Tarjan, tyttäremme Johannan ja lääkärin höpinät olivat taas melkoista sekamelskaa, josta en tajunnut mitään. Johannan paikallaolokin ihmetytti mutta sekin sotkeentui samaan sotkuun.

Siellä teholla ollessani todellisuuden tajunta alkoi palailla pätkittäin mutta ongelmia tuntui vain tulevan lisää, kun joku asia loksahti paikoilleen. Ajan tajukin katosi, enkä oikein ymmärtänyt oliko päivä vai ilta. Sitten mielikuvitukseni sotki paikatkin niin, että luulin olevani kotona vaikka makasin teholla. Siellä liikkuvat ihmisetkin olivat tässä mielikuvitusmaailmassa mukana. Aluksi ei minua kiusannut edes se, että olin käsistäni sidottuna sänkyyn. Myöhemmin kyllä sekin alkoi olla jo painajainen kuten jotkin muutkin elvytykseen liittyvät seikat. Hengitysputki poistettiin kyllä aika hyvissä ajoin ennen kuin se ehti pahemmin rasittaa.

Näihin elvytystoimiin ja mielikuviin liittyen tuli tarve perehtyä jopa niin, että pyysin lääkäriltä luvan palata hänen kanssaan keskustelemaan eri yksityiskohdista. Minun tajuntani mukaan sain jopa luvan Mutta en lupaa ottaa mitään kuvia! Liekö nuokaan asiat todellisuuden kanssa missään tekemisissä. Tästä nyt huomataan, että vakavasta sairaskohtauksesta toipuva ihminen on usein niin muussa todellisuudessa, että häntä ei läheskään aina pidä ottaa todesta. Toisaalta erilaiset painajaiset ja ahdistus ovat todellisia ja niihin pitää suhtautua vakavasti. Hoitohenkilöstön ja läheisten on otettava nämä huomioon kanssakäymisessä potilaan kanssa: Missään tilanteessa ei pidä olla kevytmielinen tai vähättelevä, koska potilaalla asiat ovat totisinta totta.

Minulle hoidon jatkuessa tuli jo vähän ennen infarktia ollut sisäinen verenvuoto uutena ongelmana, joka oli pakko hoitaa. Uloste oli aikaisemmin aivan mustaa, joka kertoi siinä olevan runsaasti verta. Tilanne paheni niin, että uloste oli aivan silkkaa verta. Monien tähystysten ja muiden tutkimusten myötä haettiin syytä mutta se ei koskaan oikein kunnolla selvinnyt. Vahvat epäilyt myös lääkäreillä oli, että vuoto aiheutui liian voimakkaista ja minulle sopimattomista verenohennuslääkkeistä. Kardiologi oli niitä määrännyt edellisen infarktin jälkeen. Sairaalassa saatiin lääkitystä ja ravintoa soveltamalla ongelma kuriin mutta operaatio vaati 10 pussia verta, mistä huomaa kuinka hengenvaarallisesta asiasta oli kyse. Hemoglopiinikin putosi 75 eli ei juuri alemmaksi voisi mennä.

Tuommoisen kuukauden reissun jälkeen kotiuduin lopulta mutta kyllä monet asiat jäivät askarruttamaan eikä kaikki selviä lopullisesti koskaan. Elämän ja kuoleman raja on aika häilyvä, etkä ehkä tule sitä koskaan todellisuudessa tajuamaan. Pitkää pinnaa ja ymmärtämystä vaaditaan valtava määrä niin omaisilta kuin hoitohenkilöstöltä ja tietenkin myös potilaalta, vaikka hän ei juurikaan itse voi eikä aina haluakaan vaikuttaa asiaan.