Aikoinaan Villissä Lännessä harrastettiin johonkin rikokseen syyllistyneen lynkkausta. Tämä tarkoitti sitä, että syyllisyyteen riitti vain joidenkin mielipide ja joukkohysteria. Tällöin ei ehditty tai edes haluttu tutkia, saatikka käydä oikeutta tapauksen yhteydessä. Syyllisyys todettiin siis yksinkertaisesti vain huutoäänestyksellä. Miksi otan tällaisen asian esiin? no yksinkertaisesti siksi, että tämähän tuntuu kovin tutulta "sivistyneessä" Suomessakin. Joku tai jotkut esittävät syytöksiä milloin ahdistelusta ja milloin huonosta käytöksestä. Media ja some sekä julkinen mielipide ajautuvat täysin hallitsemattomaan tuomiohysteriaan. Syyksi riittää vain tuo jäsentelemätön syytteleminen. Asiaa ei tutkita tai edes pyydetä tutkimaan saatikka, että tehtäisi rikoslain mukainen tutkinta, syytteen nostaminen sekä tuomitseminen oikeudessa. Montako tällaista tapausta tiedätte tämän miituu vouhotuksen aikana tehdyn? Aivan oikein, en minäkään yhtään.
Someen uskotaan kuin se olisi äärimmäisen oikeudellinen paikka esittää absoluuttisia näkemyksiä mistä tahansa aiheesta. Varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset pitävät somen kantoja tinkimättömänä totuutena. Tämän vielä jotenkin ymmärtää, kun tietää nuorempien ihmisten harvoin seuraavan perusteltua tutkimista. Sitä vastoin on käsittämätöntä, että mediakin on langennut tähän samaan sudenkuoppaan. Tulevaisuutta ajatellen on todella vaarallinen tie siirtyä tuomitsemaan pelkkien yksittäisten ihmisten syytösten perustella.
Nyt on sitten syytösten kohteeksi joutuneet lähinnä elokuvaohjaajat. Viimeksi nyt Aku Louhimies on ollut erilaisten näyttelijöiden tähtäimessä. Se, että syyttelijöitä on useampia, ei todista yhtään mitään. Puolueetonta tutkintaa ei ole tehty eikä syytteitä nostettu saatikka menty oikeuskäsittelyyn. Suomessa on aina ollut laki, jossa asianomainen on syytön kunnes toisin on todistettu. Nyt näyttää siltä, että Louhimieskin olisi syyllinen vaikka oikeus toteaisi hänet syyttömäksi. Louhimiehen anteeksi pyynnötkin pikemminkin kiihottavat kuin laannuttavat lynkkausmielialaa. Louhimies ei edes muista vanhoja tapahtumia, jotka nämä "puukonheittäjät" taas muistavat kuin juuri tapahtuneen.
Jussi-gaalakin oli kuin likasangon tyhjentelyä. Varmasti suurin osa paikalla olijoista ei tietänyt tuon taivaallista syyttelyjen aiheellisuudesta tai totuudesta. Mentiin vain kuin sopulit, kun joku Hitlerin tapainen kiihotti mielialaa. Näitä kansan kiihottajia onkin noussut kuin sieniä sateella. Mietityttää, olisiko ketään, joka ei voisi joutua näillä perusteilla syylliseksi milloin mihinkin asiaan. Toisaalta tuomitaan populismi mutta toisaalta sitä suorastaan rakastetaan.
Oma yksityiskohtansa on Sampo Terho, joka valtiovallan edustajana kieltäytyi luovuttamasta Jussia Louhimiehelle. Terho oli paikalla Valtion edustajana ja hänen tehtävänsä oli patsaan luovuttaminen. Hänellä ei ollut mitään syytä tai perustetta toimia niin. Edelliseen mielipiteeseen viitaten vain oikeuden päätös pyhittää oikeuden kieltäytyä palkinnon luovuttamisesta.
Tästä koohotuksesta ei päästä eroon muuten kuin vaatimalla syyttelijät oikeudelliseen vastuuseen teostaan. Eli syyttelijät kunnianloukkaussyytteeseen, mikäli tämä syyttely todetaan aiheettomaksi. Ehkäpä suurempi into näihin kanteluihin laantuisi, jos joutuisi itse perustelemaan tekonsa. Myös juoruilu somessa tai mediassa voisi hyvin olla tuomittavaa. Tukholmalaisen teatterin johtaja teki itsemurhan, kun häneen kohdistettiin ehkä täysin aiheettomia syytöksiä. Oikeuden päätös täytyy aina olla, jotta voidaan nimittelemään jotakin, vaikka se olisi aiheellistakin. Tuosta Tukholman tapauksestakin voisi harkita syytöstä kuoleman tuottamuksesta. Todelliseksikin todetut syyt saattavat olla niin vähäisiä, että nykymenettelyt tuntuvat vahvasti ylimitoitetuilta.
ÄLY HOI, JÄRKI ÄLÄ JÄTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti